Hiiliviisautta puutarhanhoitoon ja synninpäästö nurmikolle

Osallistuin viime viikolla mielenkiintoiseen Puutarhaliiton järjestämään webinaariin. Se käsitteli tällä hetkellä niin pinnalla olevaa hiilen sidontaa ja sitä kuinka me kotipuutarhurit voisimme lisätä maaperään ja sen kasveihin sitoutunutta hiiltä ja kuinka sen saisi pysymään mahdollisimman pitkään sitoutuneena.

Luennoitsijana oli Outi Tahvonen joka on Hämeen ammattikorkeakoulun tutkijayliopettaja ja yksi CO-CARBON tutkimushankkeen johtajista. Tutkimushankkeen kohteena ovat erityisesti kaupunkiympäristöt ja niiden viheralueet. Näihin alueisiin kuuluvat kiinteästi myös julkisten alueiden lisäksi kaikkien pientalojenkin puutarhat. Yksitäinen pieni piha ei paljonkaan pysty hiiltä sitomaan mutta merkittävyys kasvaa kun ajatellaan kokonaisia pientaloalueita. Yhdessä olemme enemmän!

Hankkeen tiimoilta on syntynyt kotipihan hiilikortisto, joka jokaisen kotipuutarhurin kannattaa lukaista läpi ja miettiä siinä yhteydessä omia puutarhan hoidossa käyttämiään menetelmiä ja tapoja. En lähde tässä nyt referoimaan kortiston kuutta osa-aluetta vaan pureudun muutamaan asiaan, jotka jäivät itselleni päällimmäisenä mieleen Outin luennolta.

Havupuut ovat hyviä hiilensitojia ja nurmikko aina parempi valinta kuin kiveys tai asfaltointi.

Istuttaisinko pihani täyteen kuusia?

Hyvässä kasvussa oleva kuusimetsä olisi tosiaankin se tehokkain hiilinielu, jota tuskin kovinkaan moni haluaa kotipihaansa istuttaa. Havupuut ovat kuitenkin oikein hyvä valinta kun mietitään puutarhan kasvillisuutta hiilen sidonnan näkökulmasta. Neulaset ovat vihreinä vuoden ympäri. Yhteyttävät ja siinä samalla sitovat ilmasta hiilidioksidia mahdollisimman paljon, toki ilmastomme asettamissa rajoissa. Yhden lajin sijaan hiilipuutarhuroinnissa kuitenkin suositellaan käytettävän mahdollisimman monikerroksellista kasvillisuutta. Puutarhan jokainen senttimetri tulisi olla erilaisten kasvien peitossa ja mahdollisimman pitkään vihreänä. Maanpeiteperennoita suositaan eikä nurmikkokaan ole ollenkaan niin paha kuin tähän asti olen ajatellut! Vaikka nurmikon eliölajisto onkin erittäin paljon niittyä köyhempää, on vihreänä lähes vuoden ympäri säilyvä nurmikko kuitenkin erityisen paljon parempi vaihtoehto kuin vaikkapa tiukkaan ladottu kiveys tai suuri terassi. Ja tottahan se on, kellarin kummun takana oleva pieni niittyni on ollut ruskeana jo vaikka kuinka kauan. Ja nurmialueet sen sijaan jäivät täysin vihreinä ohuen lumikerroksen alle, joka meille satoi viime viikonloppuna. Ja mitä monilajisempi nurmikko niin sitä parempi.

Meillä on onni asua alueella missä valkovuokot ja kiurunkannukset kasvavat luonnostaan myös nurmialueilla. Sen tähden nurmikot alkavat yhteyttämään jo aikaisesta keväästä. Eikä pitäisi yhtään väheksyä mahtavaa voikukkaa, jonka lehdistö on kuivuudessakin vihreänä ja pitkä ja vahva juuri maan alla hoitaa myös oman osansa hiilen sidonnasta. Jokohan sitä ensi kesänä pystyisi näkemään voikukan aivan uusin silmin?!

Hiiliviisaus asuu myös maan alla

Myös istutettujen puutarhakasvien juuristoista kannattaa pitää hyvää huolta. Lannoittaa sopivasti kompostilla tai vaikka hevosenlannalla, jotta kasvualusta pysyy kuohkeana ja elävänä. Edellä mainitut luonnonlannoitteet toimivat myös katteena, peittävät osaltaan paljasta multapintaa ja estävät ylimääräistä haihduntaa. Hoitamalla maata ja sen eliöstöä, autamme puutarhakasvejamme kasvamaan vahvoina ja terveinä, jolloin ne pystyvät sitomaan mahdollisimman paljon hiiltä! Ja jos kastelemme puutarhakasvejamme on se tehtävä harvoin mutta runsaalla vedellä kerrallaan. Kastelun tarve vähenee kyllä huomattavasti kun hyödyntää kaiken puutarhassa syntyvän kasvimateriaalin.

