Kellarissa kevättä kurkistelemassa

Lueskelin aamulla blogikamujen päivityksiä pitkästä aikaa ja voi miten paljon sainkaan niistä taas iloa! Kuin olisin kylässä käynyt kun lueskelin toisten kuulumisia ja ihastelin talven pimeinä hetkinä jalostuneita puutarhaunelmia. Kävin myös vierailulla Hiidenkiven puutarhan kellarissa. Siitä inspiroituneena päätin käydä myös omassa kellarissa kuvailemassa. Lapioin jo eilen illalla tien kellarille auki joten nyt oli mukava hipsiä sinne kameran kanssa fiilistelemään. Eilen illalla löysin kellarin hyllyltä myös jotakin järisyttävän ihanaa ja senkin vuoksi on nyt ihan pakko tehdä tämä kellariraportti teille.

[columns_row width=”half”]
[column]

Murattiamppelit näyttävät siltä kuin mitään talvea ei olisikaan.

[/column]
[column]

Jännästi vain ruukun keskeltä nousevat nämä pikkuiset iirikset.

[/column]
[/columns_row]

Muratit voivat edellisten vuosien tapaan erityisen hienosti. Ne eivät oikeastaan rupsahda kellarissa ollenkaan vaikka olisivat täysin pimeässäkin. Kahdessa kolmesta huoneesta minulla on pienet kasvivalot mutta eteinen on täysin pimeänä. Kasvivalot on suunnattu pelargonihyllylle ja toinen jouluruusuille ja mahdollisille aikaisin herääville kylvöksille. Tänä talvena ei tullutkaan tilattua lumikelloja joita varten alunperin kasvivalon kellariin hankin. Muutenkin tuntuu, että tänä talvena olen ollut maltillisempi kasvitilausten suhteen. Perinteinen pionitilauskin on edelleen tekemättä.

Uusia daalian juurakoitakaan en ole tilannut. Entiset näyttävät voivan niin hyvin, että varmasti saan niillä hyvinkin täytettyä alapihan kivialtaan. Jospa tänä kesänä jättäisinkin pois auringonkukat ja muut kylvökukat ja antaisin koko alueen daalioille.

Jotakin uuttakin on kuitenkin tullut hankittua jo ennen joulua. Yksi jouluruusutilaus ja sen mukana kotiutui muutama uusi sinivuokkokin.

[columns_row width=”third”]
[column]

Sinivuokon pulleat silmut.

[/column]
[column]

Jouluruusuissa nuppuja.

[/column]
[column]

`Saa ottaa` pöydältä pelastettu syklaami.

[/column]
[/columns_row]

Pelastettua on tullut jälleen mm. työpaikan rupsahtaneet jouluruusut ja taimitarhan lahjoittama kaunis syklaami. Kellarin hyllylle matkaa myös pian yksi kevätesikko joka ei oikein sisällä tykkää kauniina pysyä. Menköön kellariin odottamaan kevättä, kyllä sinne vielä yksi esikko mahtuu.

Nämä jouluruusut eivät enää koristaneet vastaanottotiskiä mutta puutarhassa niillä saattaa olla edessään vielä monia hyviä vuosia.

Pelargonien talvetus kellarissa

Ensimmäistä talvea pidän nyt pelargonit kellarissa. Ja voi miksen vienytkään niitä sinne ihan heti! Vasta kun mehikasvikokoelmani sisällä kasvoi niin suureksi etteivät pelakat enää mahtuneet ikkunalaudoille, uskalsin viedä pelargonit kellariin. Siis pakon edessä :) Niillä on pikkuinen kasvilamppu joka pitää ne hyvin hengissä mutta se tavanomainen hontelo, vaaleanvihreä kasvu puuttuu nyt kokonaan. Osa taimista kukkii muutamalla kukalla mutta pääsääntöisesti ne näyttävät vain lepäävän. Ihan varovaisesti annoin niille äsken vesihuikkaa. Joissakin versojen kärjissä on ollut välillä hieman homekasvustoa mutta olen ne kohdat nyppäissyt ohi mennen pois. Kunhan kevät koittaa niin leikkaan ne kunnolla ja kiikutan terassille ensiksi harsojen alle. Pitäisiköhän tänä keväänä vaihtaa niille oikein mullatkin!?

[columns_row width=”half”]
[column]

Hyvin ovat toistaiseksi pelargonit kellarissa viihtyneet.

[/column]
[column]

Pelakoiden joukossa on yksi verenpisara joka meinasi kuolla jo viime kesänä. Tuleekohan tästä tikusta enää mitään?!

[/column]
[/columns_row]

Tuo toisen kuvan tikku on verenpisara joka meinasi viime kesänä hävitä kokonaan. Se oli edellisen talven sisällä ja kuivui pahasti. Kesällä sain siitä juurrutettua yhden pistokkaan joka on nyt tuo vaivainen tikku. Onhan siinä vielä vihreää joten anoin tilkan vettä ja toivon ihmettä!

Portsarit ja kastelua lumipalloilla

Kellarissa liikkuminen ei olekaan ihan niin helppoa kuin voisi luulla. Vaikka siellä on kolme pientä huonetta niin kaikki tila on kyllä lattiasta kattoon asti käytetty hyväksi. Ovet saan raotettua niin, että juuri ja juuri mahdun niistä kulkemaan :)

[columns_row width=”half”]
[column]

Sisäänpääsyä vartioivat pahanhajuiset puksipuut.

[/column]
[column]

Seuraavalla ovella on portsarina suurilehtinen ämpärimuratti.

