Blogi Mama’s garden

Blogi Puutarhamatkailu Yleinen

Luokkaretkellä Marketanpuistossa

Huh hellettä, kylläpä sattuikin aurinkoinen ja lämmin ilma meidän luokkaretkipäiväksi. Vietimme päivän Marketanpuistossa haahuillen ja kaikkea ihanaa ympärillämme ihaillen. Puiston satakielet lauloivat yhtä kauniisti kuin aina ennenkin. Ensimmäistä kertaa kuulin aikoinaan satakielen laulavan juurikin tuolla Marketanpuistossa. Tunnen lintuja heikosti mutta satakielen tunnistin heti koska minulla on ollut sen laulantaa puhelimeni soittoäänenä varmaan jo reilun 15 vuoden ajan. Arvatkaa vaan oliko puistokierroksella koko ajan tunne, että puhelimeni soi. Kerran se soikin mutta luulen ettei sitä monikaan älynnyt, että ääni tulikin minun olkalaukustani.

Vaan mennäänpä sitten puiston antimiin. Vaikka olen käynyt kyseisessä puistossa jo monen monituista kertaa, tarjoaa se joka kerta uusia näkökulmia ja ihania kasveja, jotka haluaisi heti istuttaa myös omaan puutarhaan. Suurin huumaantuminen tapahtui tällä kertaa valkopyökkiin, Carpinus petulus. Ihailimme näytepuutarhan puolella eri puuvartisilla istutettuja pensasaitojen pätkiä ja siellä se tapahtui. Valkopyökki vei kirjaimellisesti jalat alta ja nyt on jo ostoskorissa 50 kappaletta paljasjuurisia piiskataimia. En kuitenkaan vielä lähettänyt tilausta, käyn ainakin ensin mittaamassa alueet joihin aidat suunnittelin istuttaa :) Viimeksi samanlainen pensasaitakuume iski Mustion linnan puutarhassa mutta silloin ihastumisen kohteena oli marjakuusi. Totta puhuen olen kyllä pyökkiaidasta haaveillut jo vaikka kuinka kauan, joten eiköhän nyt olisi aika tehdä vihdoinkin unelmista totta!

Valkopyökki muuten kuuluu nimestään huolimatta koivukasvien heimoon, on pähkinäpensaan lähisukulainen ja vieläpä kalkinsuosija, joten sen luulisi meillä viihtyvän. Jos olisi varaa hankkisin Mustilassa kasvavaa alkuperää mutta ne näyttivät maksavan yli puolet enemmän kuin aitakasvien myyntiin erikoistuneissa nettikaupoissa. Tosin niiden alkuperästä/talvenkestosta ei sitten ole mitään tietoa. Valkopyökille luvataan kestoa kasvuvyöhykkeille I-II. Ehkäpä laitan vielä viestiä Mustilaan ja tiedustelen, josko saisin jonkinlaisen paljousalennuksen. Olisi ihanaa muutenkin suosia heidän kotimaista taimituotantoaan.

Yleensä keskityn näissä kohteiden esittelyissäni vain positiivisiin asioihin, joita näen mutta tällä kertaa teen poikkeuksen. Ihaillessani erästä aitaa vasten istutettuja säleikköpuita näin nimittäin niin monenlaista erilaista sidontaa, että asiasta on nyt pakko vähän valistaa. Itse olen käyttänyt aina juuttinarua mm. säleikköpuiden sidontaan mutta eihän sekään kotimainen vaihtoehto ole. Juuttia kerätään trooppisilla jokisuistoalueilla kasvavien kasvien rungoilta ja sitä viljellään toiseksi eniten heti puuvillan jälkeen. Eipä ole puuvillakaan kotimaista mutta entäpä pässin pökkimä aito suomenlampaan villa sitten?! Onko kukaan kokeillut villasukkien lisäksi sitoa sillä puutarhassa? Kyllä se varmasti ainakin muovinarut voittaa. Oletteko muuten tienneet, että ns. tervanaru ei nimestään huolimatta sisällä tervaa, vaan on mm. muovikuiduista valmistettua ja puusepänliimassa uitettua materiaalia?

