Mäntyjen pinseeraus on hyvä tehdä nyt

Hankin puutarhaan ensimmäiset kääpiövuorimännyn taimet jo kauan aikaa sitten. Aloin typistämään niiden vuosikasvuja näin juhannuksen aikoihin heti istutuksen jälkeisestä kesästä lähtien. Jokunen vuosi sitten havahduin siihen, että luontoäiti oli kylvänyt mäntyjä myös siemenistä vähän sinne ja tänne talon ja kallion väliseen rinteeseen. En tietenkään hennonut poista niitä vaan aloin pinseeraamaan niitäkin. Osa männyntaimista oli jo päässyt venähtämään melkoisesti ennen kuin havahduin niiden olemassa oloon. Isoimmista on tullut ehkä vähän hassunkin näköisiä pallopäitä mutta pienemmät ovat mielestäni oikein sieviä ja tuuheita. Kun kuivassa kalliorinteessä ei oikein mikään istutettu kasvi pärjää niin nuo luonnon männyt ovatkin siihen kohtaan oikein tervetulleita. Rinteen jälkeen alkaa lähes hoitamaton kallioluonto johon männyt sopivat mitä parhaiten.

[columns_row width=”half”]
[column]

Mitä pienempänä pinseeraus aloitetaan, niin sitä kauniimpia männyistä kasvaa.

[/column]
[column]

Näiden kalliolla kasvavien mäntyjen jälkeläisiä lienevät nämä pienemmät männyt joita olen typistellyt.

[/column]
[/columns_row]

Pinseeraus antaa männyille mukavan pienen tvistin ja varsinkin talvella ne erottuvat edukseen. Tähän aikaan vuodesta tulee yleensä vähemmän kiinnitettyä huomiota havupuihin kun on kaikkea ihanaa kukassakin. Pinseerauksen aika on kuitenkin juuri nyt juhannuksen molemmin puolin. Tänä vuonna kevään kasvu onkin ollut männyillä vallan huikaiseva ja reilut pätkät sai napsia versoista pois. Tässä hommassa ei muuten tarvita edes leikkureita vaan verson päät on niin pehmeitä, että ne on helppo napsaista käsinkin ihan ohi mennen. Muutama puu on vielä itselläni napsimatta, pitäisikin illan vähän viilennyttyä käydä hoitamassa pinseeraus loppuun niidenkin osalta.

[columns_row width=”half”]
[column]

Kostea kevät on kasvattanut männyille pitkät vuosikasvut.

[/column]
[column]

Mäntyjen pinseeraus tapahtuu helpoiten ihan sormin, napsaisemalla kasvusta pois noin puolet.

[/column]
[/columns_row]

Ja sitten ei taas vuoteen tarvitse tehdä näille muuta, kuin vain ihailla tuuheita muotojaan. Ensimmäiset kuuraiset päivät kuorruttavat männyt hopean hohtoiseen sävyyn ja kallion harmaata sävyä vasten näky on lumoava.

Olen leikannut myös kallion koloon eksyneen kuusentaimen.

Kuusia leikataan vasta myöhemmin

Laitan tähän loppuun vielä kuvan samaisen alueen lempipuustani. Pieni kuusentaimi on myös luontoäidin kylvämä ja se kasvaa oikeastaan lähes paljaalla kalliolla. En ymmärrä kuinka se voikin näyttää noin hyvinvoivalta?! Sen on täytynyt saada työnnettyä juurensa johonkin kallion halkeamaan mistä se saa vettä. Olen kastellut sitä vain kerran, joskus superkuivana kesänä muutamia vuosia sitten kun olin ihan varma, että se muuten menehtyisi. Vieressähän on muuten näköjään myös pajuntaimi keksinyt saman kikan joten ilmeisen toimiva systeemi siis näyttäisi olevan.

Vaikka kuusi nyt tulikin puheeksi niin sitähän ei nyt tähän aikaan leikata, vaan perinteisesti vasta kahden ämmän eli marraskuun ja maaliskuun välissä. No tänä keväänä oli vielä niin paljon maaliskuussa lunta, että taisin leikata taimen vasta huhtikuun puolella. Kuusestakin olen ottanut mäntyjen tapaan noin puolet pois sen vuosikasvusta.

