Kylmästä lämpimään — päivä Turun kasvitieteellisessä

Vaikka edellisessä postauksessa hehkutinkin tätä kaunista ja kylmää talvea, niin kylläpä tekikin hyvää päästä päiväksi lämpimään. Valoisa ja vihreä viidakko löytyi tällä kertaa Turusta.

Turun kasvitieteellisessä on aina kiinnostavaa käydä jo ihan senkin tähden, että sieltä on mahdollisuus hankkia edullisesti kasvituliaisia. Myytävät kasvit kannattaa tsekata heti alkuunsa, sillä silloin niihin on mahdollista tutustua kierroksen aikana. Itse ihastuin ensi silmäyksellä pullovillakkoon, Senecio articulatus. Villakoita onkin minulle jo kertynyt muutamia joten samalla hoidolla ajattelin nyt tuonkin villakon kanssa yrittää yhteiselämää. Hyvin läpäisevä kasvualusta ja kastelua vähän ja harvakseltaan. Tämä villakko muuten lepää kesät ja pudottaa silloin lehtensä. Se täytyykin muistaa, eikä säikähtää kasvin kuolevan kun kesä koittaa.

Ihastuin kasvin lehtiin jotka muistuttavat muodoltaan hieman muratin lehtiä. Kasvin varressa on myös kaunista vihertävän harmaata kuviointia.

Ja kun pääsimme myyntipöydältä vihdoin jatkamaan itse kasvihuoneiden puolelle, olikin siellä ensimmäisenä vastassa vallan runsaasti kasveja sisältävä viidakko. Oli kuin olisi puikahtanut aivan toiseen maailmaan. Vihreä viidakko kutsui käymään peremmälle. Näkemistä oli niin paljon, että ei tiennyt mistä olisi aloittanut ja aluksi varmaan seisoimmekin siinä oven suussa hyvän tovin.

Viidakon vihreässä sylissä

Ihana uusi saniainen ja mehikasvihuone

Pysytellään vielä saniaisissa yhden kuvan verran. Tämä kasvi sai minut niin pyörryksiin, että olen päättänyt etsiä sen käsiini vaikka maailman ääristä. Sen suloisen pehmeät uudet lehdet olivat hennon nukan peittämät ja väri oli juuri niin ihanan vaaleanharmaa kuin mistä pidän suunnattomasti. Kasvin nimi ei soittanut mitään kelloja ja ja aloinkin selvitellä sitä heti kotiin päästyäni. Onneksi taimi oli selkeästi nimetty. Nimisäleessä luki Myriopteris marsupianthes. Sen verran sain selville, että saniainen on tosiaan kyseessä mutta kovin niukasti tuosta kyllä muuten löytyi tietoa. Tuskin tulee ihan heti taimea vastaan, sen verran niukka oli Googlen anti kyseisestä kasvista. Vaan toivossa on hyvä elää, ehkä vielä joskus kohtaamme…

Jos en nyt ihan väärin muista niin tuo saniainen oli sijoitettu samaan huoneeseen mehikasvien kanssa. Se saattaisi siis vallan hyvin viihtyä mehikokoelmani seurassa, viileähkössä yläkerran aulassa. Mehikasvit tietysti myös kiinnostelivat minua kovasti ja huoneesta löytyi monien tuttujen lisäksi, myös itselle vielä tuntemattomia tapauksia. Siinä huoneessa vain kuvaamiseni harmillisesti herpaantui ja keskityin enemmän ihastelemaan ja tutkimaan kasvien kiehtovia yksityiskohtia.

Kappas, täällähän törmää tuttuihin!
Olisipa kotonakin näin paljon tilaa yhden yksilön kasvaa.

