Blogi Mama’s garden

Koristekasvit Yleinen

Ruukkupuutarha tuo paljon iloa alkukeväästä alkaen

Viime postauksessa jo hieman sivusinkin minulle niin kovin tärkeäksi muodostunutta tapaa kasvattaa kasveja. Ajattelin kuitenkin nyt kirjoittaa ruukkupuutarhasta ihan kokonaisen oman postauksensa koska olen niin kovin innostunut istuttamaan kasveja erilaisiin ruukkuihin. Innostukseni sai oikeastaan kunnolla alkunsa vasta viime keväänä kun sain suunnitella erilaisia ruukkuistutuksia blogiyhteistyön yhteydessä. Olinhan toki aikaisemminkin istutellut ruukkuihin kaikenlaista mutta nyt innostuin kokeilemaan enemmän sellaista, jonka saisin kenties menestymään ruukussa vuodesta toiseen.

[columns_row width=”third”]
[column]

[/column]
[column]

[/column]
[column]

[/column]
[/columns_row]

Katteiden avulla onnistuu helpommin

Ensimmäisenä ruukkuistutuksista tulee kaikille varmasti mieleen erilaiset kesäkukat. Niistä en ole itse koskaan ollut niin kovin innostunut. Toki silläkin saralla on tullut monenlaista kokeiltua mutta lähinnä epäonnistumiset ovat jääneet päällimmäisenä mieleeni. Suurin syy epäonnistumisiin kesäkukkien kanssa on varmaankin ollut ihan yksinkertainen eli perushoidon laiminlyöminen. En ole kastellut, enkä lannoittanut tarpeeksi. Viime kesänä panostin lannoittamiseen ja kyllä sen huomasi ruukkukasvien hyvinvoinnissa!

Toinen asia joka oli viime kesänä ratkaisevassa roolissa olivat käyttämäni katteet. Perinteisillä kesäkukilla en ole koskaan käyttänyt katteita mutta perennaistutuksilla sitäkin enemmän. Sanotaan, etteivät perennat pitäisi katteista mutta jo vuosikausia olen perustanut istutusalueeni käyttäen kuorikatetta ja en ole huomannut yhdenkään perennan kärsivän. Niinpä peitin viime vuonna myös perennaruukkujen multapinnat katteella. Kaunein kate on mielestäni pinjamännyt kaarnakate ja sitä aionkin tänä vuonna hankkia pussillisen. Kaarna on todella pitkäikäistä sillä sen maatuminen on hidasta ainakin ruukkuolosuhteissa. Maahan levitettynä se kyllä häviää muutamassa kesässä.

[columns_row width=”half”]
[column]

[/column]
[column]

[/column]
[/columns_row]

Hyvänä katteena toimivat myös multapinnan tehokkaasti peittävät kasvit. Viime kesän suuri löytö olivat erilaiset koristeapilat jotka kaikki talvehtivat kellarissa ja ovat nyt jo hyvässä kasvussa. Apila on kuitenkin melko voimakaskasvuista joten sen kumppani kannattaa valita sen mukaisesti. Apilan kasvukaverin täytyy olla itsekin suhteellisen kookkaaksi kasvava ja puolensa pitävä, ettei jää apilan jyräämäksi. Itselläni on kokemusta vain curry-yrtistä apilan kumppanina ja se on ainakin toiminut hyvin. Tänä kesänä on tarkoitus löytää apiloille lisää hyviä kasvukumppaneita vaikka ovat ne kyllä näyttäviä ihan yksistäänkin. Ainakin korkeat koristeheinät voisivat sopia tai mikseipä tuoksumiekkaliljatkin. Niitä minulla ei olekaan ollut moneen vuoteen kun edelliset jäivät nostamatta talveksi talteen.

Millaisia ruukkuja minulla on käytössä ja mitä niissä kasvaa

Itse käytän ruukkuistutuksissani oikeastaan lähes pelkästään saviruukkuja. Kyllä, ne haihduttavat kosteutta lävitseen mutta niiden kanssa kuitenkin pärjää. Olen istuttanut paljon kasveja joiden ei tarvitse olla suorassa paahteessa jolloin ruukkujen kastelu on ollut paljon helpompaa. Varjotarhan ruukkuistutuksia taisin viime kesänä kastella noin kerran viikossa ja siellä ruukuissa oli mm. saniaisia jotka ovat maineeltaan vallan juoppoja. Ruukut olivat Marjamäellä suurilehtisen jalopähkinäpuun alla ja näyttivät oikein hyvinvoivilta. Ajattelin viedä ne sinne tänäkin vuonna. Ennen kuin pähkinäpuu kasvattaa lehtensä varjostan kasviryhmää linnunruokapussilla viime vuoden tapaan. Pujotin pussin vihreään perennatukeen ja se toimi oikein moitteettomasti. Saniaiset tulevat suoraan sisältä ulos, joten ilman suojausta ne varmasti kärähtäisivät.

