Kellariin liittyviä teknisiä juttuja

Kellarin optimaalinen sijainti ja salaojitus

Kun kellarirakennukselle on löydetty paras mahdollinen paikka tontilta, on ensimmäisenä mietittävä paikan kosteusolosuhteita. Pohjoisen puoleinen rinne on ilmansuunnallisesti paras, mutta jos alue on samalla kovinkin kosteaa lutakkoa, voi kellarin rakentamisen siihen unohtaa. Oma kellarin paikkamme tulee lähes pohjoisrinteeseen, vaikkakin sen vasen kylki jää ikävästi melko aurinkoiseen jä lämpimään paikkaan. Liikaa lämmön nousua yritämme estää hyvällä eristämisellä, paksulla täytöllä ja kellarin kupeelle istutettavalla suojakasvillisuudella. Kellarin takana nousee kallio, emmekä halua ryhtyä massiivisiin louhintatöihin, joten kellaria ei saa upotettua määräänsä enempää. Kalliolta valuva vesi on ohjattava kunnon salaojituksella läheiseen autokatoksen salaojitukseen, muuten alue on kuivaa moreenimaata. Kellarimme antura perustetaan sorapatjan päälle, jolloin kellarin altakin pääsee vesi esteettä virtaamaan salaojaa pitkin pois. Kellarin salaojien laittamisessa pätevät ihan samat säännöt kuin muidenkin kohteiden salaojituksessa. Oikeat kaadot ja putken oikeaoppinen peittäminen tulee varmistaa. Kovin hienojakoista hiekkakerrosta ei saa laittaa putkea vasten, ettei se valu putkeen ja samalla estä sitä toimimasta kunnolla.

Routasuojaus ja muu eristäminen

Kellarin edusta ja tuulikaapin alunen suojataan aina routaeristeellä. Takaosiltaan kellari on niin syvällä maanpinnasta, että eristystä ei tarvita ja siitä on jopa haittaa kellarin toiminnalle. Eristekerroksen läpi kellari ei pääse hengittämään niin kuin sen on tarkoitus. Maalämpö ja kosteuden nousu estyvät. Eristeitä siis käytetään vain sen verran kuin on tarpeen! Niinpä kellarin seinätkin yleensä eristetään vain yläosistaan. Katolle tulee kuitenkin laittaa riittävä lämmöneristys, mutta yhtä tärkeä ominaisuus on sen vedeneristyskyky, joka varmistetaan esim. katon ja seinien yläosan päälle asennettavalla muovikalvolla tai bitumikattohuovalla. Emme ole vielä päättäneet millä materiaalilla meidän kellari eristetään yläosiltaan (laitammeko Termonovan solumuovin lisäksi vielä muutakin eristettä?!), mutta maassa olemme käyttäneen Finnfoamia. Tuota kattohuopaa meillä olisi kyllä muuten yksi rulla jo valmiina. Jos haluaisi tehdä varman päälle niin laittaisi harkkoja vasten tuon huovan ja sitten vielä eristekerroksen päälle muovin. Tätä kaksoisvarmistusta ei Urpon kirjassa mainittu, mutta itse mietin tuon pelkän muovin kestävyyttä?! Tulen kuitenkin istuttelemaan kellarin vierustaan pensaita, entäpä jos vaikka lapio hujahtaakin vähän liian syvälle ja muovi rikkoontuu? Katolle tulee vain kivikkokasveja, joten siinä ei syviä kuoppia tulla kaivelemaan. Tätä täytyy vielä miettiä ja varmistaa rakenteen toimuvuus kellarin toimittajalta, JR Horvikellarilta.

Ilmanvaihto ja maalattian merkitys

Riittävä ilmanvaihto on erittäin tärkeä osa maakellarin toimintaa. Pieniin kotikellareihin riittää kuitenkin tavallinen painovoimainen ilmanvaihto. Ilmanvaihtoa varten kellariin on rakennettava poistoilma-aukko, joka toteutetaan kellarin takaseinän yläosan läpi vietävällä lämpöeristettävällä putkella. Putken tulee olla mielellään vähintään metrin verran kellarin kattokumpareen yläpuolella! Korvausilma-aukot varmistavat ilman tulon kellariin ja ne sijaitsevat yleensä ovien alareunoissa. Meidän tapauksessamme tuloilmaa varten asennetaan rakenteisiin kaksi tuloilmaputkea kellarin etuseinän alaosasta (kts. pohjapiirros). Kaikki aukot täytyy suojata jyrsijä ja hyönteisverkoilla!

Maalattian merkitystä ei voi liikaa korostaa! Varsinaisen kellariosan lattioita ei lämpöeristetä, vain tuulikapin alle tulee kosteus ja lämpöeriste (myös kellarin edusta tulee lämpöeristää huolellisesti). Lämpö- ja kosteuseristämätön lattia hengittää ja säilyttää kellarissa hyvät kosteusolosuhteet. Lattian siistinä pitämistä varten ladomme kuitenkin sen reikätiilillä, joiden reijistä kosteus ja maalämpö pääsevät nousemaan kellarin ilmaan.

Paljon on tässä projektissa mietittävää ja rakentamisen fyysinenkin puoli vähän pelottaa mutta ei tässä auta kuin homma kerrallaan lähteä projektia viemään eteenpäin ja katsoa mihin päädytään. Anturan valusta aloitetaan, ehkäpä jo tämän kuun lopussa!! Lammikon tekeminenkin pelotti minua suunnattomasti ja mietin hurjasti jaksaisinko suoriutua siitä kunnialla. Vaan nyt kun lammikon rannalla käppäilee niin kaikki muistot sen rakentamisesta tuntuvat olevan vain positiivisia :) Aika kultaa muistot sanotaan<3

Julkaistu 14.5.2017

Elina /Linnunlaulu sanoo:

15.5.2017 10:34

No, arvasinhan sen, että kyllä kellarihomma käynnistyy. Isäntäkin siis ilmeisesti noussut sohvasta :D Ihan varma olinkin, että ei voi olla innostumatta.

On niin ihana lukea mielettömästä innosta. Ehkäpä se tarttuisi, kun hieman alavireyttä on itsellä ollut.

Meilläkin oli reikätiiliä hankittuna kellarinlattiaa varten. Koskaan ei saatu aikaiseksi niitä latoa paikalleen. Harmittaa ajatella, kuinka paljon asioita on taloprojektissa ikuisesti kesken, kun vanhuus alkaa kolkutella ja lapsetkin ovat aikaa sitten lentäneet pesästä. Näiden reikätiilien kohdalla tämä saamattomuus ei ehkä kuitenkaan ole ollut niin suuri vahinko. En oikein edes ymmärrä, miten ne auttaisi siistinä pitämisessä. Eikö reiät täyty kaikenlaisella pienellä juureksista ja muista kasveista irtoavalla tavaralla vähitellen ja alkavat siellä sitten maatua? Minusta on ollut aika kätsää alkukesästä, kun ollaan kellari tyhjennetty, niin haravoida soralattialta kaikki tippunut roina pois.

Jos kotitarveviljely innostaa, niin kyllä on kellari ihan MUST! Onnea projektiin!

Vastaa
- Minna sanoo:
  
  15.5.2017 16:37
  
  Olipas hyvä huomio tuo reikien täyttyminen!! Ehkäpä täytyykin lakaista ladonnan jälkeen reiät täyteen saumaushiekkaa!? Hiekka tuskin estää kosteuden ja maalämmön nousua mutta estää ylimääräisen lian ajautumista reikiin. Tätä täytyykin pohtia
  
  Vastaa