On tosi mielenkiintoista nähdä omat yhden ruusukkeen kasvit tuollaisina valtavina kasvustoina. Tietysti kasvuolotkin ovat suotuisat mutta oman osansa kasvien suuruuteen tekee myös se, että niillä on hyvin tilaa ympärillään. Vähän toistahan tuo on kuin kotona vieri viereen ahdetut pikkuiset saviruukut. Vaan aina löytyy tilaa vielä yhdelle, pikkuinen pullovillakon poikanen mahtui hyvin yhden ruukun sorapinnalle.

Kuinkahan sitä tulisi toimeen Begonian kanssa?

Mehiaavikon jälkeen palattiin takaisin viidakkoon. Ihastelin pitkään erilaisia begonioita. Pilkkubegonia on ainut itselläni oleva begonia ja joskus olen juurikin tuolta kasvitieteellisestä ostanut jonkun toisenlaisen mutta se menehtyi hoidossani. Jollain tavalla nämä kuitenkin minua edelleen kiehtovat. En vain tiedä kuinka niiden kanssa oikein sitten pärjäisi?! Onko sinulla kokemusta näistä?

Tuo alemman kuvan begonia minulla oli jo Viherlassilassa kädessäni mutta lopulta jätin sen kuitenkin ostamatta, vaikka hinta olikin vain kolmisen euroa. Nyt vähän harmittaa sitten tietysti. Vaan johonkin se on raja vedettävä kun sisätilat ovat tosiaan kotona niin rajalliset. Kasvivalon alla ei ole enää yhtään tilaa kun siellä nykyään majailee myös yksi ihmistaimistani :) Nuorimmainen otti ja lähti veljensä kanssa yhteisestä huoneestaan ja on siitä lähtien pitänyt majapaikkaansa mehikasvien vieressä kasvilampun alla. Voi meitä, jokaisella omat harrastuksensa ja mielenkiinnon kohteensa, jotka pitäisi kaikki mahduttaa saman katon alle. Välillä tekee vähän tiukkaa kyllä. Vaan mikäpäs tuossa on istuskella pelituolissa ratin takana ja ihastella siitä rakkaita kasvejaan. Ihan oma minikokoinen viidakko.

Vaan loppuun vielä kuva kasvitieteellisen jouluun liittyen. Kotona kukkii edelleen omakin amaryllis, vaikka joulukuusen korjasinkin pois jo toissapäivänä. Hiljalleen tässä on kuitenkin palattava arkeen, vaikka mikäpäs tässä olisikaan vielä hiihdellessä ja kasveja ihastellessa. Yritän kuitenkin nyt tosi kovasti pitää tuon kevyen liikunnan osana jokaista päivääni. Nyt lomalla olen nukkunutkin niin sikeästi ja voinut muutenkin paljon paremmin. Taivalletaan siis ainakin tämä tammikuu, kun tipattomaankaan ei itsellä ole onneksi tarvetta.

  1. Kivasti kirjoitit ja hienot kuvat. Ihan alkoi kasvitieteellinen tuntua houkuttelevalta pitkästä aikaa. Kymmenisen vuotta sitten saatoin käydä siellä parikin kertaa vuodessa, mutta jostain syystä nyt on jäänyt. Paitsi että just yhtenä päivänä ehdotin, että mentäisikö Kaisaniemeen 😄

    • Kiitos💚 Hei menkää ihmeessä paitsi että Kaisaniemi taitaa nyt parhaillaan olla remontissa. Mekin oltiin ensin sinne menossa mutta sitten muistin yhtäkkiä lukeneeni jostain remontista. Tuolla Turussa oli kyllä nyt minusta poikkeuksellisen hyvinvoivia ja upeita kasveja. Itse olen usein käynyt vähän myöhemmin kevät-talvella joten ehkä siitä johtuu. Pitkä talvi tietysti koettelee myös kasvitieteellisen kasveja joskus kovemmin kuin toisena vuotena.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.

Lähetä kommentti

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.

Tilaa Kotipuutarha-lehti

Tutustumistarjous 4 lehteä 29 €
Tilaa nyt