Lohjan museon puutarhasta elämyksiä ja lahjoja

Perjantaina ennen töihin menoa käväisin perinteisellä kierroksellä Lohjan museolla. Huomasin, että olin käynyt siellä myös noin vuosi sitten samanlaisella visiitillä, josta silloinkin kirjoitin postauksen. Oli jännä vertailla kuvia samasta puutarhasta vuoden välein. Jotakin samaa olin kuvannut molemmilla kerroilla kuten aloituskuvien kimikin mutta paljon oli myös erilaista. Istutusalueilla oli tehty perennojen jakoa ja suuri määrä päivänliljoja oli lähdössä lahjoituksena vanhainkodin pihalle.

Satuin puheisiin myrskyn jälkiä korjailleen puutarhurin kanssa ja minäkin sain pienen ja mieleisen lahjoituksen. Ja niin kuin minun oli tarkoitus tänä vuonna vähentää kokoelmaani, niin eikös mitä, se vain kasvaa :)

Ihastelin nimittäin ääneen näitä kauniin värisiä pelargoneja kesäkukkaistutuksessa. Kävi ilmi, että iäkäs mies on lahjoittanut omat syysleimunsa museon puutarhaan ja ne tultaisiin istuttamaan ihan lähipäivinä näiden kesäkukkien tilalle. Pelargoneja ei olisi mahdollista säilyttää ensi vuoteen joten ne menisivät kompostiin. Arvaatte varmaan etten pystynyt kieltäytymään tarjouksesta pelastaa yhden taimen tuota valkolehtistä ja toisen tavallista vihreälehtistä.

Uusia ideoita syyskukkijoiden joukkoon

Olin kuvakierroksella sillä mielellä, että löytäisin lisää tähän aikaan vielä kauniisti kukkivia kasveja ja kyllähän niitä jokunen löytyikin. Tähkäkimikin lisäksi ehdottomasti kauneimpiin lukeutui tämä violetin punainen konnanyrtti, Chelone. Se sopi kivasti yhteen vieressä jo kukintaansa lopettelevan, selkeästi korkeamman punalatvan kanssa.

[columns_row width=”half”]
[column][/column]
[column][/column]
[/columns_row]

Purppurapunalatva näytti samalle kuin omassakin puutarhassa eli tosiaan hieman jo ohi oli kukinta. Tänä kesänä löysin Kauhurinteeseen kahta erilaista punalatvaa joista ainakin toisen kukinta vaikuttaisi olevan tosi paljon myöhäisempi. Sen kukat ovat vasta nupulla! Kasvukauden venyttäminen molemmista päistä on ollut tavoitteenani jo vuosia. Luin jostain, että etelä-Suomessa alkavat ilmaston lämpenemisen myötä syksyt olemaan jatkossa paljon pidempiä ja terminen talvi odotuttaa itseään ja voi yhä useammin jäädä jopa kokonaan tulematta.

Nukkajäkkärän, Anaphalis ”löysin” jo toistamiseen tänä kesänä. Ensimmäistä kertaa ihailin sitä Eijan puutarhassa Ruotsinpyhtäällä ja nyt tuolla Lohjan museon puutarhassa. Olin Eijan luona elokuun alussa joten ihanan pitkän aikaa tuo oletettavasti helminukkajäkkärä kukkii ja pysyy kauniin näköisenä!

Myös syysleimut olivat museolla vielä näin kauniissa kukassa. Omassa puutarhassa minulla on neljää erilaista leimua ja lähes kaikki niistä on jo kukinnan lopetaneet. Näillä siis on selvästi eroja kukinnan ajankohdassa (toki myös kasvupaikka vaikuttaa) joten mahdollisimman myöhäisen leimun etsintä jatkukoon.

[columns_row width=”half”]
[column][/column]
[column][/column]
[/columns_row]

Juurikin täällä museolla ihastuin alunperin näihin kesäpäivänhattuihin ja kasvatin niitä omaankin puutarhaani. Täällä taimet istutetaan joka vuosi uudestaan sillä kasvit täytyy tilata jo hyvissä ajoin eikä voida jäädä odottamaan olisivatko kasvit mahdollisesti talvehtineet. Puutarhurin mukaan jokunen yksilö kuitenkin aina silloin tällöin talvehtii ja jopa kylväytyy paikalleen joten toivottavasti näen omia hattujani edes jokusen vielä ensikin syksynä. Eikö olekin muuten kumma, että tähän aikaan vuodesta tuo keltainen väri näyttää oikeinkin ihanalle ja raikkaalle? Aivan kuten keväällä loistavat ensimmäiset keltaiset leskenlehdet ja talventähdet, nousee tuo väri syksyllä uuteen kukoistukseen mm. auringonkukkien, kultapallojen ja näiden hattujen myötä.