Puiston puiden sidonnassa oli myös käytetty erästä itselleni täysin uutta materiaalia, jota aion kyllä jossain vaiheessa kokeilla. Kierrätystekstiileistä valmistettu kotimainen sidontanaru vaikuttaa lupaavalta. Se on jämäkkää mutta kuitenkin elää puun kasvun mukana. Joustaa mutta ei kiristä liikaa, eikä näin hankaa puun kuorta rikki. Nauhalle luvataan myös pitkää ikää ja kestävyyttä mitä juuttinarulla ei taas ole oikein ollut. Toisaalta juuttinarua käyttäessä oksat eivät koskaan jää narun kuristamaksi, sillä se haurastuu poikki niin nopeasti.

Laitetaan tähän loppuun vielä lisää ihanuuksia, joita yhdessä tänään ihailimme. Yksi niistä oli tämä höyhenpensas, Fothergilla major.

Pensas oli niin kauniin pyöreän muotoinen ja täynnä pörheitä kukkia. Voiko olla suloisempaa näkyä. Omassakin puutarhassa tämä kasvaa mutta ihan liian ahtaassa lammikon rannalla. Kyllä kasvi on sitten vasta kaunis kun se saa tilaa ympärilleen ja pääsee kasvamaan juuri sen kokoiseksi ja muotoiseksi kuin sen kuuluukin kasvaa.

Tässä kuvassa lamoherukka, Ribes glandulosum tekee sen minkä se parhaiten osaa. Nimittäin peittää maan pinnan kauniina paksuna kasvustona, jonka läpi eivät rikkaruohot pääse kasvamaan. Voin vain kuivitella kuinka kaunis tämä on myös syksyisessä ruska-asussaan.

Parkkipaikan vieressä kasvavat magnoliat olivat myös kauneimmillaan. Leudon talven jälkeen ei paleltuneita oksia näkynyt ja kukinta oli runsasta. Nimikylttiä en tälle löytänyt joten veikkaan olevan joku tähtimagnolia, Magnolia stellata.

Lieneekö ollut eilen ilalla kun katselin omaa Kauhurinteessä kasvavaa köynnöshortensiaani miettien, kuinka hyvin se aikanaan peittääkään haasteellisen jyrkän osan rinnettä. Estääkö se lamoherukan tavoin rikkaruohojen kasvun lävitseen? Alla on vuohenputkea ja nokkosta ainakin. Aika näyttää miten se paikalleen asettuu mutta tuossa Marketanpuiston muurin päällä se ainakin oli lumoavan kaunis laskeutuessaan kohti hiekkakäytävää. Yksi voikukka sieltä pilkistelee, joten tuskin ilman kitkentää ainakaan alkuvuosina tulee pääsemään. Eri asia sitten kun köynnös on oikeasti vanha ja estää valon pääsyn kasvualustaan.

Vaikka päivän aiheena olivatkin puuvartiset ja niistäkin lähinnä pensaat, laitan tähän loppuun vielä pari ihan muuta kasvia, jotka aiheuttivat kovin ihailevia huokailuja.

Kiitos kaikille pensaiden hoidon ABC kurssilla olleille mukavasta seurastanne. Joidenkin kanssa vielä kohtaamme mutta osa oli mukanamme vain tämän yhden lyhytkurssin ajan. Toivottavasti tapaamme vielä joskus jossain yhteyksissä. Niin nopeasti ja helposti sitä näin aikuisena ryhmäytyy, että on ihan ikävä jo sitä yhdessä tekemisen meininkiä, joka meillä keskenämme oli. Erittäin lämpimästi muistelen sinua, joka niin lempeästi neuvoit minua ajaessani koulun traktorilla ensimmäistä kertaa. Sekä sinua, joka toimit silminäni vaihtaessani Avantin kauhaa piikkeihin. Meillä oli niin hienoa yhteistyötä keskenämme ja niin paljon jo erilaista osaamista puutarhatöiden saralla. Uskallan jopa sanoa, että jos olisimme tiimi vaikkapa nyt tuolla Marketanpuiston kunnossapidossa niin puiston hoitotaso saattaisi jopa nousta melkoisesti. Jokaiselta löytyy hyvä työmotivaatio ja omanlaisiaan supervoimia.