Kolumni

Suomen kasvitieteen isä

KOLUMNI 10/2023

Åbo eli Turku oli 1600-luvulla sivistyksen keskus nykyisen Suomen alueella. Se oli myös ainoa paikka Suomessa, jossa tapahtui mitään kasvitieteen historian kannalta mainitsemisen arvoista. Kasvitiede oli valjastettu lääkintäopin palvelukseen, ja kasvitieteilijät olivat käytännössä lääkäreitä. Yksi Turun harvoista lääkäreistä, ellei peräti ainoa, oli Suomen kasvitieteen isäksi mainittu Elias Tillandz (1640–1693).

Tillandz syntyi Smålannissa Ruotsissa ja opiskeli ensin stipendiaattina Turussa. Opetuksen tasoon petyttyään hän siirtyi ensin Upsalaan ja lopulta Leideniin, jossa hän väitteli lääketieteestä vuonna 1670. Melkein heti sen jälkeen hänet nimitettiin kansleri Per Brahen suosituksesta Turun Akatemian lääketieteen professoriksi, koska hän tunsi alueen ja sen asukkaat ennestään. Tillandz pöyristyi lääkinnän ja sairaanhoidon huonosta tasosta Turussa; kunnon apteekkejakaan ei ollut yhtään. Koska apteekkeihin ei voinut luottaa, hän perusti oman rohdoskasvitarhan tarkoituksena valmistaa potilaidensa tarvitsemat lääkkeet itse.

Tillandzin asema maamme kasvitieteen isänä perustuu hänen 1673 julkaisemaansa kasviluetteloon Turun alueelta, ensimmäiseen Suomesta. Sen pitkän latinankielisen nimen voi suomentaa ytimekkäästi: ”Luettelo Turun viljellyistä ja luonnonkasveista”. Luettelossa mainittiin 496 lajia, ja kymmenen vuotta myöhemmin ilmestyneessä toisessa painoksessa jo 536, monista myös niiden ruotsin- ja suomenkieliset nimet. Samana vuonna 1683 luetteloa täydennettiin kuvakirjalla, jossa oli 1500-luvun puupiirroksia kasveista. Ruotsalainen kollega Carl von Linné tosin myöhemmin nyrpisteli, että lajit olivat yksinkertaisesti aakkosjärjestyksessä, eli viljellyt ja luonnonvaraiset olivat sekaisin, eikä kasvupaikkoihin juuri kiinnitetty huomiota. Siitä huolimatta luettelon ilmestyminen merkitsi Suomen kasviston selvittelyn alkua, ja siitä oli hyötyä vielä 1700-luvulla, jolloin lajistoa alettiin tutkia järjestelmällisemmin.

Tillandz käytti luetteloaan lääketieteen opetuksessa, koska se sisälsi nimien lisäksi tekstiä lajien käytöstä lääkinnässä. Siinä suhteessa luettelo oli kuitenkin hyvin konservatiivinen. Teksti pohdiskelee taivaankappaleiden vaikutuksia ja perustuu antiikin kreikkalaisten ajatuksiin ja signatuurioppiin, jonka mukaan kasvinosan ulkonäkö kertoo, minkä elimen sairauksiin kasvia voi käyttää. Toisaalta Tillandz halusi näyttää kasvit opiskelijoille luonnossa ja vei heidät kasviretkille Ruissaloon.

Leidenissa Tillandzia oli opiskeluaikoinaan kiinnostanut yliopiston anatominen leikkaussali, jossa hän seurasi ruumiinavauksia. Hankkimiaan taitoja ja tietoja hän sovelsi 1686 suorittaessaan Suomen ensimmäisen dokumentoidun ruumiinavauksen akatemian luentosalissa.

Tillandzin sukunimeen liittyy tarina, joka ilmeisesti on tosi. Hän oli alunperin Tillander, mutta pelastuttuaan vakavasta merihädästä maan kamaralle hän muutti nimensä: til-lands, maihin! Säilyneissä nimikirjoituksissa hän itse käytti muotoa Til-Landz.

– Johannes Enroth

Kolumnisti on eläkkeellä oleva kasvitieteilijä ja sammaltutkija Helsingistä. Hän kertoo kasvimaailman ilmiöiden taustoista.