Miten ihmeessä sitä pääsisikään talven yli ilman sisäkasvejaan. Niiden hoivaaminen tuo joka kerta tuulahduksen kesästä ja mieli lentelee lämpimämpään vuodenaikaan samalla kun nyppii pois kuolleita lehtiä tai kirvoja. Villakilpikirvat ovat tulleet jäädäkseen mutta ainakin tähän asti olen pärjännyt niiden kanssa oikein hyvin. Aina kun huomaan valkoisen villapaidan niin käyn kasvin läpi pinsettejä apuna käyttäen. Valkoisen ”villan” peitossa olevat kirvat on niin helppo havaita tummaa kasvia vasten, että ne saa hyvin putsattua pois. Tosin jatkuvaa tarkkailua se vaatii, ettei tuholaiset vain pääse niskan päälle. Vaan minä kun onneksi ihan tykkään näprätä kasvejani ja sen helpommaksikin se käy, mitä enemmän mennään taas valoa kohti. Joulun tienoilla piti ihan laittaa päähän otsalamppu, jotta näki poistaa kasvien lehtihangoissa piileskelevät villikset.

Mehikasvit kasvaa sittenkin

Instagramin puolella eräs seuraaja ihmetteli mehikasvieni hyvinvointia. Totuus tietysti on, että eihän ne kaikki tietenkään voi yhtä hyvin ja muutama on kuollutkin talven aikana. Osasta ehdin kuitenkin ottaa lehtipistokkaita joten elonsa toivottavasti jatkuu.

Parhaiten minulla mehikasvit kuitenkin viihtyvät niissä isoissa ruukuissa, joihin olen istuttanut useita erilaisia vierekkäin. En tiedä tarkalleen mistä se voisi johtua mutta olen arvellut, että suuri määrä kasvualustaa jotenkin tasaa kosteutta ja tiheä istutus vaikuttaa kenties mikroilmastoonkin kasvien ympärillä. Minkäänlaista lannoitetta nämä eivät talven aikana saa, vaikka osalla on selvästikin luontainen kasvuaika juuri talvella ja kesällä sitten lepäävät. Sellainen näyttäisi ainakin olevan uusin hankintani pullovillakko. Se on kesällä kokonaan lehdetön, vihreät pötikät vain lepäilevät arktisen kesän valossa. Myös toinen villakkoni S. haworthii ’Mont Blanc’ näyttää kasvattavan talvisin uutta puhdasta kasvustoa. Viime kesänä vanhat lehdet ottivat itseensä pientä homepilkkua, jota oli kyllä aivan mahdotonta mitenkään puhdistaa karvaisten lehtien pinnalta. Se ei ole kuitenkaan näyttänyt kasvia mitenkään haittaavan, joten se siitä.

Vaan olipas hauska käväistä tarkistamassa tuon valkoisen villakon nimi vanhasta postauksesta ja huomata kuinka nämä ovatkaan kasvaneet kolmessa vuodessa! Jos ei vertaa vanhoihin kuviin niin itsestä vaikuttaa ihan siltä, että nämä ovat samanlaisia vuodesta toiseen. No kasveissa pätee sama lainalaisuus kun omissa lapsissa. Itse ei huomaa niin heidän kasvuaan samalla tavalla kuin muut sukulaiset joita tavataan harvemmin. Tai tulee sitä kyllä itselleenkin joskus ihan sellainen yhtäkkinen ajatus, että hyvänen aika kuinka vaikkapa nuorimmainen on yhtäkkiä hujahtanut pituutta.

Valon tärkeydestä

Vaan takaisin ihmislapsista näihin kasvilapsosiin. Minullahan on tämä mehikokoelmani talon parhaimmalla paikalla, missä ennen säilytin pelargoneja. Vähät jäljellä olevat pelargonit ovat saaneet väistyä makuuhuoneen pohjoisikkunalle, missä tähyilevät epätoivoisesti valoa kohti. Sielläkin ne kuitenkin selviävät paremmin kuin kellarissa. Ja tänä vuonna on ajatuksena ottaa talvehtivista yksilöistä myös pistokkaita kesäkukkaistutusta varten. Yritän ostaa taas mahdollisimman vähän varsinaisia kertakäyttöisiä kesäkukkia ja pärjätä sillä kasvimateriaalilla mitä jo omistan ja mitä luonnosta voi siirtää. Viime vuotiset luonnon saniaisetkin nostin kellariin talvehtimaan, istutan ne sitten keväällä takaisin siihen harmaaseen kukkalaatikkoon, minkä nikkaroin viime keväänä.

No nyt koko ajan ajatus karkaa… Siis valosta piti puhumani vielä noiden mehikasvien suhteen. Ja siitä kuinka tärkeää se niille onkaan. Jo tosiaan ihan sen vuoksi, että osalla on talvella kasvuaikansa. Vaan myös siksi, etteivät kasvit suotta kasvaisi honteloa ja vaikeasti hallittavaa kasvua. Varsinkin mehipuut kasvavat helposti valtavan pitkiksi varsiltaan, elleivät saa tarpeeksi valoa. Onneksi niitäkin voi kuitenkin latvoa samalla tavoin kuin pelargoneja, haaroittuvat sitten vain kivasti. Myös muut mehikasvit ja mehiruusukkeet kasvavat valonpuutteessa hailakan vihreinä ja pitkälehtisinä. Kasvivalon alla mehikasvit säilyttävät ainakin osittain kauniit värinsä myös talven ylitse. Tosin mikään keinovalo ei selvästikään voi koskaan korvata oikeaa auringonvaloa. Onneksi sitä on nyt taas tiedossa enenevässä määrin, mitä pidemmälle kevät tästä kerkiää.

Aurinkoista vaalipäivää kaikille lukijoilleni!

  • Ei ole kommentteja.
  • Lähetä kommentti

    This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.

    Tilaa Kotipuutarha-lehti

    Tutustumistarjous 4 lehteä 25 €
    Tilaa nyt