[/column]
[/columns_row]

Syksyllä taivuttelin harjateräksen pätkistä koukkuja joiden varaan nostin sinkkisankoja. Yksi sanko kuitenkin rojahti alas ja koukku katosi jonnekin ruukkujen väliin. Niinpä sangossa kasvava suurilehtinen muratti vartioi nyt puksipuiden tapaan kellarin eteisessä sisääntulijaa. Päääsen kuitenkin loikkaamaan sen yli mutta helposti se ei kyllä käy. Ensi talveksi täytyy kehitellä parempia koukkuja jotta sangot pysyvät varmasti tangoilla vaikka niitä vähän ohi mennen tönisikin.

[columns_row width=”half”]
[column]

Koukut olisi pitänyt saada taivutettua vielä vähän enemmän.

[/column]
[column]

Lumipallokastelua pienilehtiselle muratille.

[/column]
[/columns_row]

Suurta iloa peräkamarin hyllyltä

Vaan sitten siihen iloiseen löytöön minkä tein jo eilen illalla. Olin kolaamisesta väsynyt mutta vielä tuli jostakin vähän voimia kolata polku kellarille auki. Ihan kuin jokin suurempi voima olisi kutsunut minua. Äh, no ei nyt sentään mutta se mitä löysin, aiheutti kyllä suuren ilon hikiselle mammelille. Löysin 9/2020 kylvämäni pionin siemenet erittäin terhakkaassa kasvussa! Purkissa luki Chameleon ja hämärästi muistan, että siemenet taisin tilata Suomen Pioniseuralta. Ilta hurahti guuggeloidessa minkä näköisiä noista pikkuisista mahdollisesti kasvaisi. Löysin nimeä kirjoitettavan myös yhden kirjaimen erolla Chamaeleon mutta en saanut varmuutta onko kyseessä kuitenkaan kaksi erilaista pionia?! Joka tapauksessa se on todennäköisesti erittäin aikaisin kukkiva yksinkertainen pioni. Erilaisia punertavan sävyjä löytyi runsaasti, lieneekö risteytyykin muiden luonnonlajien kanssa. Mukavaa odotusta siis joka tapauksessa tiedossa!

Itäneet pionin siemenet kumartelivat keväälle.

Toivottavasti saitte tästä postauksesta iloa ja keväistä fiilistä, minä taidan kohta painella takaisin kellariin!

pyöreä tekstillä-blogin-loppuun

  1. Siinä on tulossa monta uutta pionia. Muratti on hämmästyttävän hyvävointinen, taitaa nauttia talven levosta.

    • Muratit tosiaan viihtyvät kellarin viileydessä ja kosteudessa Jos tällaisia lumitalvia olisi jatkossakin niin ehkäpä ihan maassakin talvehtisivat, ainakin vähän suojattuna?!

  2. Ihana löytö eikä nuo muutkaan näyt mitään ikäviä ole! Onpa mukavaa, kun voi mennä kellariin viettämään aikaa vihreiden kasvien seurassa. Hyvä talvetuspaikka, selvästi, kun noin moni laji onnistuu.

    • On se kyllä hyvin toiminut Ehkäpä tänä talvena kyllä vaan vähän liian täyteen sen olen tunkenut. Ilmanvaihto aukkojen edessä voisi olla varmaan enemmän tyhjää tilaa.

  3. Ahdasta näyttää olevan mutta hienosti siellä kasvit talvehtivat. Kasvivalo, vaikka pienikin on todella luksusta talvehtijoille. Sillä saa vähän konstikkaammatkin talvetettavat selviämään talven yli. Teillä valkoiset seinät ja katto vielä heijastavat valoa paremmin kuin tummat seinät tekisivät. Meillä ei ole minkäänlaista valoa kellarissa mutta hyvin sielläkin lankaköynnös ja pelakuut ovat vihreinä pysyneet. Lehdettömänä talvehtiville valon puutteella ei niin väliä olekaan.
    Pionin värikkäät koukut ovat niin pontevasti nousussa. Pääset syksymmällä koulimaan niitä :) Peukkuja pikkuisille pionivauveleille ja myös tuolle verenpisaralle. Eiköhän sekin selviä kevääseen saakka.
    Mukavaa viikon jatkoa!

    • Kyllä siellä saa kellarissa paikoin kovastikin vatsaa sisään vetää jotta mahtuu ovista Pitäisi vielä tuohon eteiseen rakentaa jonkinlaiset hyllyt kun siinä on vain nuo tangot joista voi laittaa roikkumaan. Ja sekin olisi tilaa säästävä juttu, että siirtäisi kasvit talvehtimaan muoviruukkuihin. Olisivat myös niin paljon kevyempiä siirrellä. Tosin onhan se kyllä keväällä sitten helppoa nostaa vaan ruukut ulos mutta siinä jää sitten myös se kivoin suunnitteluvaihe väliin. Mitä istuttaisin mihinkin ruukkuun… Ja olisi se hyvä varmasti joskus ihan mullatkin vaihtaa.

  4. Kyllä kannatti tehdä lumityöt vielä kellarin ovellekin, kun sieltä löytyi tuollaisia aarteita!

    • Kyllä ja sen jälkeen olen käynyt siellä lähes päivittäin. Kovimmilla pakkasille sinne ei tule mentyä mutta heti kun lauhtuu niin tulee aina mieleen piipahtaa nuuskimassa onko kaikki niin kuin pitääkin. Jonkin verran hometta joistakin kasveista löytyy. Erityisesti huolestuin puksipuista joissa näyttää osa lehdistä mustuneen ja paikoitellen varret ohuen homeen peitossa. Täytynee parturoida ne keväällä oikein kunnolla jos vielä toipuisivat.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.

Lähetä kommentti

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.

Tilaa Kotipuutarha-lehti

Tutustumistarjous 4 lehteä 25 €
Tilaa nyt