Varjon valtiaan — puutarhan vihreät vehreyttäjät top 10

Viimeksi pääsinkin jo hehkuttamaan tässä top 10 sarjassa ensimmäiset viisi varjon valtiasta ja vasta jälkeenpäin ajattelin, että olisi pitänyt tietysti malttaa jättää kirkkain kärki tähän postaus-sarjan toiseen osaan. Tämänkin postauksen artikkelikuvaksi valitsin kuitenkin nyt jo edellisessä osassa voittosijan vieneen saniaisen, joka on tämän hetken suosikkini. Aivar Kaljusteen, jolta olen muuten lähes kaikki saniaiseni hankkinut, mielestä tämän Dennstaedtia willfordii:n ei edes pitäisi selvitä näin pohjoisessa mutta ovat huomanneet sen kestäväksi ja siksi lisäävät sitä myyntiin. Mutta seuraavaksi sarjan viimeisiin vaan ei vähäisimpiin vehreyttäjiin!

[columns_row width=”half”]
[column][/column]
[column][/column]
[/columns_row]

Valkotäpläimikkä, Pulmonaria on mitä mainioin varjoisten alueiden valtaaja ja nopea sellainen! Kaikki puutarhan imikät ovat saaneet alkunsa muutamasta taimesta. Keväällä jaoin jälleen yhden taimen ja sain siitä varmaan parin neliön verran uusia pieniä taimia! Siementaimia en ole tämän havainnut kuitenkaan tekevän. Keväinen kukinta on kaunista ja hentoa ja kukat ovat kovasti kimalaisten mieleen. Kun kukinta on ohi jää kaunis lehdistö todella pitkäaikaiseksi iloksi, sillä edes ensimmäiset pakkaset eivät saa lehtiä ruskistumaan. Ne tuntuvat melkein kuin olisivat ikivihreitä ja vasta sitten hangen alta paljastuvat ruskeina alkaen pian versoa uutta. Hm, oikeastaan tämä kasvi olisi kyllä tainnut ansaita korkeamman sijan top 10:ssä!

Varjohiippoja, Epimedium olen hehkuttanutkin jo vuosia. Ne ovat imiköiden tapaan lähes ikivihreitä ja vielä keskellä talveakin saattavat vähälumisena vuotena olla edukseen. Lehdet myös saavat ruskan värejä ja kuivuvat kauniisti ja joskus jäävät jopa leikkaamatta ennen uusien nousua. Leikkaaminen kuitenkin kannattaisi tehdä kukinnan vuoksi sillä hennot kukat erottuvat kauniimmin ilman vanhoja lehtiä ympärillään.

[columns_row width=”half”]
[column][/column]
[column][/column]
[/columns_row]

Jaetulle sijalle kahdeksan pääsevät kaksi tonttimme alkuperäistä luonnonkasvia. Ketunleipä, Oxalis on alkanut itsestään leviämään alapihan varjopenkeissä. Se on tosi kaunis maanpinnan kattaja, eikä haittaa matalana kasvina edes pienimpiä kevään kukkijoita kuten kiurunkannuksia.

Myös kevätlinnunsilmä, Chrysosplenium alternifolium on alueemme luononkasvi joka on penkkiin päästyään alkanut levitä vauhdilla. Se kasvaa myös ihan nurmikollakin ja keväinen limenvihreä kukinta on todella kaunista. Lehdistö ei kuihdu kukinnan jälkeen vaan se säilyy talveen asti vihreänä. Lehdet ovat kauniin muotoisia ja kasvutapa on kerroksellinen mutta kuitenkin melko matala. Voi olla, että jossain vaiheessa tätä täytyy vähän kitkeäkin mutta vielä olen sen antanut olla rauhassa.

Sijalla yhdeksän rönsyilee tiearella, Tiarella cordifolia. Mainio vehreyttäjä tämäkin ja kukinta on kauniin pitsimäinen muistuttaen hieman oravanmarjan kukintaa vaikka onkin isompi ja runsaampi. Tälläkin lehdet ovat osittain talvivihannat mikä lisää sen arvoa kovasti. Kaikki vihreä myöhään syksyllä on suuressa arvossa kun muuten värit puutarhassa ja luonnossa kääntyvät yhä enemmän ruskean eri sävyihin.

[columns_row width=”half”]
[column][/column]
[column][/column]
[/columns_row]

Lopuksi vielä jaetulle sijalle kymmenen pääsivät suloinen pisarakärhö, Clematis viorna ja erilaiset kurjenpolvet, Geranium. Pisarakärhö on melko uusi tulokas puutarhassa, vain muutaman vuoden vanha ja tänä vuonna kukki runsana ensimmäistä kertaa. Ja kukinta on pitkä, sillä valehtelematta kärhöstä löytyy edelleen muutama kukka ja nuppujakin jotka tuskin jaksavat enää avautua. Tälle täytyy vain ensi kesäksi laittaa kunnollinen tuki mihin kiivetä sillä tänä kesänä se valtasi pienen kirsikkapuun lähistöltään. Vaikka kaunis se siinäkin oli mutta nyt kun suojasin kirsikan verkolla niin jouduin katkomaan kärhön varsia ja se vähän harmitti. Myös nuo siemenpalloset ovat kauniita kaikessa keveydessään.

