Blogi Mama’s garden

Blogi Puutarhanhoito

Puuvartiset kasvit — valinta, istutus ja hoitaminen

Tulipa laaja otsikko, jokaisesta kolmesta osa-alueestahan saisi ihan omat postauksensa. Pysytään kuitenkin tällä kertaa tiukasti aiheessa ja poimitaan tähän ne mielestäni kaikista oleellisimmat asiat. Kerron myös joitakin esimerkkejä omista epäonnistumisistani, jotta teidän ei tarvitsisi tehdä samoja virheitä. Ja mikäli tämän postauksen asiat ovat sinulle jo tuttua juttua, niin tässä linkki vanhaan postaukseeni pistokaslisäämisestä.

Ai kun tekisi mieli vähän freesata tuota etupihan istutusaluetta. Voisikohan siihen hankkia jonkun vähän korkeamman kasvin vai piristäisikö aluetta vaikkapa se sama värikäs pensasta jonka naapurikin juuri istutti. Kuulostaako tutulta? Kevät saa meidät jähmeät suomalaisetkin innostumaan joka vuosi oman puutarhan laitosta. Valitettavasti joskus mennään metsään jo tässä ensimmäisessä vaiheessa. Halutaan väkisin se sama ihana puu tai pensas talon varjoisalle puolelle, mikä naapurilla kasvaakin etelän puolella. Kasvien valinassa pitäisi aina lähteä siitä, että etsitään paikkaan sopiva kasvi, eikä toisin päin. Tätä virhettä toistan itse vuodesta toiseen vaikka tiedän, että kasveja ei pitäisi ostella kuin irtokaramelleja karkkipäivänä. Oikea kasvi oikeaan paikkaan on kuluisa englantilainen sanonta ja sitä kyllä kannattaa noudattaa!

Oikean paikan ja kasvin valintaan vaikuttaa paljon muitakin asioita kuin ilmansuunnat. Maan laatu ja kosteusolosuhteet ovat todella tärkeitä. Ei ole mitään järkeä istuttaa kuivemmassa viihtyvää kasvia tontin kosteaan notkelmaan tai päin vastoin. Ja jos haluaa ottaa varman päälle, kannattaa puuvartisille annettuja vyöhykesuosituksia noudattaa. Monet puuvartiset puut ja pensaat kasvavat myös vähitellen melko kookkaiksi. Kannattaa siis myös selvittää kuinka isoksi taimi voi parhaimmillaan kasvaa ja miettiä sopiiko se vielä silloinkin kivasti istutukseen. Toki leikkaamalla voi puuvartisia pienentää mutta ideaalihan olisi, että jokainen kasvi saisi kasvaa sille lajityypilliseen kokoonsa. No varsinkin monien pensaiden kanssa tämä ei tietenkaan päde, sillä osahan on vallan tarkoitettu muotoonleikattaviksi.

Valinta käsitteenä pitää sisällään toisenkin hyvin tärkeän vaiheen. Kasviyksilön valintaan taimistolla kannattaa myös käyttää aikaa ja varmistaa muutama juttu. Kaikissa taimimyymälöissä ei kasvien kastelua ole välttämättä hoidettu ihan niin kuin se pitäisi ja taimet saattavat kärsiä kuivuudesta. Ihan jo ruukkua nostamalla voi nopeasti saada käsityksen, onko taimen kastelusta huolehdittu. Valitse siis painavin taimi! Mikäli kaikki ruukut ovat höyhenen kevyitä niin suosittelen vaihtamaan myymälää. Taimesta kannattaa aina tarkistaa myös sen juuristo jo ennen ostopäätöstä. Jos ruukku on jumissa eikä irtoa paakun ympäriltä kertoo se yleensä siitä, että taimen olisi pitänyt päästä jo aikoja sitten isompaan kasvualustaan. Jos paakku ei helposti irtoa niin kannattaa pyytää myyjältä apua. Toinen vaihtoehto on tietysti ostaa taimi ja tarkistaa se heti kotona ennen istuttamista. Jos se ei ole sitä mitä pitää niin palautusoikeutta kannattaa hyödyntää.

