Blogi Somepuutarhuri Johanna Rönnlöf

Vanhan pihan siemenpankin yllätykset

Vanhan pihan siemenpankista putkahtelee iloisia yllätyksiä, mutta myös tappavan myrkyllisiä tuttavuuksia. Osa siemenistä saattaa säilyä itämiskykyisinä vuosikymmeniä, kuten vaikkapa komealupiini, jonka siemenet saattavat itää jopa vielä 40 vuoden kuluttua.

Alla olevasta kuvasta näkyy hyvin mitä kaikkea maa pitääkään sisällään. Tässä tapauksessa vanhan ajan lämpöpenkkiin päällimmäiseksi pannussa multakerroksessa on alkanut itämään mm. leinikkiä ja komealupiinia. Entä jos salaattien välissä itäisikin rohtosormustinkukka?

Ihania ja ikäviä yllätyksiä

Rohtosormustinkukkaa osasin erityisesti varoa, sillä kävipä aikoinaan niin, että palstaviljelijänä kylvin palstalle rohtosormustinkukkaa. Tiesin, että kasvi on tappavan myrkyllinen ja vaikuttaa suoraan sydämen toimintaan, mutta poistin aina siemenet hyvissä ajoin ja luulin olevani kovinkin fiksu. Kunnes sain ensimmäisen lapseni. Voin sanoa, että sinä vuonna ei sormustinkukan siemenet olleet ensimmäisenä mielessä.

Ja se kesä riitti siihen, että kuulemma taimia puskee kyseiseltä palstalta edelleen vaikka yksikään sormustinkukka ei sen jälkeen päässyt enää siementämään. Jos erottaa sormustinkukan lehtiruusukkeen salaatista vaaraa ei tietysti ole, mutta entäs kun viljelijä vaihtuu? Entäs kun aloittelevan viljelijän salaattisekoituksen joukossa itää useampi sormustinkukan taimi? Sanoisin, että kannattaa muistaa aina tämä mahdollisuus, missä tahansa sitten viljeletkin. Vaikkakin epätodennäköistä, niin mahdollista on kuitenkin, että pussimullalla täytettyyn viljelylavaan käy lintu kakkimassa hullukaalin siemenen. Kaikki on mahdollista. Siksi kannattaakin aina katsoa tarkkaan mitä suuhunsa pistää ja tarkastella myös lasten kanssa erilaisia lehtiä ja niiden eroja.

Täällä meidän pihassa näyttää putkahtelevan yllätyksiä joka vuosi ja kasvimaalla oon pitänyt silmällä erityisesti näitä myrkyllisiä tapauksia. Niinpä huomasin aika nopsaan omenapuun alla ylläolevan kasvin ja jäin mielenkiinnolla seuraamaan kehitystä.

Seuraavana vuonna olikin vuorossa jo näky, josta varmistui sormustinkukka.

Niin kaunis ja kimalaisten suosiossa kuin sormustinkukka onkin, pohdin pitkään haluanko sitä kasvimaan läheisyyteen lisää.

Päädyin kuitenkin siihen, että saa jäädä. Kukat aukesivat ja olivat tätä perusmallia, pinkkiä ja valkeaa.

Aika pian kukinnan jälkeen kehittyy tuhansia pienen pieniä siemeniä, jotka iloisesti varisevat maahan. Sormustinkukka tekee ensimmäisenä vuonna lehtiruusukkeen ja kukkii toisena vuotena.

Amerikkalaisissa lähteissä kehotetaan käsittelemään sormustinkukkaa hanskat kädessä, mutta itse en ole niin tehnyt paitsi silloin, jos olen kitkenyt suuria esiintymiä taimia ja kädessä on ollut esim. pieni haava tms.

Lopulta päädyin siihen, että sormustinkukka saa jäädä. Lasten kanssa täytyy vain vielä käydä asiaa läpi. Tosin he ovat aika hyvin jo perillä siitä, että osa kasveista voi tosiaan olla tappavan myrkyllisiä. Vähän vanhempien lasten kanssa uskon, että myrkylliset kasvit pihassa ovat itseasiassa ihan hyvä asia, koska silloin niitä voi tutkia ja oppia tuntemaan. Kuvista ja kirjoista ei kasveja yhtä hyvin koskaan kuitenkaan voi oppia, kuin luonnossa ihmettelemällä.

Lapset eivät kuitenkaan elä elämäänsä vain tässä meidän pihassa, joten hyödyllistä on tunnistaa myrkylliset kasvit muuallakin maailmassa.

Kuu kiurusta kesään

Tässä pari muutakin maan siemenpankin ihanuutta. Kiurunkannuksen sanotaan kukkivan kiurujen kevätmuuton aikoihin. En kyllä tarkistanut että pitikö paikkansa, mutta sen tiedän, että näitä en ole nähnyt aiemmin meidän pihassa. Saattaa silti olla, että ne ovat kukkineet siellä jossain, sillä pihahan on aika suuri ja tässä on ollut vähän kaikenlaista muutakin kuin kasvien ihmettelyä viime vuosina :D

Nämä alla olevat siperianunikot ilmestyivät myös pihasta kaivettuun suureen maakasaan tänä kesänä. Näistä ilahduin myös ja toivotaan, että sateisesta kesästä huolimatta siemeniä on levinnyt ympäristöön ja ensi kesänä näitä huijuisi tuulessa enemmänkin :)

Ja vielä yksi! Mitäs tästä sanotte, olisiko hän valkomaksaruoho?

Tässä vielä toinen kuva (tuo ylempi näyttää kuin oudon venyneeltä!).

Kauhean huonoja kuvia on tullut kiireessä napattua, mutta ehkä niistä jotain selkoa saa.

Ja laitetaas loppuun vielä tämä oma lisäykseni, jonka järkevyydestä en ole ihan varma. Neidonkieli saattaa pahimmassa tapauksessa ottaa vallan kuivalla kedolla kokonaan. Ja arvatkaapas mikä vielä mietityttää?

En nähnyt tässä yhtäkään kimalaista koko kesänä vaikka tämän pitäisi olla kimalaisten ehdoton suosikki. Johtuu varmaan siitä, että pillikkeet kukkivat samaan aikaan ja ne olivat kimalaisten suosiossa. Ehkäpä pitäisi vain panostaa niihin pillikkeisiin?

No ellei muuta, niin ainakin tässä on upea sininen väri <3

  1. Kiitos kattavasta postauksestasi.
    Neidonkieltä olen nähnyt parissa paikassa luonnonvaraisena, se ei ole yleinen, paitsi puutarhakasvina.

    Valkomaksaruoho on tosiaan kaunis.

    Kiurunkannuksen toivoisin pihaani. Sain pari vuotta sitten taimia, mutta en saanut niitä kasvamaan.

    Sormustinkukkaa olen nähnyt metsänreunassa jonkun puutarhajätteen mukana tuomana. Komea se on, mutta kovin myrkyllinen tosiaan.

    • Ihana kuulla, että tykkäsit <3
      Neidonkieltä mäkin oon nähnyt joutomailla Helsingissä, mutta täällä Pohjanmaalla en missään. Kaunis se on, mutta täytynee pitää silmällä ettei ihan kokonaan sitten valtaa meidän paahteista metsämansikkaketoa…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.

Lähetä kommentti

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.

Tilaa Kotipuutarha-lehti

Tutustumistarjous 4 lehteä 29 €
Tilaa nyt