Kurjenpolvia pidetään enemmänkin aurinkoisen paikan perennoina mutta olen huomannut niiden viihtyvän myös kevyesti varjoisassa kasvupaikassa. Kelpo valtaajia siis nämä viimeisenkin jaetun sijan kasvit ja oikeastaan puutarhasta voisi esitellä vielä hyvinkin toiset kymmenen lisää mutta nämä nyt tulivat ensimmäisenä vastaan kun lähdin kameroineni kiertelemään vihreät valtaajat teeman tiimoilta.

Vaan nyt ihanaa viikonloppua kaikille lukijoilleni, yritetään vielä tankata vihreää ennen talven tuloa.

Julkaistu 19.10.2019

Elina /Linnunlaulu sanoo:

19.10.2019 11:21

Oon todella samaa mieltä pitkälle talveen vihreinä pysyvien maanpeittäjäkasvien arvosta. Vuosi vuodelta arvostan niitä aina vain enemmän. Ihan musta maa tai kaikki ruskeena kuihtuneena on nii-iiin ankeeta.
Valkotäpläimikkäkasvustosi on tosi viehättävä. Mulla on vasta muutama yksilö lumikellofestareilta ❤️ hankitusta yhdestä taimesta jaettuna. Mutta lisää aion jakaa. Ajatus kevätlinnunsilmästä viehätti nyt myös kovasti. Mulla olikin sitä joskus, mutta ei oikein hyvää paikkaa sille. Nyt löytyisi jo paikkoja.

Vastaa
- Minna sanoo:
  
  19.10.2019 14:45
  
  No mutta molempia saat täältä kyllä lisää jos tarvitset. Olen huomannut, että sellaiset erikoisemmat imikät eivät leviä yhtä iloisesti kuin tuo ihan tavallinen. Niinhän se on monen lajikkeen kanssa. Harmi sinänsä sillä joillakin imiköillä on todella erikoisia jopa lähes kokonaan hopean värisiäkin lehdistöjä.
  
  Vastaa
  - Elina /Linnunlaulu sanoo:
    
    28.10.2019 08:12
    
    Kiitos . Minkä väriset kukat on sun valkotäpläimikässä? Tämä mun on vaaleanpunakukkainen. Hienon näköistä voisi olla sellainenkin imikkäistutus, jossa reilusti tuota valkotäpläimikkää ja sit seassa siellä täällä pieni tupas kokonaan hopealehtistä.
    
    Vastaa
    - Minna sanoo:
      
      28.10.2019 10:17
      
      Kukat taitaa olla sekä sinertäviä, että vaaleanpunaisia riippuen kukan iästä. Muissa ljikkeissa joita on vain yhdet tuppaat on myös pelkästään vaskeanpunaisena kukkivia ja yhdessä vähän sellaiset marjapuuron punaiset. Täytyisi nyt keskittyä lisäämään myös noita hitaammin leviäviä
      
      Vastaa
Päivi - Kottikärryn kääntöpiiri sanoo:

19.10.2019 14:16

Tämä oli oikein kiva ja hyödyllinen sarja. Sain ideoita ja hyviä vinkkejä, kun suunnittelen uutta varjon istutusaluetta. Kiitos!

Vastaa
Minna / Hiidenkiven puutarhassa sanoo:

19.10.2019 19:34

Inspiroiva postaus! Pitkään syksyllä vihreinä kestävät kasvit ovat varsinkin täällä pohjoisemmassa arvossaan. Valkotäpläimikkä taitaa päästä ostoslistalleni, lehtoimikkää puutarhastani löytyykin jo pari tainta. Tiarelloista löytyy tupastiarella ja sitä jaoin tänä kesänä pariin otteeseen, sillä ihastuin sen valtavan pitkään kukinta-aikaan ja kauniiseen lehdistöön toden teolla. Huomasin syksyllä, että ne ovat tehneet paljon siemeniäkin, joten toivon keväällä löytäväni niiden ympäriltä edes muutaman pikkuisen taimen. Niillä olisi aikamoinen alue vallattavana. Valkovarjohiipan löysin syysalesta. Toivottavasti se lunastaa maineensa ensi vuonna. Tai ainakin näyttäisi edes jonkinlaista lupausta :D Ensimmäisen kuvan saniainen on hauskan näköinen; sen lehdet muistuttavat vähän tuijan oksia.

Vastaa
- Minna sanoo:
  
  19.10.2019 22:07
  
  Kiitos kaimani, ihanaa että inspiroiduit Itsellä tuo tarhavarjohiippa on levinnyt parhaiten mutta valkokukkainenkin on alapihalle päästyään muodostanut nätin pienen pehkon. Toivottavasti omasi kasvaa myös kivasti
  Minulta taas puuttuu tuo lehtoimikkä vaikka sitä meidän lähialueilla kasvaa luonnonvaraisenakin. Ainakin Karkalin luonnonpuiston alueella olen sitä täällä nähnyt.
  
  Vastaa