Sieniviljelyä permakulttuurin oppien mukaisesti

Muistatteko vielä miten innostuin toissa talvena peltometsäpuutarhan luomisesta?! Olin saanut joululahjaksi Martin Crawfordin kirjan Creating a Forest Garden, Working with Nature to Grow Edible Crops ja luin kirjaa aivot sauhuten. Haaveissani korjasin jo satoa omasta peltometsäpuutarhastani, hedelmiä puista, marjoja aluskasvillisuudesta ja pensaskerroksesta. Olisipa alueen varjoisalla puolella myös ihan oma pieni sieniviljelmäkin. Alue lannoittaisi itse itsensä, raunioyrtti pumppaisi typen syvältä maasta toisten kasvien ulottuville. Haaveeni omasta peltometsäpuutarhasta on sittemmin pikku hiljaa toteutumassa, sillä viime syksynä katoin ja istutin ensimmäiset kasvit Marjamäeksi nimetylle alueelle! Alue sijaitsee aivan tonttimme ala-laidassa, lammikon vieressä pienellä kummulla. Nyt kun alueen perusistutukset on tehty, en kuitenkaan ole jättänyt aluetta pois mielestäni, vaan jälleen aivot sauhuaa ja mielessä pyörii uusia suunnitelmia alueen suhteen :)

Opiskelua sieniviljelyn ja permakulttuurin saloihin

Olen nimittäin jo pitkään haaveillut ja opiskellut sienten kotitarveviljelystä! Innostus alkoi marraskuussa 2015 kun olimme silloisten Lännen hyötyjen kanssa kokoontuneet yhteiseen sieniviljejyiltaan. Samana syksynä oli viereisellä kylällämme Karjalohjalla järjestetty sieniviljely talkoot Iso-orvokkiniityn tilalla, joihin en tuolloin harmikseni päässytkään osallistumaan. Sienten viljely on noista ajoista lähtien palannut mieleeni aika ajoin ja olen opiskellut aiheesta aina kun olen siihen törmännyt. Netti on pullollaan aiheeseen liittyvää aineistoa, mutta parhaiten olen itse päässyt asian ytimeen juuri tuon Iso-orvokkiniityn jakaman materiaalin myötä. Myös Martinin kirjassa on oma lukunsa sientenviljelystä.

Onko muuten kaikille tuttu sana tuo permakulttuuri? Itse törmäsin tuohon sanaan jo joitakin vuosia sitten ja aluksi olin ihan ihmeissäni, että mikäs uusi hyötyviljelymenetelmä se mahtoikaan olla. No asiaan enemmän perehdyttyäni olen tullut siihen tulokseen, ettei kyse olekaan mistään rakettitieteestä vaan tavallaan paluusta vanhoihin hyviksi havaittuihin viljelymenetelmiin, jotka kunnioittavat luontoa. Tärkeää on käyttää sellaisia viljelymenetelmiä, joissa ravinteet palautuvat luonnonkiertoon ja maan eroosio sekä tiivistyminen estyvät. Permakulttuurisen suunnittelufilosifian yleistyminen on kuin vasta-isku tehomaataloudelle, paluu takaisin jo esi-isiemme käyttämien menetelmien pariin niin viljelyssä kuin monissa muissakin elämän osa-alueissa. Permakulttuurissa on oma filosofiansa niin arkkitehtuurille, kuin jopa yhteisösuunnittelulle eli sille miten ja missä ihmiset asuvat. Iso-orvokkiniityssäkin on parhaillaan menossa kodin rakennustyömaa, joka noudattaa ekologisia periaatteita. Kodin seinät mm. rakentuvat olkipaaleista! Mielenkiintoinen luomurakentamisen projekti, jota voit halutessasi seurata heidän blogissaan.

Kuinka sieniä sitten viljellään?

Mutta takaisin alkuperäiseen aiheeseeni :) Sieniviljely kuulostaa aluksi vähän outolta. Miksei yksinkertaisesti täällä jokamiehenoikeuksien maassa vain kerätä sieniä metsästä niiden luontaisilta esiintymisalueilta? No näinhän tietysti kaikki sienestäjät syksyisin tekevätkin ja säilövät ylimääräiset sienisaaliinsa vielä talvenkin varalle. Itselläni tämä ajatus kolahti kuitenkin sen vuoksi, että perheeni ei ole lapsuudessani kerännyt sieniä, enkä yksinkertaisesti ole aikuisenakaan oikein uskaltautunut yksin sienimetsään lähteä. Toki mielessä on jo pitkään itänyt ajatus hankkiutua oikein kunnon sienikurssille, jonka opein olisi helpompi aloittaa sienestys. Jo pelkkä metsässä liikuminen on itsessään nautinto, mutta mikäpä olisikaan sen mukavampaa kuin käydä keräämässä pannullinen sieniä myös suoraan omasta puutarhasta.

Aion kokeilla sienten viljelyä ensi keväänä Marjamäen takana varjoisassa ja kosteassa kohdassa. Tilaan valmiiksi sienirihmastolla ympättyjä puutappeja ja poraan niille reiät tuoreisiin koivupölkkyihin. Ympit reikiin ja päälle sulaa mehiläisvahaa, mikä estää ympäristöstä leviäviä muita sieniä ja bakteereja pääsemästä sisään. Tukkeja kannattaa vähän upottaa maahan, jotta kosteus säilyisi paremmin. Kuivina kausina viljelmää voi myös kastella. Sieniä voi halutessaan kasvattaa pölkkyjen lisäksi mm. sahanpuruissa, puuhakkeessa tai vaikkapa luomukahvinporoissa! Ja talvisaikaan, sieniviljelmän voi perustaa vaikka keittiön pöydälle. Netissä on tarjolla useita suomalaisiakin firmoja, jotka välittävät ymppejä ja valmiita viljelysetteja.

Eli nyt vain kaikki perustamaan ensi keväänä ihkaomaa sieniviljelmää ja hyödyntämään näin vaikkapa keväällä kaatamista odottavat puunrungot. Ainaisten takkapuiden hakkaamisen sijaan voisi kaadetun puun joskus näinkin hyödyntää :)

sieni-itiöemä

 

  1. […] saapuivat eilen ja heti tänään oli muutama tunti aikaa naputella tapit pölleihin. Kirjoitin sieniviljelystä jo aiemmin keväällä ja minun oli tarkoitus käydä myös Iso-orvokkiniityn sieniviljelytalkoissa […]

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.

Lähetä kommentti

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.

Tilaa Kotipuutarha-lehti

Tutustumistarjous 4 lehteä 25 €
Tilaa nyt