Lähimatkailua — Ojamon kartano

Katselin ajankulukseni vanhoja kuvia ja löysin keväällä 2019 ottamistani kuvista aiemmin julkaisemattoman kuvasarjan Ojamon kartanolta. Kuvat olivat vain jääneet kevään kiireissä täysin vaille huomiota. Nyt ne kuitenkin kiinnittivät huomioni ja ihastelin varsinkin kartanon sisältä ottamiani kuvia. Tuo komea kartano on meiltä vain muutaman kilometrin päässä ja vasta tuolloin toissa keväänä siis vierailin siellä ensimmäistä kertaa. Niin lähellä mutta kuitenkin niin kaukana. Miksen ihmeessä ollut käynyt tuolla aikaisemmin? Olkoonkin tämä postaus nyt hyvänä esimerkkinä siitä, kuinka todella läheltäkin voi löytyä upeita vierailukohteita! Itse ajattelin nyt kysäistä kaupunkimme matkailutoimesta eräästä toisestakin kartanosta, missä haluaisin päästä käymään. Jos ei ihan sisälle asti pääsisi niin ainakin voisi kysyä mahdollisuudesta kierrellä ulkopuolella kartanon ympäristössä.

Kartanon puutarhassa keväistä vihreyttä

Vierailun aikoihin on ollut hyvin aikainen kevät ja puutarhan kasvit ovat olleet vasta työntymässä maasta kohti valoa. Ja kuinka tuo keväisen kirkas valo vallan häikäiseekään, jopa näin kuvienkin välityksellä. Tämä onkin juuri nyt se aika vuodesta kun ei voi kunnolla uskoa keväisten ja kesäisten kuvien olevan tottakaan. Voiko ikinä olla ollut niin kaunista ja valoisaa?! Onneksi ollaan ihan pian menossa jälleen kohti tuota valoa ja maasta nousevien kasvien vihreyttä.

Kartanon puutarhassa oli kaunis valkoinen, rautaisista puutarhakalusteista koottu istuinryhmä. Saatoin vain kuvitella kuinka vuosikymmeniä sitten olivat kartanon naiset kauniissa puvuissaan käyskennelleet puutarhassa ja istahtaneet nauttimaan päiväkahvia tuon pyöreän pöydän ympärille. Mistä lienee olivatkaan silloin keskenään puhelleet? Oliko siunailtu talven taittumista kevääseen vai haaveiltu tuoreista vihanneksista ja hedelmistä? Ihan pian kartanon maille istutetut hedelmäpuut olisivatkin täynnä kukkia, kuin pieniä lupauksia tulevista loppukesän herkuista.

Ja mikäli ilmat sitten kesän päälle olisivat kääntynyt erityisen helteisiksi, saattoivat he viettää aikaansa myös viileän syreenimajan suojissa. Uskoisin, että sellainen on hyvinkin saattanut sijaita tuossa pyöreään muotoon istutetussa syreenikasvustossa. Kuinka kauan on kulunut aikaa siitä, kun majan syreenit on istutettu ja kuka onkaan ne alunperin istuttanut? Historiallinen ympäristö ja oppaan kertomukset saivat mielikuvituksen laukkaamaan ja puutarhassa sijainnut pieni kalmisto sai miettimään ajan kulkua ja maallisen matkan päättymistä. Onko mitään kauniimpaa kuin saada viimeinen lepopaikkansa oman kartanonsa mailta, kauniin puutarhansa laidalta?

Kartanon sisätiloissa hurmaavia yksityiskohtia

Kartano oli sisätiloiltaan hyvässä kunnossa ja kauniita yksityiskohtia oli joka puolella mihin vain katseensa suuntasikaan.

