Lammikon syystöitä ja uusia oivalluksia

Vain pieni hetki tuntuu kuluneen siitä kun huhtikuun lopulla asensin lammikon pumpun ja putsarin paikoilleen. Suloinen veden solina täytti puutarhan. Lauantaiaamuna oli jo maa kuurassa ja alapihan hyötytarhalla selvästi nähtävissä pakkasukon vierailu joten lammikon tekniikan oli aika lähteä talviunille.

Kesän aikana oli letkun naamiointiin käyttämäni salaojaputken pää sammaloitunut. Viiden kuukauden aikana sammal siis ehtii kasvaa tuon verran. Viisi kuukautta kuitenkin tuntui tarhurista niin lyhyeltä ajalta. Mihin se taas hurahti?!

Tänä vuonna tyhjensin lammikon putsaria kauhun ja riemun sekaisin kiljahteluin. Siinä hötakässä en harmikseni älynnyt ottaa yhtään kuvaa vaikka kamera oli vieressä pöydällä. Putsarin sisältä nimittäin löytyi varmaan parikymmentä, onneksi vielä elävää vesiliskon eli salamanterin poikasta. Manterit olivat kasvaneet hurjasti kesän aikana ja niiden hauskat ulkokidukset olivat kadonneet. Ne näyttivät aivan pieniltä sisiliskoilta paitsi että niillä oli selvästi pyrstömäinen häntä. Onneksi niistä ainakin suurin osa lähti iloisesti uimaan kun laskin ne takaisin lampeen <3 Myös monenlaista muutakin elollista putsarista löytyi ja nekin yritin kaikki napsia takaisin veteen. Viime syksynä lammikon putsaus tuli tehtyä ihan liian myöhään ja vielä pimeässä keinovalon turvin. Eilisen kokemuksen perusteella aion kyllä jatkossakin tehdä putsauksen ajoissa, jotta nään pelastaa elämän takaisin lampeen. Jatkossa täytyy myös miettiä jotakin suojaa pumpun ympärille, etteivät liskot ja muut pääse livahtamaan pumpun kautta putsariin. Jos en talven aikana muuta keksi niin ensi keväänä lasken pumpun lampeen juhlallisesti ruskeisiin sukkahousuihin sujautettuna :)

Edellisen talven vesikasvit talvehtivat kasvimaalle kaivettuna ja kuivalla heinällä suojattuina mutta tänä vuonna ajattelin laskea ainakin osan kasveista lammen syvyyksiin talveksi. Sain keväällä naapurilta tuollaisen verkkosäkin ja olin vähällä silloin heittää sen roskikseen. Nyt äkkäsin, että sen avullahan on mitä mainiointa laskea ruukut lammikon pohjalle! Köysi vain säkkiin kiinni, josta sitten keväällä jäiden lähdettyä nostaa kasvit takaisin matalaan veteen. Vielä en kuitenkaan hennonut kasveja upottaa kun lehdistö oli niin vihreää. Kerätköön vielä jonkin aikaa valonsäteitä talven varalle. Pumpun poiston jälkeen laskin kuitenkin lammen pohjaan säkillisen lasten kesän uimareissuilla keräämää savea. Toivottavasti se auttaisi vesikasvien lisäksi myös lammikon pieniä eliöitä talvehtimisessaan.

Vesikasvien vihreyteen yhtyvät vielä myös monet lammikon kumpareen sisäpuolelle maassa kasvavat kasvit. Tulppaanipuu loistaa kirkkaan vihreänä ja punapähkinäpensaskin on vielä ilman hallan puraisua. Ilmeisesti vesi ja tuo kumpare ovat estäneet pakkasen vierailun vaikka samalla tasolla olevassa hyötytarhassa se oli jo selvästi tehnyt tuhojaan.

Köynnösparsa, Asparagus falcatus on kuitenkin jo saanut syksyn sävyn. Myös takakummulla kasvavista kuunliljoista löytyy hienoisia muutoksia keltaisen sävyistä.

