Kivikkokasvit — kuivan yläpihan pelastajat

Istuessani kirjoittamassa tässä työhuoneessamme, avautuu edessä olevasta ikkunasta näkymä yläpihan kalliolle. Kallion kasvustojen värisävyt näyttävät lämpimiltä laskevan ilta-auringon valossa. Siellä täällä on jo kokonaan ruskettuneita pieniä lehtipuiden taimia mutta muuten viime päivien pienet sateet ovat virkistäneet ja elvyttäneet kallion kasvillisuuden. Olen nyt seurannut kalliokasvien elämää läheltä pian kymmenen vuotta ja täytyy sanoa, että ne jos mitkä ovat urheita taistelijoita. Kymmeneen vuoteen on mahtunut kesiä, jolloin kallio on ollut kesän jälkeen täysin kuolleen näköinen mutta seuraavana keväänä jälleen elinvoimaisen vihreä, kuin mitään näännyttävää kuivuutta ei olisi koskaan ollutkaan.

kirkkaita-vareja-mamasgarden — Hentoinen mäkivirvilä, *Vicia tetrasperma* kietoutuu muiden kasvien ympärille.

[columns_row width=”half”]
[column][/column]
[column][/column]
[/columns_row]

Auringon keltainen värimaailma on nyt valloillaan mutta mukaan mahtuu myös paljon muita väsisävyjä. Kivikko on kiinteästi yhteydessä kallion alkuperäiseen kasvimaailmaan joten keltamaksaruohon joukkoon on ollut luontevaa sijoitella muita keltakukkaisia maksaruohoja. Kivikkorinteen kasvitus on edelleen kesken ja hissukseen lisäilen sinne vastaan tulevia kivikkokasveja.

[columns_row width=”half”]
[column][/column]
[column][/column]
[/columns_row]

Viimeisimmät kivikon asukit istutin rinteeseen viikko sitten ja ne näyttävät siellä melkoisen veikeiltä. Nämä kaktukset ovat talvehtineet ystäväni kivikossa jo vuosia joten toivon niiden kotiutuvan meillekin. Talvimärkyys on näiden pahin vihollinen joten syyssateiden ajaksi ajattelin suojata nämä muovisilla karkkilaatikoilla ainakin ensimmäisten vuosien aikana. Ystävälläni kaktukset ovat jopa kukkineet ja toisella noista pitäisi olla keltainen ja toisella vaaleanpunainen kukka! Mutta aika näyttää miten näiden käy, säilyvätkö edes hengissä saatika sitten kukkivat.

[columns_row width=”half”]
[column][/column]
[column][/column]
[/columns_row]

Vaaleanpunaisesta puheen ollen, kuivalla yläpihalla kukkivat tällä hetkellä myös nämä suloisen kauniit ja ihanalle tuoksuvat neilikat. Tuota sulkaneilikkaa olenkin kylvänyt yhden pussillisen lisää ja ajattelin istuttaa taimet kellarin vierustan alueelle, joka sekin on melkoisen paahteinen ja kuiva. Ihanaa kun kuivassakin viihtyviä kasveja on niin monenlaisia!

hopeaharkki-mamasgarden — Yksi kivikon kestosuosikeistani on tämä hopeahärkki, *Cerastium tomentosum*.

[columns_row width=”half”]
[column][/column]
[column][/column]
[/columns_row]

Erilaiset mehitähdet ovat myös suosikkejani ja niitä on tullut hankittua monen kokoisia ja värisiä. Läheistä sukua mehitähdille (Sempervivum) ovat myös mehipuut (Aeonium) sillä molemmat kuuluvat maksaruohojen (Sedum) ohella samaan Crassulaceae-heimoon. Tällä hetkellä olen erityisen kiinnostunut mehipuista sillä olen pitkällisen etsinnän jälkeen saanut hankittua itselleni tänä keväänä kaksi erilaista, tumman violetin ja vihreälehtisen, jolla on tummia roiskeita. Kunhan ne varttuvat saan niistä hienon lisän kivikon kasvimaailmaan, mikäli vain onnistun niiden talvettamisessa. Kuvan mehipuistani löydät Mamman puutarhan Instagramista!

mehikylvokset-mamasgarden — Mehikasveja voi lisätä myös kylvämällä siemenistä.

Kivikossa kasvaa myös ihmeellisen hyvin muutamaa erilaista kuunliljaa! Urhoollisesti ne ovat kasvaneet ja jopa levinneet paikallaan jo pian kymmenen vuoden ajan joten niiden pärjääminen ei voi olla sattumaa, eivätkä ne ole saaneet mitään erityiskohtelua. Suotta kuunliljoja pidetään kostean varjotarhan kasveina vaikkakin siellä ne tietysti pääsevät vielä uhkeampiin mittoihin. Myös nukkapähkämö pärjäilee joten kuten ja sen olemus sopii mielestäni täydellisesti yhteen alueen kissankäpälä-kasvustojen kanssa. Kissankäpälien lisäksi muita mainitsemisen arvoisia luonnonkasveja kivikossa ovat saniaiset ja keto-orvokit.

