Puut, sienet ja kuivuus

Jos istutat muutaman puun, jotka saavat kasvaa rauhassa, ne poistavat ilmakehästä enemmän hiilidioksidia kuin sinä ehdit tuottaa koko elämäsi aikana. Puutkin ovat kuitenkin lujilla päälle vyöryvien muutosten kanssa. Kesät lämpenevät ja sadejaksojen väliset helteiset kuivuusjaksot asettavat kovia haasteita sekä puille että niiden elintärkeille yhteistyökumppaneille, sienille. Jos sienillä menee maan päällä huonosti, niiden rihmastoilla menee huonosti maan alla – ja samoin puilla, koska kuivuus voi heikentää sienten ja kasvien yhteistoimintaa tai jopa katkaista sen.

KOLUMNI 2/2023

Kuiva ja paahteinen piha on hankala ympäristö puuvartisille kasveille, mutta ei suinkaan toivoton. Tässä muutama harkittu ehdotus. Runsaasti kukkivia pensashanhikkeja (Dasiphora) on monia lajikkeita, mutta melkein kaikki ovat sitkeitä ja viihtyvät mainiosti paahteisillakin paikoilla. Hernepensaat (Caragana) ovat erittäin kestäviä ja mainioita myös siksi, että niiden juuristossa elelevät mikrobit sitovat typpeä ja parantavat maaperän ravinnetaloutta, ja siitä sienetkin pitävät. Ainakin hernepensaita minä laittaisin paahteeseen ja laihaan maahan. Pensasmainen siperianhernepensas (C. arborescens) on vanha tuttu, mutta joistakin muista suvun lajeista ja lajikkeista on jalonnettu yksirunkoisia, puumaisia muotoja. Kivikkoistutuksiin sopivat matalakasvuiset, puuvartiset angervot, kuten verhoangervo (Spiraea beauverdiana) ja lamopensasangervo (S. decumbens). Jos piikit ja kukkien hiukan kloorimainen tuoksu ei haittaa, vanha kunnon punalehtinen hurmehappomarja (Berberis × ottawensis) tai japaninhappomarja (B. thunbergii) ovat varmoja valintoja

Kuivilla paikoilla pärjäävät monet lehtipuutkin. Keltamarjainen, kapeakasvuinen pylväspihlaja (Sorbus aucuparia ’Autumn Spire’) ei kasvuun päästyään hätkähdä kuivuutta, kuten ei myöskään värikäs sirotuomipihlaja (Amelanchier laevis). Tyrnin (Hippophae rhamnoides) luontaiset kasvupaikat ovat kuivia ja valoisia – helppo valinta. Jos kaipaat eksotiikkaa, pystytä kuivaan paikkaan Kiinan lahja puutarhamaailmalle, paljassiemenisiin kuuluva neidonhiuspuu (Ginkgo biloba). Samalta suunnalta tulee kiinnostava, hiukan talvenarka rakkopuu (Koelreuteria paniculata), jonka lehdet muuttuvat kasvukauden aikana punertavista vihreän kautta keltaisiksi. Sen rakkomaiset hedelmät säilyvät puussa talven yli.

Sienijuuren avulla puut saavat kuivuudenkin aikana enemmän vettä ja ravinteita, mikä tarkoittaa vähemmän kasvitauteja. Kuivissa oloissa sienirihmasto edistää monien kasvien juurien haarautumista ja juurikarvojen kasvua. Monet kasvitaudit ovat muuten sienten aiheuttamia ja on aika hieno ajatus, että kasvit taistelevat sienten avulla sieniä vastaan.

Sienestäjä ei yleensä kahteen kertaan vilkaise pulkkosientä (Paxillus involutus), mutta se on yksi tärkeimpiä puiden mykorritsasieniä. Suomessa on, tiettävästi ensimmäisenä maailmassa, alettu ympätä pulkkosienen rihmastoa kuusen taimien juuristoon. Sienen on todettu parantavan taimien kasvua jopa 20 prosenttia kahden ensimmäisen vuoden aikana. Lisäksi ympätyt taimet kestävät kuivuutta ja huonompia kasvupaikkoja paremmin kuin ymppäämättömät. Vielä yksi huomio: terveet sienirihmastot muodostavat maaperään pitkäaikaisia hiilivarastoja, ja se hiili on pois ilmakehästä.

Helteillä on syytä kiinnittää huomiota kasteluun. Parasta olisi kastella vasta illalla auringon laskettua. Jos kastelet päivällä, kaada vesi suoraan kasvien tyvelle, koska lehdille päätynyt vesi haihtuu eikä siitä ole mitään hyötyä sen enempää kasveille kuin sienille.

– Johannes Enroth

Kolumnisti on eläkkeellä oleva kasvitieteilijä ja sammaltutkija Helsingistä. Hän kertoo kasvimaailman ilmiöiden taustoista.

Kiinnostuitko?

Kotipuutarha-lehti on uudistunut!
Tilaa nyt tutustumishintaan 4 lehteä 29 €

Tilaa nyt

Tilaa Kotipuutarha-lehti

Tutustumistarjous 4 lehteä 25 €
Tilaa nyt