Pienet hortensian ja japaninvaahteran taimet hehkuvat punaisen sävyissä. Onneksi keväällä ostetut rautaiset laukan siemenpallukat säilyttävät kuosinsa pakkasukon vierailusta huolimatta :)

Eihän siinä kuitenkaan nyt auta muu kuin hyvästellä mennyt kesä ja siirtää ajatukset vähitellen tulevaan kevääseen. Siihenhän ei ole enää kuin muutamia kuukausia aikaa!! Totta puhuakseni nautin tänä syksynä erityisen paljon näistä pimentyvistä ja viilentyvistä ilmoista. Tarhurin unet ovat muuttuneet ihanan sikeiksi ja virkistäviksi pimeässä ja viileässä vinttikamarissa. Kuin olisin karhun tavoin päässyt ihanaan talvilepoon <3

Hyviä ja virkistäviä unia kaikille lukijoilleni!

Julkaistu 3.10.2018

Satu Kukkaiselämää sanoo:

3.10.2018 17:48

Onpa tuossa lammikossa monenmoista hommaa. Hienoa, että manterit pelastuivat.

Vastaa
- Minna sanoo:
  
  4.10.2018 17:21
  
  Kyllä siinä työtä tosiaan piisaa mutta vielä ainakin teen kaiken ihan innolla Kalahaaveet olen kyllä nyt ainakin vähäksi aikaa haudannut sillä ne todennäköisesti lisäisivät huoltotoimia merkittävästi. Jo niiden ruokinta ja ulosteen aiheuttama kuormitus sitten vielä päälle. Nyt en pese tuota putsaria kuin kerran syksyllä kauden päätteeksi. Kalojen kanssa se voisi olla joka viikkoinen operaatio. Riippuu tietty varmaan myös paljon kalojen määrästä ja koosta.
  
  Vastaa
Pauliina sanoo:

3.10.2018 20:18

Onhan se huippu tunne kun saa hideltua homman ajoissa :) Ihana tuo viimeinen kuva ♥

Vastaa
- Minna sanoo:
  
  4.10.2018 17:22
  
  Kerrankin niin Yleensä teen kaiken vasta sitten kun on viimeinen pakko
  
  Vastaa
Pauliina sanoo:

3.10.2018 20:20

hoideltua tietenkin :)

Terveisin Hulda Huolimaton

Vastaa
Katja/Päivänpesän elämää sanoo:

3.10.2018 21:24

Mahtavaa tuo salamantereiden löytyminen ja se, että selvisivät jatkamaan elämää lammikossa.

Vastaa
- Minna sanoo:
  
  4.10.2018 17:28
  
  Niiden elossa oleminen oli kyllä pienoinen ihme. Jätin putsarin sienet likoamaan yön yli vanhaan lasten pesuammeeseen ja niistä oli vielä luikerrellut ulos iso kasa joitain pienempiä sätkiviä matoja ja laiskemmin liikuskelevia, ilmeisesti pieniä iilimatojen lapsukaisia. Pitihän nekin kaikki kiikuttaa takaisin lampeen
  
  Vastaa
Saila sanoo:

3.10.2018 21:32

Ihanat kuvat, niin kaunis lammen ympäristö kiveyksineen ja kasveineen, ja tuo sammaloitunut putken pääkin ihan täydellinen! Todella kauniiksi, luonnolliseksi, tuo alue onkin jo tullut, todella äkkiä.
Hih, sukkahousut kuulostaa kyllä ihan täydelliseltä ratkaisulta ;-D Salamanterit, miten söpöä <3

Vastaa
- Minna sanoo:
  
  4.10.2018 17:32
  
  Kiitos
  Sain vahvistusta sukkahousujen käytölle lampiharrastajien ryhmästä Pumppu ensin kahden nippusiteillä toisiinsa kiinnitetyn muovisen sukkalaatikon sisään ja koko komeus sukkiksiin. Täytyy hommata jotkin ekstra larget etteivät heti repeä
  
  Vastaa
Kivisen Vilma sanoo:

4.10.2018 06:28

Minäkin nautin viilentyneistä säistä. Tänäkin aamuna ruoho oli kuurassa, kun koiran kanssa ulkona kävelin. Niin, tuo on se ikävä osuus lammen omistamisesta:sen putsaus. Vaikka, ethän sinä hirveästi valittanut! Ihana lampesi on kuitenkin!