Mikäli ostat puuvartisen kasvin sen lepovaiheessa on tuo juurien tarkistaminen myös hyvä keino todeta kasvin olevan elossa. Varovasti voi myös vähän kynnellä raapaista kasvin kuorta ja katsoa onko sen alla elävää puuta. Elossa oleva puuvartinen myös tuntuu koskettaessa hieman viileämmältä kuin kuollut puu.

Kun kasvi sitten tuodaan kotiin, kannattaa se istuttaa viivyttelemättä. Ihan parasta olisi, mikäli kasvupaikka olisi jo etukäteen valmisteltu. Eli tarpeeksi iso kuoppa ainakin kaivettu ja aluetta jo vaikka kasteltukin. Paras aika istutuksille on aikainen kevät tai sitten vasta syksyllä kun kosteutta taas riittää maassa syyssateiden alkaessa. Tänä keväänä onkin ollut ihanan kosteaa, joten vieläkin uskaltaisin istuttaa ainakin pensaita ja herkimpiä puita. Osa herkimmistä puuvartisista suositellaan istutettavan keväällä, jotta juuristo ehtii asettua ja kasvaa ennen ensimmäisen talven koettelemuksia. Tosin yleinen periaatehan on, että astiataimia voi hyvin istuttaa niin kauan kuin maa vain on sulaa.

Paljasjuuristen taimien kohdalla istutusajankohta on tarkempi eli istutus tehdään silloin kun kasvi on lepovaiheessa. Paljasjuurisia taimia tosin näkee tarjolla tosi paljon vähemmän kuin astiataimia mutta esimerkiksi pensasaidat kannattaa kyllä jo edullisuutensakin vuoksi istuttaa paljasjuurisista. Silloin istutuspaikka täytyy ehdottomasti olla jo valmiina kun taimet tuodaan kotiin. Paljasjuurisen taimen juuristo ei saa päästä missään vaiheessa kuivumaan ja ne on laitettava vesiastiaan hyvissä ajoin ennen istuttamista. Yleisimmin ne myydään turpeeseen ja muovikääreeseen pakattuina jolloin juuristo pysyy paremmin suojassa.

Astiataimilla on paljon hyviä puolia mutta myös yksi aika huono. Taimi saattaa olla liian kauan astiassa, jopa useampia kasvukausia ennen kuin sen joku ostaa. Silloin juuristo on jo ehtinyt epätoivoisesti kiertää ruukkua ja etsiä tietään ulos maahan. Jos kokematon istuttaja ei kunnolla avaa paakkua ja leikkaa pahasti kiertyneitä juuria pois, ei ne myöhemmin kasvaessaan ankkuroi puuta kunnolla kasvualustaansa. Itselläni on yksi tälläinen omenapuu joka heiluu edelleen 15 vuodenkin jälkeen kuin pian irtoava maitohammas. Olen ihmetellyt kuinka hyvin puu on kuitenkin pysynyt toistaiseksi pystyssä ja kasvattanut suuria satojakin. Kovin pitkäikäinen se tuskin kuitenkaan tulee olemaan.

On tärkeää, että taimi pääsee heti kosketuksiin sen maan kanssa mihin sen on tarkoitus juurensa kasvattaa. Maata voi tietysti jonkin verran parantaa mutta istutuskuoppa kannattaa suurelta osin kuitenkin täyttää samalla maalla jonka sieltä pois kaivoi. Komposti tai muut maanparanteet kannattaa sitten laittaa vasta taimen ympärille katteeksi. Ja kastelua varten on hyvä jättää ns. kastelusyvennys! Syvennys kannattaa kuitenkin ennen talvea täyttää, ettei vesi kerry taimen ympärille ja jäätyessään vahingoita sen juuristoa.

Oikea istutussyvyys on tosi tärkeä asia jolle kannattaa uhrata hetkinen. Pääsääntöisesti astiataimen pitäisi olla taimistolta lähtiessään oikeassa syvyydessä mutta aina ei näin kuitenkaan ole. Siispä kannattaakin kaivaa ruukun pinnasta sen verran maata pois, että löytää juurenniskan eli sen paikan mistä juuret alkavat. Niskan yläpuolelle tulee laittaa jokunen sentti maata eli sitä ei jätetä paljaaksi mutta sitä ei saa myöskään haudata liian syvälle! Ja koska maalla on taipumus tiivistyä, olisi puu hyvä istuttaa pienelle kummulle, jotta se sitten painuessaan asettuisi maan pinnan kanssa samaan tasoon.

