Nyt talteen tuoksumiekkaliljat ja muut

Vaikka viikonvaihteen yöpakkasen ja hallat purivatkin Etelä-Suomea myöten niin vielä ei ole ollenkaan liian myöhäistä nostaa talteen esimerkiksi tuoksumiekkaliljojen sipuleita tai daalioita. Muutaman yön pakkaset eivät vielä maata lopullisesti kovettaneet ja nyt kun on taas lauhaa ja lämmitä öisinkin niin sipulit ja mukulat saa viimeistään loppuviikosta helposti nostettua talteen. Eli vaikka kasvien varret menivätkin pakkasöinä täysin kuolleen näköisiksi, eivät maanalaiset osat kuitenkaan kuole, vaikka mullan pinta kävisikin jo kohmeessa.

Pakkasyöt lopettivat tuoksumiekkaliljojen kukinnan.

Viikonlopun aurinkoinen sää sai minut daalioiden nostopuuhiin ja kellarinkin täyttymään hyvää vauhtia. Nyt onkin jo lähes kaikki ruukkupuutarhan kasvit kellarissa, vaikka ei niillä vielä kiire edes olisi ollut. En kuitenkaan halua ruukkujen enää kastuvan seuraavissa sateissa, joten siellä ne nyt ovat talviresidenssissään. Vain muutama puuvartisia kasveja sisältävä ruukku odottelee vielä lehtien putoamista ulkosalla. Ihan parastahan se olisi jos olisi vaikkapa autokatos mihin nostaa ruukut ensin sateelta suojaan kuivahtamaan mutta sellaisen puuttuessa olen sitten vienyt ne suoraan vain kellariin. Kasvihuoneen kautta kierrättäminen keväiseen tapaan tuntuu liian vaivalloiselta. Jostain syystä keväällä sen jaksan kuitenkin oikein hyvin tehdä. Päin vastoin haluan tähän aikaan vuodesta alkaa tyhjentämään kasvihuonetta, sillä pian tarvitsen tilaa marraskuisiin askarteluihini. Toivottavasti ilmat pysyvät nyt plussan puolella ainakin jouluun asti. Askartelu on paljon mukavampaa kun kädet pysyvät lämpiminä.

Sipulit olivat lihoneet kesän aikana suuriksi vaikka en liiemmin muistanut niitä edes lannoitaa.

Viikolla nostin tuoksumiekkaliljat

Tuoksumiekkaliljojen nosto venyi viime vuonna itselläni ihan liian myöhäiseksi ja oli siinä ja siinä, että sain vielä sipulit irti ruukuista. Nyt päätin olla hyvissä ajoin liikenteessä ja kaivaa sipulit ylös vielä hyvän sään aikaan. Sipulit kuitenkin kasvoivat ja kukkivat oikein hyvin, joten vaikka viime vuonna maa oli jo pinnalta jäässä, ei se siis vaikuttanut sipulien laatuun sitä huonontavasti. Joskus olen antanut vihreiden varsien ja lehtien lakastua sisällä, ennen niiden leikkaamista irti sipulista. Jo useana vuonna olen kuitenkin leikannut varret pois jo muutama päivä nostosta. Ovathan lehdet jo paleltuneet ja menettäneen rakenteensa, joten tuskin pystyvät enää kuljettamaan mitään sipuliin päin. Eli samantien vaan varret poikki ja kompostiin niin pääsee paljon helpommalla.

Paperikassi on mielestäni paras talviajan paikka näille tuoksumiekkaliljan sipuleille.

Ja vaikka toin sisälle pelkät sipulit niin niitäkin tuli yksistään kolme paperikassillista. Tosin ne eivät olleet täyteen tupattuja, sillä paremmin sipulit kuivahtavat kun ovat ohuempana kerroksena kassien pohjalla. Nyt vein ne ensin lattialämmityksen päälle kylppäriin mutta pian siirrän sipulit yläkertaan hieman normaalia huoneenlämpöä viileämpään makuuhuoneeseen. Kellarissa olen myös kerran yrittänyt talvettaa mutta siellä mätänivät kaikki piloille. Silloin harmitti koska sama kanta oli ollut minulla vuosia kasvamassa ja menetin sen. Olisi ollut järkevämpää vaikka puolittaa sipulimäärä sisälle ja ulos kellariin.

Nämä minisipulit otan myös talteen. Kasvavat vuosi vuodelta kokoa ja kenties lopulta kukkivatkin.

Daalioille kokeilen nyt lampaanvillaa

Talvensuojaturve olisi hyvää väliainetta daalian juurakoille, sillä maakellarini taitaa mennä talvisin niille vähän liian kylmäksi. Turve myös imisi itseensä liian kosteuden. Turvetta yritän kuitenkin käyttää mahdollsimman vähän. Olen kovasti yrittänyt löytää uusia luonnonmukaisia ja kestävän kehityksen mukaisia materiaaleja juurakoiden säilyttämiseen. Olen kokeillut sanomalehteen käärimistä ja pelkkää sanomalehdellä peittämistä. Viime talveksi nostin laatikoita kellarin ylemmille hyllyille ja se tuntui olevan lattiatasoa parempi ratkaisu. Tänä vuonna kuitenkin haluan kokeilla juurakoiden päälle ja väleihin myös kerrosta lampaanvillaa. Työkaveri lupasi tuoda sitä siskonsa lammastilalta ja siitä innostuin heti innovoimaan. Jos villaa jää yli niin laitan sitä myös sammalpallojen sisälle sekoitettuna maa-aineksiin. Pidättäisikö se kesällä kosteutta paremmin palloissa ja sammaleet viihtyisivät entistä paremmin?! Tuota on ehdottomasti kokeiltava.

Lampaanvillan kauriita karkoittavaan ominaisuuteen suhtaudun hieman skeptisesti. Aluksi tehoa voi jonkin verran ollakin mutta kun kauriit tottuvat villan tuoksuun, sateet huuhtovat sitä ja lumi peittää alleen niin enpä uskaltaisi luottaa pelkästään siihen. Kyllä runkosuojat ja verkot vaan ovat se ainoa ja varma keino estää vauriot.

Tuoksumiekkaliljat kukkivat yhtä jaksoisesti heinäkuun lopusta viime viikonloppuun asti.

Verkkojen laittaminen onkin toisaan sitten seuraavana työlistalla. Toivottavasti ensi viikonloppunakin on kaunis sää niin saan ne kenties parissa päivässä paikoilleen. Ennen sitä perjantaina on kuitenkin juhlan aika, sillä paikallinen Lohjan puutarhaseura täyttää 90 vuotta. Seuran jäsenet on kutsuttu juhliin Åsvallan seurantalolle. Kahvittelun lomassa kuullaan mielenkiintoisia puheenvuoroja ja kuunnellaan kaupunginorkesterin soittajia. Odotan iltaa innolla, ihanaa päästä kuuntelemaan puhetta puutarhasta.

Julkaistu 21.10.2025

Ei ole kommentteja.

Lähetä kommentti Peruuta vastaus

Mama's garden

Puutarhanhoitoa Mamman puutarhassa ja intoilua kaikesta vihreästä. Häärään täällä Ib vyöhykkeellä, tonttimme koko on reilut 5000 m2, josta vajaa puolet on luonnontilaista kalliota.