Syksyn lehdet ovat puutarhurin saamia lahjoja, käytä ne viisaasti.

Puutarhassa syntyvät risut ja muu kasvimateriaali

Eihän tästä ole vielä montakaan vuotta kun itsekin vain polttelin syksyin keväin risunuotiot pihan perällä. Vapautin kaiken kasvimassaan sitoutuneet hiilen savuna ilmaan. Näin oli aina maalla tehty ja jatkoin samalla tavallani omassakin kodissani. Toimin huonoimmalla mahdollisella tavalla. Sitten meille hankittiin oksasilppuri. Tosin oksasilppurissa käytän pienkonebensiiniä. Joskus sitä ajattelee, että teki niin tai näin niin aina on kuitenkin omassa tekemisessä jotakin väärää. Sähkökäyttöinen haketin ei sovellu laajalle tontillemme, joten se ei ole vaihtoehtona. Akkukäyttöisistä silppureista en ole ottanut selvääkään mutta epäilen niiden tehojen olevan vielä kovin onnettomia. Risuaita olisi tietysti se kaikista paras vaihtoehto! Vaan nyt kun risua ja oksaa tulee myös metsäalueelta niin tarvitsisimme vallan massiiviset risuaidat, mikäli haluaisimme saada kaikki syntyvät risut niihin mahtumaan. Tämän luennon innoittamana aion kuitenkin laittaa jonnekin tontin kulmalle edes pienen risuaidan pätkän ja lisätä siten hieman hiiliviisautta tälle tontille. Parempi sekin on kuin ei mitään. Hiilinielun lisäksihän se toimii vallan hienosti myös kaikenlaisen pieneliöstön kotina.

Luontoäidin lahjat oman puutarhan hyväksi

Tärkeintä on kuitenkin pitää tontilla syntynyt kasvimateriaali oman pihan kierrossa. Tuntuu kummalliselta, että lehdet ja risut viedään usein kaatopaikalle ja sitten kuitenkin ostetaan kaupasta lannoitteita. Ellei risuaita mahdu pienelle taajamatontille niin silputtuna risut ja lehdet ainakin mahtuvat mm. pensasaitojen alustoille. Omaa oksasilppua voi oikein hyvin käyttää myös kompostissa kuivikkeena. Silppurin hankinnan jälkeen en ole enää ostanut yhtään pussillista kaupan kuiviketta ja hyvin on keittiökomposti mullaksi muuttunut. Hakkeella olen myös päällystänyt polkuja ja kasvimaan käytäviä.

Tässä kuvassa olen hyödyntänyt kolmenlaista katetta. Etualalla keittiökompostia, vasemmalla nurmisilppua ja keskellä hyötytarhasta lakaistut hedelmäpuiden lehdet.

Kaikenlainen puutarhassa syntyvä kasvimateriaali kannattaakin aina ajatella luontoäidin lahjana meille kotipuutarhureille. Lehdet ja risut eivät ole roskia! Vaan eikö tämä ole kuitenkin sitten ristiriidassa aiemmin hehkuttamani viherpeitteisen puutarhan kanssa? Kumpi on parempaa hiiliviisautta? Käyttää vihreää aluskasvillisuutta, vai kattaa pensaiden aluset risu- tai vaikkapa käpykatteella? Ehkäpä tässäkin on hyvä se kuuluisa kultainen keskitie ja kannattaa suosia sopivasti molempia tapoja. Ja ellei itse saa mahdutettua kaikkea katetta omaan puutarhaan, saattaa naapuri olla kovin iloinen jos kysäiset olisiko hänellä tarvetta valmiille hakkeelle. Silloin hiili pysyy kuitenkin omalla asuinalueella ja hyödyttää sinuakin. Kun naapurin puolen pensasaidan alunenkin on katettuna, näkyy se koko aidan hyvinvointina teille molemmille.

  1. Onpa kiinnostava juttu, kiitos, kun kerroit tuosta kortistosta!
    Minulla on muuten aina risukasa jossakin kohdin tonttia maatumassa. Nopeasti ne maatuvat, ja sitä ennen toimivat lintujen pesimäpaikkana ja hyönteisten talvehtimispaikkana (ja varmaan myyrienkin mieleisenä suojana, heh!). Aika paljon jätän yksittäisiä oksia myös lojumaan istutusalueille, tosin isot määrät täytyy hakettaa, ja sitäkin tarvitaan, sillä minulla on vain kuivikekäymälät sekä ulkona että sisällä.
    On tosiaan hullua, että risuja ja lehtiä viedään roskikseen. Pienemmillä kaupunkipihoilla on kyllä haasteellista saada mahdutettua niitä johonkin, ellei haluta katsella isoja kompostikasoja. Siinä olisi tosin estetiikan muuttamisen paikka! Se, mikä on kaunista, voisi muuttua ja ehkä me voimme osaltamme olla tekemässä sitä muutosta.