Yrttitarhan antimista rehevää vihreyttä syksyyn

Yrttitarhasta löytyi ihanalle tuoksuvat rosmariini ja salvia. Yrttien kasvattajana olen aivan noviisi vaikka ne kiinnostavatkin minua kovasti. Ehkä minulta vain puuttuu uskallusta käyttää niitä keittiössä joten kasvattaminen on jäänyt sen takia vähemmälle.

[columns_row width=”half”]
[column][/column]
[column][/column]
[/columns_row]

Näihin voisi kuitenkin nyt ottaa ihan uuden näkökannan ja kasvattaa yrttejä niiden kauneuden ja tuoksujen vuoksi. Ehkä niitä siitä sitten hissukseen alkaisi livahtamaan myös patoihin ja kattiloihin.

Olin jo lähdössä kun huomasin katsoa jalkoihini ja näin maassa kauniin muotoisen sydämen<3 Miten kaunis ja kiva ysityiskohta joka oli kuulemma säilynyt hyvänä jo pitkään. Tullessa kävelin sen ohi huomaamatta sitä laisinkaan sillä keskustelin niin intensiivisesti museon työntekijän kanssa hänen persoonallisesta pyöräilykypärästään. Alla oli ihan tavallinen musta kypärä mutta sen päälle oli pingotettu lipallinen kangaslakki.

Kivoja kohtaamisia ja kasveja sisältyi siis tuohon vierailuun oman kylän kauniilla museoalueellamme <3

Julkaistu 20.9.2020

Avainsanat Lohjan museo syyskukkijat

Saila sanoo:

21.9.2020 13:37

Ihanat nuo keltaiset, ja kaikki muukin! Tähän aikaan vuodesta ihastelen sujuvasti kaikkia kukkia blogeissa, kun omasta pihasta peurat käyvät syömässä kaiken.

Vastaa
- Minna sanoo:
  
  21.9.2020 20:14
  
  Ääh, on se harmillista☹️ Täällä vierailevat hyötytarhassa mutta jättävät onneksi suurimman osan kuitenkin syömättä. Lähinnä maasta omenat, maa-artisokan kukat ja kesäleimut maistuneet tänä vuonna. Ihme etteivät pavut ole kelvanneet.
  
  Vastaa
Nila /Lappalainen etelässä sanoo:

29.9.2020 11:20

Kiva postaus ja en yhtään ihmettele että pelastit pelakuut mutta että vain kaksi
Minä tein juuri äskettäin postauksen konnanyrtistä, minusta se on mukavan värinen perenna ja kukkii myöhään itseasiassa se kukkii vieläkin. Sitä ei kuulemma syö kotilot. Pitää kokeilla siirtää sitä myös kotia kun siellä on niitä kotiloita. Yrttejä minä käytän todella paljon ja odotan innolla että joskus minulla on kasvihuone niin niiden kasvatus vain lisääntyy.

Vastaa
- Minna sanoo:
  
  29.9.2020 21:40
  
  Oi minunhan pitäisikin päästä sinulle yrttioppiin Olen niin onneton niiden käyttämisessä kun muutenkaan ruuan valmistaminen ei ole oikein lempipuuhiani. Syön kyllä mielelläni joten pakon edestä peruspöperöitä väännän
  
  Vastaa
Elina /Linnunlaulu sanoo:

2.11.2020 20:07

Kaunis museoalue! Konnanyrtti on kiva! Helminukkajäkkärän oon jo kahteen kertaan hävittänyt ja taas tekis uudestaan mieli . On tosi kova leviämään. Meillä vähän liian ravinteikasta sille, kasvaa liian honteloksi kaatuilijaksi.

Vastaa
- Minna sanoo:
  
  3.11.2020 18:04
  
  Konnanyrttiä meinaan alkaa ensi keväänä metsästämään. Se on niin kaunis ja erityisen ihanaa on sen myöhäinen kukinta-aika.
  
  Vastaa