[columns_row width=”half”]
[column][/column]
[column][/column]
[/columns_row]

Nämä tulisijoissa komeilleet kohokuvat eli pintareliefit olivat jumalkuvia. Olisikohan jumalatar ollut Demeter sadonkorjuun, viljan ja kaikkien elävien kasvien jumalatar ja miehen kuva taas sodan jumala Ares. Harmittaa kun en tehnyt kunnon muistiinpanoja eikä netin syövereistäkään löytynyt oikein mitään tietoa kartanon historiasta. Joka tapauksessa kartanon salit huokuivat historiaa ja kaikki yksityiskohdat olivat kauniisti säilyneitä. Eniten muistan ihailleeni erästä kattoa kuvioineen ja kruunuineen.

Kartanon yhdessä huoneista oli näin kaunis sisäkatto.

Miten valtava työ onkaan nähty tämän katon koristelemisessa ja kuinka tärkeää onkaan säilyttää tallaiset kohteet seuraavienkin sukupolvien ihasteltaviksi. Miksi uudenaikaisissa rakennuksissa ei saavuteta vastaavaa tunnelmaa, vaikka meillä olisi nykypäivänä kaikki mahdolliset apuvälineetkin kauniiden yksityiskohtien rakentamiseen? Mihin ovat unohtuneet kauniisti koristellut ikkunalistat tai pitsimäiset räystäslaudat? Tai kuinka moni asentaa nykyään kipsistä valetun kattorosetin valaisimen yhteyteen?

Onneksi nykyään kuitenkin usein entisöidään vanhaa kunnioittaen ja osataan arvostaa edellisten sukupolvien aikaista käsityötaitoa. Ehkäpä vielä joskus näemme pastellin sävyisten talojen täyttämillä asuma-alueilla myös kuviosahattuja ikkunanpieliä ja pitsimäisiä koristekuvioita terassien kaiteissa. Tuskinpa kuitenkaan joten vaalikaa siis kaikkea vanhaa ja kaunista, kellä sellaista omana aarteenaan onkaan onni omistaa.

Julkaistu 8.12.2020

Avainsanat kartanon puutarha Ojamon kartano

Saila sanoo:

8.12.2020 22:28

Onpa ihastuttava paikka, ja ihanat kevätkuvat! Olisi huippua nähdä tuo syreenimaja kukassa.
Hih, Bauhausissa myydään styroksista valmistettuja kattorosetteja :-DDD

Vastaa
- Minna sanoo:
  
  8.12.2020 22:38
  
  Voi ei, vai sellaisia rosetteja. No, ainakin ovat kevyitä, voi vaikka kiinnittää teipeillä
  
  Vastaa
Between sanoo:

9.12.2020 08:08

Aikoinaan panostettiin kauniisiin yksityiskohtiin. Lohjan seudulla paljon liikkuneena Ojamon kartano on kuitenkin uusi tuttavuus. Pitääpä googlettaa, millaisessa käytössä paikka nykyisin on.

Vastaa
- Minna sanoo:
  
  9.12.2020 14:26
  
  Siellä oli tuolloin jonkinlainen tapahtuma ja ilmainen opastus alueen ja kartanon historiasta. Opastuksella tuollaisista vierailuista saa aina kaksin verroin iloa
  
  Vastaa
Navettapiika sanoo:

9.12.2020 10:32

Torella hyvin piretty kartano, nii ulukopualelta ku sisältäki. Aivan ihana pastellinen färimailma.

Vastaa
- Minna sanoo:
  
  9.12.2020 14:28
  
  Totta, itse kartanorakennus on tosi hienossa kunnossa. Muistelen, että opas kertoi myös puutarhan olleen aikoinaan upea ja järvenpuolen terassointi onkin ollut jossain vaiheessa tarkoitus entisöidä entiseen loistoonsa. Nyt oli ihan pusikoitunut näkymä järvelle.
  
  Vastaa
Katja/Päivänpesän elämää sanoo:

12.12.2020 17:43

Hieno kartano ja mikä kuisti missä istuskella jos malttaisi. Hyvin on pidetty ja säilytetty vanhaa.

Vastaa
- Minna sanoo:
  
  12.12.2020 22:16
  
  Juu kuisti on tosiaan iso ja kaunis. Siinä parhaiten nuo koristekuviotkin tulee esille.
  
  Vastaa