    • Myyrien turvasatama😅 Minä taas vähän pelkään, että lehtokotilot saavat suojaa meidän tunkiosta🐌 Jossain vaiheessa haluaisinkin vaihtaa sen vähemmän avonaisemmaksi juuri sen takia. Nyt jo 15 vuotias kehikko veteleekin viimeisiään, joten pian se voisikin tapahtua…
      Nuo risuaidat olisivat kyllä varmasti sellainen mitä kannattaisi alkaa ”markkinoimaan” esteettisestikin kauniina vaihtoehtoina pelkille risukasoille. Ne pystypuut voisi laittaa vaikka paksuista harjateräksistä niin olisivat ikuisia ja myrkyttömiä. Ja helppo moukaroida maahan pystyyn. Oi, olkoonkin risuaita kevään ensimmäinen projekti metsäpuutarhan laitaan😍

  2. Kiitos mielenkiintoisesta jutusta. Talletin ”Kotipihan hiilikortiston” kirjanmerkiksi, jotta voin paneutua siihen uudemman kerran. Joitakin nostamiasi asioita olen noudattanut jo pidemmän aikaa. Taajamapihalla joitakin asioita on olosuhteiden vuoksi pakko soveltaa. 1600 neliön pihalle ei kuusikkoa istuteta eikä pitkiä risuaitoja pystytetä. Kaikkinensa tässä on pohdittavia asioita, mitä ja miten voisi tilannetta omassa pihassa parantaa. Moni puutarhaihminen ja pihanomistaja huomioi näitä asioita jo entuudestaan. Valitettavan suuri porukka ei tiedä tai välitä. Tämä olisi myös oivallinen postauksen aihe meille muillekin, jolloin tieto leviäisi laajemmin.

    • Tosiaan, paljon on varmasti ihmisiä jotka ei tule edes ajatelleeksi, että voisi tehdä toisin kuin mitä on tottunut ja tehnyt vuodesta toiseen. Ja sitten on niitä kuten itsekin, että polttaa risuja vaikka tietää sen olevan huono vaihtoehto. Vaan aina voi muuttaa tapojaan vaikka sanotaankin ettei vanha koira enää oppisi uutta😅
      Ja postaa ihmeessä tästä tärkeästä aiheesta, voihan se olla että joku ei oikeastikaan vielä tiedä ja ainakin tuo nurmikolle langennut pienoinen synninpäästö on varmasti monelle helpottavakin tieto.

  3. Mielenkiintoinen postaus! Meillä pihalla, tai ihan siinä vieressä kasvaa pieni kuusimetsä:)
    Ja olen iloinen, että aikoinaan kun pihaa alettiin laittamaan, kävin miehen tädin puutarhassa katsomassa vinkkejä ja heillä kasvoi jo silloin ”kukkapenkeissä” pensaita ja pieniä puita. Ja näytti niin kivalta, että aloin rakentaa omiani samaan tyyliin.

    • Nuo pikkupuut tai miksei isommatkin, tuo kyllä ihanaa korkeutta istutusalueille. Meillä on useita puita istutusalueiden reunoilla myös, niin eivät ihan niin paljon varjosta ja vie vettä. Vaan onneksi tykkään ehkäpä eniten just varjoperennoista, joten ne sopii sitten sinne puiden alustoille. Jokunen Mustilan kantaa oleva pensasmainen vaahterakin kasvaa istutusalueilla. Ne on kans aika kivoja ja talvella nätin väriset rungot ja oksatkin. Ai että tulis jo kevät ja uusi puutarhakausi💚

  4. Olipa mielenkiintoista. Suosittelen risuaidan tekoa, se imee valtavan määrän risuja kun alimmat maatuvat ja talvi painaa aina kasaa matalammaksi. Meillä ei edes oikein tahdo riittää riittävästi risuja aitaan kun osa risuista haketetaan.
    Synninpäästö nurmikolle tuntuu hyvältä. Havuja on selkeästi istutettava lisää, kaupunkipihaan se voi olla vaikka vain yksittäinen puu jos enempää ei mahdu.

    • Täytyypä muistaaki pitää risuaita alkuunsa maltillisen pituisena jotta risut oikeasti saa riittämään. Haluaisin myös, että niitä jää haketettavaksikin. Vähän jo katselin aidalle paikkaa mutta sitä ennen olisi saatava navetan kivijalan kivet siirrettyä pois edestä😅 Se tulee aina tää lumipalloefekti kun jotain suunnittelee…
      Minustakin tuo nurmikon hyödyllisyys tuntui mukavalle kun sitä on pitkään pidetty niin huonona asiana.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.

Lähetä kommentti

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.

Tilaa Kotipuutarha-lehti

Tutustumistarjous 4 lehteä 25 €
Tilaa nyt