Istutuksen yhteydessä puuvartiset kasvit tuetaan. Tukitolpat on hyvä laittaa puun molemmin puolin, hieman rungosta ulospäin kallelleen. Sidontaan on hyvä käyttää vain luonnonkuituisia naruja. Sidontaa ei saa tehdä liian ylhäältä, jotta puun latvus pääsee kuitenkin jonkin verran liikkumaan tuulessa. Tuulen vaikutuksesta puun juuristo kasvaa tukevammaksi ja ankkuroi puun paikoilleen. Sidokset voi poistaa muutaman vuoden kuluttua kun puu on ankkuroitunut paikoilleen.

Tämä tosiasia unohtuu monilta. Vastaistutettu puuvartinen taimi kaipaa runsasta ja säännöllistä kastelua ainakin kahden vuoden ajan. Mitä isompana taimena kasvin istuttaa, sitä enemmän sillä on haihduttavaa lehdistöä ja kastelun tarve on isompi. Itse käytän pensasalueilla kuorikatetta ja se kyllä jossakin määrin vähentää kastelun tarvetta. Ja tietysti myös taivaalta tuleva sademäärä vaikuttaa mutta sadetta pitää tulla kunnolla mieluummin useamman vuorokauden ajan, jotta se kastelee maan vähänkin syvemmältä. Kastella kannattaa mieluummin vähän harvemmin ja isolla määrällä kerrallaan kuin jatkuvasti tai silloin tällöin pieniä lirauksia. Liian niukka kastelu saa juuriston vain hakeutumaan kohti pintaa, vaikka sen pitäisikin kasvaa juuri päinvastaiseen suuntaan.

Itselläni uusien istutusalueiden kastelussa on ollut suurena apuna juurikastelija. Sen avulla veden saa tarpeeksi syvälle, eikä se hyödytä vain pinnassa kasvavia rikkaruohoja. Jotka muuten pitäisikin kitkeä pois. Puun juuristoalue on hyvä pitää rikkaruohoista puhtaana ja katettuna ainakin ensimmäisten vuosien ajan. Katekerros ei kuitenkaan saa olla liian paksu, eikä se saa olla runkoon asti ulottuva. Kosteana pysyvä, liian paksu katekerros estää juuriston hapensaannin ja saattaa aiheuttaa runkoon vaurioita. Itse pitäisin hyvänä sellaista noin 5 cm kerrosta.

Usein astiataimille on tehty ns. istutusleikkaus jo taimistolla mutta jos esim. pensaantaimi on erityisen harvan oloinen, kannattaa se istutuksen yhteydessä leikata. Leikkaus on perusteltua jotta nuori taimi lähtisi kunnolla haaroittumaan heti alusta alkaen. Oksista otetaan reippaasti pois, elinvoimaisen näköiseen silmuun asti. Puulta poistetaan ainakin kilpalatva ja senkin oksia voidaan lyhentää. Tosin jotta homma ei menisi liian helpoksi täytyy kuitenkin muistaa, että ns. vuotavia puita kuten vaahteroita tai luumu- ja kirsikkapuita ei saa leikata keväällä. Niiden kohdalla istutusleikkauksen voi tarvittaessa tehdä sitten vasta heinä-elokuun taitteessa. Puuvartisten leikkaamisessa on kuitenkin niin paljon kaikkea muistettavaa, että en yritäkään sitä nyt tämän enempää tähän postaukseen sisällyttää.

Kaunista kesäkuun jatkoa, nyt nautitaan kaikista niistä vuosien aikana istuttamistamme puuvartisista tai sitten siitä ihan ensimmäisestä, uuden puutarhan suloisesta omenapuusta. Muistakaahan kuitenkin kastella istuttamianne taimia ja sitten syksyn tullen kääräistä taimien ympärille ainakin ne runkosuojat ja mieluusti myös sitä kanaverkkoa!