Blogi Mama’s garden

Metsäpuutarha

Metsätöissä — raivaussahan käyttö ja huolto

Oma pieni metsämme on antanut minulle jo nyt niin paljon. Tarkemmin metsäämme tarkasteltuani, olen löytänyt sieltä useita hyvän kokoisia näsiän taimia. Voi sitä iloa kun ensimmäinen taimi löytyi! Myös ilmeisesti puutarhajätteiden tuonnista, sinne oli eksynyt orapihlaja ja yksi toinen erikoinen puuvartinen kasvi jota ei ole vielä edes tunnistettu. Pitäisikin ottaa siitä kuva ja kysellä dendrologien ryhmässä tunnistusta. Jo ennen raivausta tiesin aika tarkasti millaista puustoa alueella on mutta iloisesti on yllättänyt joidenkin, jo tosi isojen tammien ja vaahteroiden löytyminen. Myös osa pienemmistä koivuista onkin jo aika isoja vaikka pientä riukuuntunutta koivua on toki erittäin paljon.

Uuden työvälineen opettelua

Alusta asti raivaussahan käyttäminen lankesi omille harteilleni, toki ihan omasta halustani. Alkuun suunnittelemani taimien merkitseminen keltaisella nauhalla ei ollutkaan toimiva systeemi sillä merkkaamista olisi ollut ihan hirmuisen paljon. Kaatopäätökset ovat olleet lopulta helppoja koska päätimme aloittaa työt jo nyt kun lehti on vielä puussa. Jonkin verran aluskasvillisuus ja sammaleet tallaantuvat tähän vuoden aikaan mutta toisaalta juurivesan kasvu ei toivottavasti ole niin voimakasta kuin jos raivauksen olisi suorittanut kevät-talvella. Miehen kesälomakin osui elokuuhun ja tähän aikaan vuodesta sitä on myös parhaimmassa fyysisessä kunnossa joten kaikin puolin tämän ajankohdan valinta on ollut meille sopiva.

Ennen kuin raivaussaha saatiin soimaan piti siihen vaihtaa uusi bensaletku. Alkuperäinen oli murtunut ja saha ei pysynyt käynnissä. Itse en olisi rohjennut tuota sahan purkua ja letkun vaihtamista alkaa tekemään mutta onneksi työnjohtajani on taitava ja sai sahan kuntoon. Sen sijaan jokaisen sahauskerran jälkeen tehtävät perushuollot halusin oppia itsekin tekemään. Niistä helpoin oli tankkaus, sillä käytössämme on oikea sahurin kombikannu, missä on nestepinnan tunnistava kaatonokka. Nokkaa vain painetaan tankkauksen ajan sahaa vasten ja tankki täyttyy kätevästi ilman roiskeita. Kannun toisessa osassa olevaa öljyä käytetään moottorisahassa. Molempiin sahoihin käytetään polttoaineena 2-T pienkonebensiiniä jota saa ostaa suoraan kanisteriin joiltakin bensa-asemilta. Sitä kuitenkin myydään myös valmiissa astioissa, yleensä punaisissa tai kelta-oransseissa kanistereissa. Kovasti tekisi mieleni päästä joskus kokeilemaan myös akkukäyttöisiä laitteita, ne voisivat olla varsinkin naisen käyttöön oikeinkin sopivia.

Raivaussahan terän teroittaminen ja harittaminen

Teroittaminen tuntui alussa tosi vaikealta. Osaksi ehkä myös sen takia, että harjoittelin sahausta pitkään tosi huonolla terällä. Olin ihan varma, että täräyttäisin terän heti kiveen enkä siksi hennonut heti vaihtaa uutta. Oikean teroituskulman löytymistä helpottaa muuten tosi paljon tuo käyttämämme viilan pidike, jolla 15 asteen kulma on helppo pitää myös viilauksen aikana. Muistan lapsuudestani, että isäni teroitti aina pelkällä puikolla ja tuo pidike olikin itselleni aivan vieras juttu.

Terä teroitetaan kahdesta eri suunnasta ja varsinainen teroitettava alue on tosi pieni. Teroitettava alue on tuo pieni puuttuva kulma jokaisen terän osion oikeassa yläreunassa. Ensimmäisestä suuresta kuvasta näkee mielestäni parhaiten oikean alueen sijainnin. Uudessa terässä oli huomattavasti helpompi tajuta oikeat teroitus suunnat. Vielä kun uusimme viilankin niin johan alkoi teroittumaan! Eikä teroittamisessa tarvitakaan niin paljon voimaa kuin aluksi luulin. Oikeastaan teroittaminen on viilan kevyehköä työntämistä oikeassa kulmassa terän terävää kärkeä kohti. Itselleni oli helpointa kaataa saha kyljelleen terassin pöydälle ja tukea terän varsi puutarhatuolin selkänojaa vasten. Olen tankannut ja teroittanut terän aina jokaisen sahauskerran jälkeen valmiiksi niin on sitten ollut paljon mukavampaa seuraavalla kerralla aloittaa työt valmiiksi huolletulla koneella.

