Blogi Mama’s garden

Koristekasvit

Huurteinen puutarha täynnä timantteja

Jokohan nämä olisivat viimeiset kuvat kesäpäivänhatuista tänä vuonna?! Kyllä ei voi muuta sanoa kuin että ovat ehdottomasti esikasvattamisen arvoisia! Ovat kukkineet heinäkuusta asti ja nyt oikeastaan jo lakastuneetkin kukat näyttävät vielä tosi kauniilta. Joukossa on lisäksi yksittäisiä ihan tuoreitakin kukkia ja jopa nuppujakin löysin.

Verkkoja ja Kivikasanpenkin kauneutta

Tänään tosiaan aurinko paistoi lähes koko päivän ja kuvaamisen jälkeen touhusin monta tuntia ulkosalla. Välillä kävin hakemassa lisää verkkoa mutta nyt on espalier aitakin verkotettu. Enää muutamia kasveja jäi ilman verkkoa koska haluan vielä ihailla niitä ilman verkkoa hetkisen.

Verkottamatta jäi mm. tämä pikkuinen Mustilasta meille tullut vaahtera koska se oli vielä niin kauniissa ruska-asussa. Harmillisesti verkot rumentavat puutarhan mutta minkäs teet, pakkohan ne on pian kaikki asentaa paikoilleen.

Ikävästi verkot myös nyt rumentavat espalier aidan ja kauniin vihreän näkymän pellolle mihin on tehty syyskylvökset. Vihreytta on niin ihanaa katsella. Onneksi minulla on nyt tuolla pellon reunassa roskalavalta löytynyt tuoli missä voin käydä istuskelemassa ja ihailemassa pellon vihreyttä.

Tästä puutarhan yhdestä lempikohdastani ei enää näekään niin hyvin pellolle kuin vielä muutama vuosi sitten. Se ei kuitenkaan haittaa sillä minusta on ihanaa, että karu yläpiha alkaa hiljalleen sittenkin rehevöitymään. Muistan niin hyvin kun noin kymmenen vuotta sitten istutin tätä aluetta ja mullan keskellä törötti muutama puu ja pieni pensas.

[columns_row width=”third”]
[column][/column]
[column][/column]
[column][/column]
[/columns_row]

Alueen kivet ovat kymmenessä vuodessa sammaloituneet ihanasti ja puut sekä pensaat kasvaneet melkoisesti. Hieman alue on myös laajentunut sillä jossain vaiheessa lisäsin sen kylkeen pienen daaliapenkin jossa tänä kesänä kasvoi mm. paljon kuvaamani daalia `Wine Eyed Jill`. Jill on nyt jo kaivettu ylös ja odotellut jo viikon kasvihuoneessa pääsyä kellariin.

[columns_row width=”half”]
[column][/column]
[column][/column]
[/columns_row]

Tällä samaisella alueella kasvavat myös lasikupujen suojissa paljon kuvaamani syklaamit. Olen pelännyt, että alueen lisääntyvä varjoisuus on niille huono asia mutta ainakaan vielä en ole nähnyt niissä taantumisen merkkejä. Päin vastoin, sillä nyt jo kolmas syklaami näyttäisi kotiutuneen alueelle. Ainakin se on tehnyt neljä isoa lehteä.

Ruukkupuutarha pitäisi pian saatella talviunilleen

Ruukkupuutarhan kasvit ovat vielä paikoillaan. Pian pitäisi ne jo varmasti kiikuttaa suojaan kellariin mutta ovat niin kauniina etten ole hennonut.

Pelkään hieman kuitenkin jo ruukkujen puolesta kun väliin on pakkasta ja sitten taas sataa vettä. Aion koristella taas osan isoista muoviruukuista suurin, sammalpedillä makoilevin valopalloin sillä ne kyllä kestävät talven mahdolliset pakkaset ja sateet.

Yritän talvettaa nämä ruukut kellarissa ja sitten keväällä jakaa ainakin apilat mikäli säilyvät hengissä. Curry-yrtin selviämistä epäilen eniten ja mietinkin, että laittaisinko pienen kasvivalon kellariin ajastimella. Voisikohan se pelastaa yrtit?!

Mietteitä hortensioiden talvesta

Tämän patiohortensian talvetusta vielä vähän mietin. Se on kyllä kasvanut komeasti mutta kukkiakseen se olisi tarvinnut vieläkin pidemmän kesän. Muutama nuppu on alkanut muodostumaan mutta eiväthän ne tietenkään enää ehdi kukkaan. Tämä oli kellarissa edellisen talven mutta vie siellä aika paljon tilaa. Voisin kyllä hieman leikatakin tätä mutta silloin se tuskin ainakaan ehtii ensi kesänäkään kukkia.