Vastaa
- Minna sanoo:
  
  4.10.2018 17:39
  
  Kyllä syksyssäkin on oma viehätyksensä ja kuuman kesän jälkeen viileys tuntuu ihanalle.
  Meillähän tuo lampi on onneksi sellainen luonnonlampea mukaileva joten mitään tyhjennys/kuuraus puhdistuksia en ainakaan vielä ole suunnitellut tekeväni. Päin vastoin odotan, että kumin päälle kertyy ajan kanssa luonnostaan humusta johon kasvit voi juurtua ja eliöstö löytää suojaa. Keväällä lehtien kerääminen kiveyksiltä ja tuon putsarin syksyinen pesu ovat ainoat mitä nyt olen kahtena vuonna tehnyt. Toivottavasti pysyy jatkossakin työmäärä kohtuullisen pienenä
  
  Vastaa
Reetta sanoo:

4.10.2018 09:55

Ihana iso pihalampi. Tuollainen olisi aivan unelma kaikkine eläimineen ja kasveineen.

Vastaa
- Minna sanoo:
  
  4.10.2018 17:42
  
  Kiitos, kyllä tällaista voin lämpimästi suositella. Lammikko on nyt jo, oltuaan vasta kaksi kesää, lisännyt pihan elämää kovasti. Lintujakin on tullut lisää ja hyönteisiä. Puhumattakaan mielenkiintoisesta vesieliöstöstä. Toki lämmin kesäkin varmasti osaltaan lisäsi säpinää puutarhaan☀️
  
  Vastaa
Riina / Versoja Vaahteramäeltä sanoo:

4.10.2018 12:56

Hienoja oivalluksia ja niksejä lammen omistajille!
Ja tuo lammen seutu näyttää todella kauniilta. Sulla on niin mahtavia kasvierikoisuuksia siellä, että ihan henkäilyttää.

Vastaa
- Minna sanoo:
  
  4.10.2018 17:46
  
  Mä olen kyllä ihan mahdoton erikoisuuksien metsästäjä. Mitä erikoisempi puska tai sipulikukka tulee eteen niin se on pakko saada. Nyt haaveilen tilaavani ensi syksynä suloisia sipulikukkia nimeltään Acis autumnalis En edes tiedä niiden suomenkielistä nimeä mutta retkahdin niihin jo vuosia sitten yhtä kirjaa lukiessani
  
  Vastaa
Between sanoo:

4.10.2018 14:56

Lampi on erittäin onnistuneen ja luonnollisen näköinen. Kiva, että siellä on myös (eläin)elämää. Täytyy sanoa, etten putkea tullut edes huomanneeksi. Sen verran paljon on kasveja ja muuta mielenkiintoista katseltavaa.

Vastaa
- Minna sanoo:
  
  4.10.2018 18:49
  
  Kiitos Sellaista luonnollisuutta siinä olen kovasti yrittänyt tavoitella ja toivon, että se vielä lisääntyy tulevina vuosina kun kasvillisuus pääsee täysiin mittoihinsa.
  
  Vastaa
Elina / Linnunlaulu sanoo:

8.10.2018 00:08

On niin ilo lukea, kuinka hyvin hoitelet lammen pienet vesieläimet ja kuinka nautit lammen elämän seuraamisesta! Oli kyllä hyvä, että lampi tuli tehtyä!

Vastaa
- Minna sanoo:
  
  8.10.2018 16:21
  
  Totta! Ehkä kiinnostus vesielämään on peräisin siitä kultakalamaljasta jota äitini kanssa (taisi hän lähinnä hoidella) pienenä hoideltiin :) Nyt lähinnä hirvittää miten sellainen on ollut aikoinaan edes sallittua. Onneksi eläinten hoidossa on otettu suuria askeleita hyväänkin suuntaan vaikka kaltoinkohteluistakin saa välillä lukea :(
  
  Vastaa