Vaan nyt katseet siis kuusista mäntyihin ja kaikki etsimään sopivia kohteita pinseerattavaksi. Pinseeratut männyt sopivat erityisen hyvin myös japanilaishenkiseen puutarhaan tai sen osioon mutta tuovat kivan säväyksen ihan tavalliseenkin puutarhaan!

pyöreä tekstillä-blogin-loppuun

  1. Ennen tiätty typistämisestä mitää ja niinpä tääläki oli koko nykyysen kaaripenkin pituurelta harvoja vuarimäntyjä. Hävitin joka ainuan, enkä oo katunu. Nuan saa kivan tuuheeta puskia/puita. Pysyyvät piänempinäki pitempähän. Luannon kylyvämät taimet o monta kertaa uskomattoman sitkeetä. Hyvää juhannuksen jatkua!

    • Juu kyllä luontoäiti osaakin löytää kasveille paikkoja joissa menestyvät. Yritäpä istuttaa itse kuusta suoraan kalliolle
      Juhannus oli ja meni ja nyt kärvistellään helteissä, joten toivotankin sinulle kuumaa keskikesän aikaa☀️

  2. Minä leikkaan kahta puutarhan luonnon kasvattamaa mäntyä. Toista kasvatan palloksi ja toinen saa kasvaa tuuheaksi pensaaksi, siksi leikkaan vuosikasvusta pois 2/3. Näyttävät talvella kivoilta, se on hyvä huomio. Juhannuksesta on helppo muistaa milloin latvat typistetään.
    Onpa oikein kauniin muotoinen kuusi.

    • Talvella ne tosiaan pääsevät oikeuksiinsa. Äsken nypin loppuja ja ihan kuin olisivat olleet jo versot vähän sitkeämpiä kuin vielä viikko sitten.

  3. Ihania havuja! Tuolla konstilla niistä tulee mukavan tuuheita. :)

  4. Meillä on vain vuorimäntyjä, joita en älynnyt alkuvuosina typistää. Niinpä niistä kasvoi karmeita hujoppeja. Useimmat kaivoin kokonaan pois. Rinteen isoa vuorimäntykeskittymää aloin onneksi typistää siinä vaiheessa, kun peli ei vielä ollut menetetty. Nyt olen uurastanut typistyshommassa kaksi päivää ja vielä vähän jäi tekemättä. Työ olisi huomattavasti helpompaa, jos en olisi päästänyt mäntyjä aikoinaan kasvamaan nykyisiin mittoihin. Tarvitaan korkeat tikkaat ja teleskooppivarsia sekä kiipeilyä männyn tukevilla rungoilla.
    Typistäminen kannattaa ehdottomasti. Vuorimännyistäkin saa kivan pallomaisia, eikä tarvitse rumia hujoppeja pois kaivaa.
    Pitäisiköhän laittaa ensi vuodelle muistutus valmiiksi, että älyän ryhtyä toimeen ajoissa ennen juhannusta. Helteessä typistyshommakin on uuvuttavaa.

    • No onpa siinä kova homma, minulla kaikki vielä niin pientä että käsin ylettyy kaikkiin paitsi yhteen. Siinäkin pärjään teleskoopilla. Näillä helteillä ei kylää oikein jaksa tehdä mitään kun hiki tulee pelkästään varjossakin istuessa. No ei pidä valittaa, talvella sitten taas palellaan

  5. Meilläkin luontoäiti tarjoaa noita uusia havuja pihalle:) Varsinkin kuusia, mutta myös mäntyjä ja katajia. Kuusia olen kyllä typistellut paljonkin, mutta en ole hoksannut tehdä samaa männyille. Täytyypä kokeilla!

    • Katajia tulee meilläkin ja nyt teen parhaillaan luopumistyötä yhden suuren, liian varjossa kasvavat katajan osalta. Se on jäänyt tammien varjoon joten harventunut kovasti ja ruskettaa neulasiaan. Ja kun oksat ovat valonpuutteessa kasvaneet pitkiksi luiruiksi niin talvella lumi painaa niitä ikävästi. Juuri ikkunasta katson ja vertaan kalliolla täydessä valossa kasvavaa katajaa ja se on kyllä aivan eri näköinen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.

Lähetä kommentti

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.

Tilaa Kotipuutarha-lehti

Tutustumistarjous 4 lehteä 25 €
Tilaa nyt