[columns_row width=”fourth”]
[column][/column]
[column][/column]
[column][/column]
[column][/column]
[/columns_row]

Alueella on paljon sinne itsestään tulleita luonnonkasveja ja kitkenkin aluetta hyvin valikoiden. Tähän mennessä olen poistanut vain satunnaiset vuohenputket (joille alue on ihme kyllä liian kuiva), voikukat ja suolaheinät mutta tänä vuonna harkitsen jättäväni myös osan suolaheinästä kasvamaan. Lajisto myös vaihtelee vuosittain. Toisena vuonna kallion lainehtii mäkitervakon räiskyvän pinkin sävyissä ja toisena vuonna taas keto-orvokki kukkii erityisen runsaana, lempeän vaalean siniviolettina. Tänä vuonna kukkii erityisen runsaasti tuo viimeisen kuvan kasvi. Olisikohan se jokin matara?

Vaan tässäpä olikin jo kivikon kasvillisuutta kerrakseen. Sääennustuksissa povataan ensi viikoksi viilenevää joten ehkäpä seuraavaksi huomioni kiinnittyy enemmän alapihan viileäpiin sfääreihin :)

Julkaistu 29.6.2019

Kivisen Vilma sanoo:

29.6.2019 14:31

Olisipa minullakin kalliota, vaan ei ole! Kivikkokasvit ovat kovasti mieleeni.

Vastaa
- Minna sanoo:
  
  29.6.2019 15:35
  
  Sinä tulitkin minulle mieleeni tätä postausta kirjoittaessani. Kivi se on kyllä ihan parhautta tässä puutarhastelussa ja vielä kun siihen yhdistää sopivia kasveja niin ei muuta tarvita!
  
  Vastaa
Between sanoo:

29.6.2019 18:51

Aika monipuolisen valikoiman kivikkokasveja olet kalliollesi saanut kasvamaan.
Kerroit kylväneesi sulkaneilikkaa. Muistatko lajikkeen nimen? Sain vuosia sitten vanhempieni pihalta saman näköistä sulkaneilikkaa, jota isä kutsui kartanoruohoksi. Se on sulkaneilikka, mutta niitäkin on useita erilaisia. Olisi kiva saada nimi omalle kasville.
Hyvää viikonloppua ja alkavaa heinäkuuta sinulle!

Vastaa
- Minna sanoo:
  
  29.6.2019 19:20
  
  Keväällä kylvin Hyötykasviyhdistyksen siementä sulkaneilikka ’Roseus’. Taimet ovat vielä vain kovin pieniä.
  Tuo kuvan neilikka on Sulkaneilikka, kerrottu Dianthus plumarius ’Plenus’ ja olen sen ostanut vuosia sitten Irjalan taimistolta. Olin jo kirjoittanut etten muistaisi mistä taimi on meille tullut mutta sitten vain jostain pompsahti mieleeni
  
  Vastaa
Elina /Linnunlaulu sanoo:

30.6.2019 01:36

Ihana kirjoitus ja kuvat kalliolta. Todella viehättävä maailma sulla siellä kalliollakin. Oot onnenpekka, kun sulla on niin monenlaista ympäristöä siellä.

Vastaa
- Minna sanoo:
  
  30.6.2019 21:04
  
  Totta, tässä on kyllä erilaisia kasvupaikkoja pienellä alueella. Alkuun harmittelin yläpihan kuivuutta mutta nyt olen alkanut kokea sen mielekkäänä haasteena
  
  Vastaa
Katja/Päivänpesänelämää sanoo:

30.6.2019 23:19

Viehättäviä kasveja, etenkin kaikki neilikat. Juuri siirsin omassa puutarhassani kerrotun mäkitervakon kuivaan ja aurinkoon, kasvoi ennen varjossa ja muiden kasvien peittämänä. Toivon sen nyt viihtyvän paremmin. Keltamaksaruoho on kiva kasvi, olen antanut sen levitä puutarhassa melko vapaasti. Hienosti se onkin löytänyt juuri ne itselleen parhaat paikat.

Vastaa
- Minna sanoo:
  
  1.7.2019 21:06
  
  Ooh, kerrottu mäkitervakko Taas uusi ”pakko saada” kasvi
  Keltamaksaruoho ei tosiaan kuivuudesta paljon hätkähdä ja siedän sen keltaisenkin jostain syystä paljon paremmin kuin voikukan
  
  Vastaa