[columns_row width=”half”]
[column]

[/column]
[column]

[/column]
[/columns_row]

Saniaisten lisäksi varjossa viihtyivät erilaiset muratit ja keijunkukat. Myös kartiovalkokuusi oli viime kesänä varjotarhan puolella mutta nyt vein molemmat ruukkukuuseni etuterassille joka on myös hyvin varjoisa. Havujen lisäksi muita puuvartisia ruukkukasveja minulla on puksipuut ja katsurat. Puksipuut tosin kärsivät viime talvena kellarissa ja jouduin leikkaamaan niistä melkein puolet pois. Puolipallon muotoiset puksipuut eivät ole enää kauniita mutta annan niille kuitenkin vielä mahdollisuuden korjata itsensä jossakin sivummalla. Katsurat sen sijaan näyttävät jo kauniilta juuri puhjenneiden pienten lehtiensä ansiosta. Lehtien punertava sävy sopii täydellisesti pieniin kasvitieteellisiin tulppaaneihin joita olen istuttanut niiden juurelle ruukkuihin. Nämä sipulit kukkivat nyt toista kertaa. Toivottavasti ne eivät taantuisi vaan jaksaisivat kukkia vuodesta toiseen.

Eikä tietenkään pidä unohtaa pelkistä sipulikasveista koottuja ruukkuistutuksia. Niitä haluan paljon joka kevät. Jos ei kellariin mahdu jatkossa kaikki ruukut niin sipulikukatkin talvehtivat oikein hyvin kasvimaahan tai tunkioon kaivettuina ja sieltä ne voi sitten nostaa esille kunhan maa sulaa.

[columns_row width=”half”]
[column]

[/column]
[column]

[/column]
[/columns_row]

Sipulikukkia voi toki yhdistää myös perennojen kanssa. Laitoin keijunkukan seuraksi isoja kerrottuja tulppaaneja joiden sipulit kaivan sitten syksyllä pois ruukusta. Eivät ne kunnolla kuki maassakaan uudestaan joten ei niitä kannata ruukkuihinkaan jättää. Ellei sitten ilahduttamaan pelkillä vihreillä lehdillään joita ne kyllä kasvattavat tulevinakin vuosina. Edellä mainitsemani kasvitieteelliset tulppaanit ovat kuitenkin monivuotisia ja sen tähden mielestäni järkevämpiä perennoiden kavereina.

[columns_row width=”half”]
[column]

[/column]
[column]

[/column]
[/columns_row]

Jatkossa talvetan ruukkuistutuksia myös kasvimaalla

Maksaruohot ja erilaiset heinät ovat myös suosikkejani. Mehitähtiruukun putsasin viikko sitten ja nyt se näyttää jo siltä kuin ei olisi talvea kellarissa viettänytkään. Lisäksi sain istutettua sen poikasista toisen ruukullisen jonka toivon kasvavan kesän aikana yhtä täyteen ruusukkeita kuin tuossa alkuperäisessä. Mehikasvit säilyvät varmasti kauniimpina kevääseen kellarissa kuin avomaalla.

Heinät kannattaa aina yhdistää jonkun toisen kasvin kanssa sillä ne ovat alkukeväästä varsin rumia. Kuivuneet korrenpätkät vain törättävät ruukuista. Uutta kasvua minulla näyttävät nyt heinistä ainakin hakoneheinä, ruokohelpi ja hurmesilkkiheinä. Olen pitänyt kovasti ruukusta missä minulla kasvaa heinän kaverina keltavuokkoa ja keijunkukkaa. Siinä on katseltavaa aikaisesta keväästä syksyyn asti. Vastaavia yhdistelmiä lähden nyt jatkossa metsästämään lisää. Plussaa olisi myös kasvien talvenkestävyys, sillä jatkossa aion talvettaa ruukkuistutuksia kaivamalla ne kasvimaahan. Kellariin täytyy jättää enemmän tilaa kaikelle syötävälle.

Hei vaan nyt painelen saunan lämpöön. Ollaan tehty jo monena päivänä puuhommia ja kroppa on jäykkä kuin rautakanki. Saunassa saan aina vähän paikkoja vetreytymään joten lauteille siis…

Huomenna meinasin jatkaa puiden pinoamista mutta jos suinkin jää voimia olisi tarkoitus saada myös joka keväinen veden pumppaus käynnistettyä. Ruukut kaipaavat jo säännöllistä kastelua kasvihuoneen lämmössä. Tähän asti olen sulattanut kasteluveden lumesta mutta nyt sitä ei enää kunnolla ole. Myös muutama, tällä viikolla lumen alta paljastunut perennapenkki kaipaisi jo siistimistä. Elämme kiireisiä aikoja mutta hiljaa hyvä tulee ja homma kerrallaan vaan, samalla nautiskellen.

Tästä linkistä vanhaan postaukseeni ruukkupuutarhasta.

Ja tästä Mamman puutarhan Pinterestin kuvakansioon.