[columns_row width=”half”]
[column][/column]
[column][/column]
[/columns_row]

Ulkona elämänsä viettävät syyshortensiat eivät kellaria kaipaa vaan näyttäisivät kotiutuneen mukavasti uusimpaan paikkaansa Kauhurinteeseen. Osassa on vielä melko tuoreitakin kukkia ja safiirihortensia H. serrata `Mont Aso`:lla on kaunis ruska sen viimeisissä lehdissään. Hortensioita en ole koskaan suojannut verkoilla mutta tämän safiirin ylle nyt verkon laitoin. On niin tärkeä kasvi ja surisin kovin sen menettämistä<3

[columns_row width=”half”]
[column][/column]
[column][/column]
[/columns_row]

Leikkaatko sinä pionien varret jo syksyllä?

Kellarin rinteessä on osa kasveista vielä vihreänä mutta pionien lehdet ovat muuttuneet lämpimän ruskeiksi. Omalla tavallaan pidän kuitenkin niistä enkä aio leikata niitä ennen kevättä. Tiedän, että tämä on vastoin virallisia ohjeita mutta olen aina leikannut ne vasta keväällä, eikä mitään tauteja tai ongelmia märkyyden kanssa ole ollut. Tähän varmasti vaikuttaa kovasti se, että pohjamaamme on hyvin läpäisevää moreenia. Vesi holahtaa maasta läpi eivätkä kasvit näin joudu kärsimään liiasta kosteudesta. Kaikki pionini ovat myös melko jyrkissäkin rinteissä joten  senkään vuoksi kosteus ei ole ongelma. Lisäksi minusta tuntuu, että lehdet omalla tavallaan jopa suojaavat pioneja sateelta. Niiden vahvat varret pysyvät pitkään ainakin osittain pystyssä jolloin lehdet toimivat pienen sateenvarjon tavoin. En myöskään näe kuolleita kasvin osia tai lehtiä roskina, vaan yritän etsiä niistä kauneutta myös talvisessa puutarhassa. Lisäksi täysin kasviton maanpinta on mielestäni hieman luonnoton. Vaan jokainen tavallaan ja omaan kokemukseensa nojaten!

[columns_row width=”third”]
[column][/column]
[column][/column]
[column][/column]
[/columns_row]

Huurteiset asterit, saniaiset ja pieni Araucaria

Kellarin rinteessä huurteisena kimmelsivät myös syysasterit. Vaikka niiden parhain kukinta on jo ohi ovat nekin edelleen omalla tavallaan kauniita.

[columns_row width=”third”]
[column][/column]
[column][/column]
[column][/column]
[/columns_row]

Huurteinen saniainen on puolestaan aivan mielettömän kaunis! Kauhurinteen uusimmat tulokkaat ovat vielä pieniä mutta lammikon lähellä kasvava Adiantum on venynyt kesän aikana valtaviin mittoihin.

Tuskinpa rinteen kasvit koskaan yltävät tuon jättiläisen mittoihin mutta pienempinäkin ne ovat kivoja pilkahduksia maahan pudonneiden vaahteran lehtien välissä. Myös syyskrookukset ovat nousseet yläpihalla ja Kauhurinteessäkin on nyt kolmessa kohdassa uusista sipuleista istutettuja krookuksia. Istutin ne myyräverkosta askartelemiini koreihin etteivät hiiret veisi niitä kuten kävi viime syksynä ja talven aikana. Sama meno jatkuu nytkin lammikon rannalla ja siellä krookukset syödään. Sipulit ovat kuitenkin sielläkin nyt osin verkkokorien suojissa.

[columns_row width=”half”]
[column][/column]
[column][/column]
[/columns_row]

Alapihalle istutin tänä vuonna erikoisen Araucaria araucana:n. Aion suojata sen talvella suurella lasikuvulla. En kyllä tiedä miten suojaan sen sitten jatkossa jos se säilyy talvesta elossa tai jopa kasvaa?! Lasikupu käy sille ehkä piankin pieneksi. Vaan se on sitten sen ajan murhe ja voipi hyvin olla ettei se tosiaan ehdi muodostua murheeksi ollenkaan :)

Loppuun vielä tieto päätöksestä uusien kivien kohtalon suhteen. Lapset vastustavat kovasti talon päädyn pengertämistä navetan kivijalkakivillä joten päätin siirtää projektia aivan kuten olin jo alunperinkin ajatellut. Kivet vain sattuivat löytymään hieman aikaisemmin kuin olin suunnitellut mutta eiväthän ne miksikään mene, vaan odottelevat verkkaisasti lasten kasvamista ja sitä, että kukaan ei enää halua laskea mäkeä tai kaarrella fillarilla rinteessä. Oikeastaan ne ovat ihan kauniita tuossa kasvihuoneen edustallakin siistissä kasassa :)

Vaan nyt saunan lämpöön. Muistakaahan kääntää ensi yönä kelloja!