Blogi Somepuutarhuri Johanna Rönnlöf

Talvivalkosipulin lisääminen itusilmuista

Maahan jemmatut talvivalkosipulin itusilmut ovat pullistuneet ja ehkä jo seuraavana kesänä niistä kasvaa ihan oikeita valkosipuleita!

Syksy on ollut tänä vuonna ihanan armollinen, sillä vuonna 2021 kun piilotin puutarhurikoulun opettajalta saamani talvivalkosipulin itusilmut maahan, oli ensimmäinen kepeä lumiharso jo laskeutunut kasvimaan päälle.

Lajikkeesta ei ole tarkempaa tietoa, mutta tämän jätän viljelykseen, sillä se tekee itusilmuja nimenomaan varren päähän, eikä keskiosaan (kuten viimeksi kokeilussa ollut ’Therador’). Jotenkin nuo keskelle vartta pikkusipuleita lykkäävät lajikkeet on mun mielestä rasittavia. Kuvassa keskellä näkyvä pieni pallero on siis talvivalkosipulin varren päähän kehittyvä itusilmurypäs.

Talvivalkosipulin lisääminen itusilmuista on superhauskaa, koska satoa voi lisätä suuria määriä kerrallaan. Yksi sipuli kun tuotta yhden itusilmupalluran, jossa on helposti yli kaksikymmentä pientä itusilmua. Kun niistä suurimmat piilotetaan maahan, lannoitetaan ja istutetaan uudelleen harvempaan, on sipuleita kohta aivan sikana!

Tässä kuvassa ensimmäinen pikkusipuli on joko jostain syystä huonosti kehittynyt itusilmu, tai sitten itusilmu, jonka olen nakannut jemmaan noita muita myöhemmin. Mutta kaksi seuraavaa on varmaankin laitettu maahan -22. Olen nimittäin heitellyt itusilmuja tuohon beibipenkkiin vähän milloin sattuu, mutta periaatteessa itusilmujen pitäisi pullistua jo yhden kasvukauden aikana ja seuraavana kasvukautena niiden pitäisi jakautua.

Näitä ei ole tässä välissä nostettu, istutettu uudelleen eikä lannoitettukaan tarpeeksi, mutta nyt ne ovat kuitenkin mainioita yksikyntisiä palluroita, jotka piilotin uuteen hevosenlantakompostilla parannettuun penkkiin. Talven kylmyys saa aikaan sipulin jakautumisen ja jos ensi kesänä lannoitan ja kastelen näitä ahkerasti, pitäisi näistä tulla jo ihan oikeita valkosipuleita.

Beibipenkistä löytyi myös jo jakautuneita sipuleita. Niistä erottelen kynnet ja laitan jatkamaan kasvua. Ensimmäisinä vuosina yksittäisten kynsien koko saattaa jäädä aavistuksen pienemmäksi, mutta siitä ne vähitellen kasvaa ja isoimmat kynnet jätetään aina seuraavan vuoden lisäysmateriaaliksi.

Osan annan kasvaa paikallaan ikuisesti tekemättä mitään, sillä käytän valkosipulia myös ”valkosipulipöheikkönä”, josta saan keväällä varhaisinta lehtisatoa leivänpäälle. Jos valkosipulipöheikkö kiinnostaa, niin siitä olen kertonut enemmän tällä ”Lavatarhan ja kasvimaan TOP 10” -videolla.

Talvivalkosipulin oikea istutusajankohta on asia, jonka oppii kokemuksen kautta. Se voi syksystä ja asuinpaikasta riippuen olla kaikkea syys-marraskuun väliltä. Tarkoitus olisi, että maa olisi vielä sen verran lämmin, että sipuli ehtii kasvattaa hyvän juuriston ennen maan routaantumista, mutta ilma olisi kuitenkin jo niin viileää, että verso odottelisi maan pinnalle putkahtamista mieluiten kevääseen saakka. Versot tosin jatkavat kyllä kasvuaan, vaikka kärjet paleltuisivatkin, joten pieni paleltuminen ei ole mitenkään katastrofaalista.

Koska maan jäätymisen ajankohtaa kukaan ei voi ennustaa etukäteen, on parasta iskeä sipulit maahan silloin, kun lämpötila laskee pysyvästi alle +10-8°C. Itse en seuraa lämpötiloja, vaan haistelen ja tunnustelen yleistä fiilistä ja ihan hyvin on sillä pärjätty. Muistan, kun juurikin vuonna 2021 postasin instagramiin, että aion pistää valkosipulit maahan ja sain kommenttia, että olen aivan liian aikaisessa. Mutta pitää muistaa, että Suomi on pitkä maa. Täällä Pohjanmaalla ajankohta oli juuri oikea, mutta olen pannut merkille, että puutarhaharrastukseen liittyvät ohjeet kulkevat usein eteläisessä Suomessa asuvien kellon mukaan. Joten seurataan me villin pohjoisen asukit vaan omaa tunnetta tässä asiassa!

Itse koitan vielä löytää jostain lisää hyviä istukassipuleita, sillä uskon että meillä on täällä Vaasan tienoilla vielä pari viikkoa hyvää istutusaikaa.

Viime syksynä laitoin talvivalkosipulit remppakiireiden vuoksi maahan aivan liian myöhään, kun maa oli jo jäässä. Halusin kuitenkin valkosipulia, joten kokeilin hakata jäisen kannen pois. Iskin sipulit maahan lannoitekourallisen kanssa ja tein hurjan kokeilun. Laitoin maan päälle kerroksen ylijäämä kivivillaa ja kasvuharsoa :D

Tarkoituksena oli, että sipulit saisivat hiukan lisäaikaa juurtumiseen. Yllättäen homma toimikin aivan hyvin, vaikka pelkäsin, että maa ei pääsisi hengittämään kunnolla ja sipulit mädäntyisivät. Ehkäpä tällä kertaa oli vain onnea matkassa, kun kaikki sujui ihan hyvin, mutta suosittelen kyllä kaikkia muita istuttamaan talvivalkosipulit ajoissa ja aivan normaalisti.

Mulla oli kai vielä tarkoitus poistaa villat ennen kunnon pakkasia ja korvata ne oljella, mutta iänikuisten remppakiireiden vuoksi olki jäi hankkimatta ja keväällä näky oli tämä.

Mutta sieltä alta löytyi kuulkaas aivan hyviä valkosipulin versoja, mitä nyt vähän vinkuraksi kasvaneita ja valjakoita väriltään.

Poistin siis eristeet ja laitoin tilalle hiukan luonnonmukaisemman version eli runsaasti olkea, jotta aurinkoon tottumattomat versot eivät vallan palaisi.

Kesällä näky oli jo näin terhakka ja sadonkorjuun aikaan…

Tadaa! Aivan hyviä sipuleita tuli tämänkin kokeilun seurauksena. Syksy on ollut täällä vain niin järkyttävän sateinen, että sipulit piti nostaa märkinä, mikä ei tietenkään ole se edullisin tilanne.

Nyt siis nuuhkutellaan syystuulien ja lähenevien pakkasaamujen tuoksua ja nautitaan vielä viimeisistä auringonkukista <3 Ja ehkä huomasitte tuon taustalla pilkistävän VALKOSIPULIN VALKOISEN talon? :D No, valkosipulista ei väriä sentään haettu, mutta keltainen talo muuttui kesän aikana valkoiseksi ja se muutto, sekin lähenee. Ehkäpä sitten kun maakin on valkoinen. Stay tunded, eli jatketaan juttua seuraavan blogipostauksen välissä taas instan puolella!