Teroituksen yhteydessä täytyy myös varmistua siitä, että terä on haritettu. Se tarkoittaa sitä, että nuo terässä olevat suorakaiteen muotoiset palat harittavat hieman vuoronperään eri puolille. Uusi terä on valmiiksi haritettu mutta haritusta täytyy käytön myötä myös itse ylläpitää taivuttelemalla paloja joko varsinaisella haritusraudalla tai tuossa viilan kärjessä olevilla lovituksilla.  Tätä ei tosin tarvitse tehdä joka teroituksen yhteydessä. Hyvin haritettu terä tekee leveämmän poikkaisun puuhun ja terä ei jämähdä niin helposti kun puru mahtuu tulemaan paremmin pois välistä. Jos terä on tylsä tai huonosti haritettu ilmestyy puun kaatopintaan mustia palojälkiä.

[columns_row width=”half”]
[column]

[/column]
[column]

[/column]
[/columns_row]

Käynnistäminenkään ei ole niin vaikeaa kuin luulin

Olin aluksi hyvin skeptinen sen suhteen, että saisin raivurin käyntiin omin voimin. Vaikka nykäisyni ei ole ollenkaan niin tehokas kuin työnjohtajalla olen silti saanut raivurin käyntiin ongelmitta. Aluksi kaksi painallusta bensanännistä ja ryyppyvipu täysille. Sitten pari nykäisyä joista yleensä toisella kone hieman lupailee käynnistymistä. Silloin ryyppy laitetaan pois päältä, vielä pari nykäisyä ja kone käynnistyy. Käynnistämisen teen aina sahan ollessa maassa. Kun kone käy tyhjäkäyntiä niin sitten vain sen kiinnitys valjaissa olevaan lenkkiin ja ei kun pöristelemään. Kaasu on tuossa kahvan alapuolella oleva oranssi namiska ja kaasu toimii vain mikäli yläpuolella oleva osa siitä on ensin painettuna alas. Tämä kaksiosainen kaasu on turvallisuuteen liittyvä asia.

Kunnolla kaasua ja kierroksia

Alkuunsa olin hieman varovainen kaasuttelija ja sain siitä nuhteita työnjohtajalta. Sahalle kuuluu antaa kunnolla kierroksia ennen kuin sen terän annetaan haukata puuta. Vaikka lähdinkin kaasu pohjassa katkaisemaan isompia puita, eivät kierrokset olleet kuitenkaan ehtineet nousta täysille ja saha jämähteli kesken puun katkaisun. Myös oikean sahaussuunnan löytämisessä oli ja on edelleenkin opettelemista. Puun kaatosuuntaa ohjataan sahaussuunnan valinnalla ja erityisen tärkeää on sahata aina oikealta vasemmalle eli terän pyörimissuunnan mukaisesti. Vasten pyörimissuuntaa sahattaessa terä saattaa ponnahtaa vaarallisesti. Muutenkin vältetään sahaamasta terän kärjellä eli klo 11-14 välisellä alueella.

Ja terä tietenkin jämähtää kunnon kaasuttelusta huolimatta, mikäli katkaisu aloitetaan siltä puolelta runkoa, mihin päin puu on luonnollisesti kenollaan ja kaatumassa. Pienemmissä risuissa tällä ei ole merkitystä mutta jo halkaisijaltaan reilut 10 cm:llä rungoilla tämä kannattaa ottaa huomioon. Ja kun terä jämähtää täydestä vauhdista niin silloin on vaarana, että terän kiinnitys löystyy. Terän kiristykseen (ja vaihtoon ) muuten käytetään avaimen lisäksi pientä rautatappia joka estää terän pyörimisen kiristettäessä. Itse ainakin huomasin tuon löystymisen helposti, eikä sitä ole nyt uuden terän aikana onneksi tapahtunutkaan.

Jos sinäkin innostut joskus raivailemaan niin ehdottomasti tärkeimmät hankinnat ovat kunnolliset turvavarusteet. Meillä oli jo ennestään metsurin housut ja kypärä visiirillä ja kuulosuojaimilla. Minun tarvitsi ostaa vain itselleni sopivat turvasaappaat. Vaikka varusteet ovat jo ilman sahankin painoa kovin raskaat kantaa, niin kyllä ne ovat ihan ehdottomat!

Kaiken kaikkiaan metsätöistä on muotoutunut meille uusi yhteinen harrastus. Vaikka sahaaminen on fyysisesti tosi raskasta työtä niin harrastuksena ja pieninä annoksina kerrallaan se on ollut ruumiilleni oikein tervetullutta vaihtelua. Aluksi tunsin jopa lieviä rytmihäiriöitä lisääntyneen fyysisen rasituksen seurauksena mutta tällä hetkellä tunnen kuntoni jo hieman parantuneen ja työ sujuu kevyemmin.

Ai niin ja loppuun vielä yksi hyvä vinkki! Mikäli työn tuoksinassa raivuri alkaa yllättäen käymään huonosti niin tarkista ettei ryyppy ole vahingossa kääntynyt päälle. Itselleni kävi näin ja hetken sain ihmetellä mikä nyt neuvoksi.

Ja vaikket metsätöihin ryhtyisikään niin suosittelen kaikille ottamaan metsän osaksi omaa elämää. Puutarhassa on tietysti aina ihana olla mutta mukavaa vaihtelua saa kun edes silloin tällöin poistuu pihastaan metsän puolelle.