Blogi Mama’s garden

Blogi Puutarhanhoito Yleinen

Hiiliviisautta puutarhanhoitoon ja synninpäästö nurmikolle

Osallistuin viime viikolla mielenkiintoiseen Puutarhaliiton järjestämään webinaariin. Se käsitteli tällä hetkellä niin pinnalla olevaa hiilen sidontaa ja sitä kuinka me kotipuutarhurit voisimme lisätä maaperään ja sen kasveihin sitoutunutta hiiltä ja kuinka sen saisi pysymään mahdollisimman pitkään sitoutuneena.

Luennoitsijana oli Outi Tahvonen joka on Hämeen ammattikorkeakoulun tutkijayliopettaja ja yksi CO-CARBON tutkimushankkeen johtajista. Tutkimushankkeen kohteena ovat erityisesti kaupunkiympäristöt ja niiden viheralueet. Näihin alueisiin kuuluvat kiinteästi myös julkisten alueiden lisäksi kaikkien pientalojenkin puutarhat. Yksitäinen pieni piha ei paljonkaan pysty hiiltä sitomaan mutta merkittävyys kasvaa kun ajatellaan kokonaisia pientaloalueita. Yhdessä olemme enemmän!

Hankkeen tiimoilta on syntynyt kotipihan hiilikortisto, joka jokaisen kotipuutarhurin kannattaa lukaista läpi ja miettiä siinä yhteydessä omia puutarhan hoidossa käyttämiään menetelmiä ja tapoja. En lähde tässä nyt referoimaan kortiston kuutta osa-aluetta vaan pureudun muutamaan asiaan, jotka jäivät itselleni päällimmäisenä mieleen Outin luennolta.

Hyvässä kasvussa oleva kuusimetsä olisi tosiaankin se tehokkain hiilinielu, jota tuskin kovinkaan moni haluaa kotipihaansa istuttaa. Havupuut ovat kuitenkin oikein hyvä valinta kun mietitään puutarhan kasvillisuutta hiilen sidonnan näkökulmasta. Neulaset ovat vihreinä vuoden ympäri. Yhteyttävät ja siinä samalla sitovat ilmasta hiilidioksidia mahdollisimman paljon, toki ilmastomme asettamissa rajoissa. Yhden lajin sijaan hiilipuutarhuroinnissa kuitenkin suositellaan käytettävän mahdollisimman monikerroksellista kasvillisuutta. Puutarhan jokainen senttimetri tulisi olla erilaisten kasvien peitossa ja mahdollisimman pitkään vihreänä. Maanpeiteperennoita suositaan eikä nurmikkokaan ole ollenkaan niin paha kuin tähän asti olen ajatellut! Vaikka nurmikon eliölajisto onkin erittäin paljon niittyä köyhempää, on vihreänä lähes vuoden ympäri säilyvä nurmikko kuitenkin erityisen paljon parempi vaihtoehto kuin vaikkapa tiukkaan ladottu kiveys tai suuri terassi. Ja tottahan se on, kellarin kummun takana oleva pieni niittyni on ollut ruskeana jo vaikka kuinka kauan. Ja nurmialueet sen sijaan jäivät täysin vihreinä ohuen lumikerroksen alle, joka meille satoi viime viikonloppuna. Ja mitä monilajisempi nurmikko niin sitä parempi.

Meillä on onni asua alueella missä valkovuokot ja kiurunkannukset kasvavat luonnostaan myös nurmialueilla. Sen tähden nurmikot alkavat yhteyttämään jo aikaisesta keväästä. Eikä pitäisi yhtään väheksyä mahtavaa voikukkaa, jonka lehdistö on kuivuudessakin vihreänä ja pitkä ja vahva juuri maan alla hoitaa myös oman osansa hiilen sidonnasta. Jokohan sitä ensi kesänä pystyisi näkemään voikukan aivan uusin silmin?!

Myös istutettujen puutarhakasvien juuristoista kannattaa pitää hyvää huolta. Lannoittaa sopivasti kompostilla tai vaikka hevosenlannalla, jotta kasvualusta pysyy kuohkeana ja elävänä. Edellä mainitut luonnonlannoitteet toimivat myös katteena, peittävät osaltaan paljasta multapintaa ja estävät ylimääräistä haihduntaa. Hoitamalla maata ja sen eliöstöä, autamme puutarhakasvejamme kasvamaan vahvoina ja terveinä, jolloin ne pystyvät sitomaan mahdollisimman paljon hiiltä! Ja jos kastelemme puutarhakasvejamme on se tehtävä harvoin mutta runsaalla vedellä kerrallaan. Kastelun tarve vähenee kyllä huomattavasti kun hyödyntää kaiken puutarhassa syntyvän kasvimateriaalin.

Eihän tästä ole vielä montakaan vuotta kun itsekin vain polttelin syksyin keväin risunuotiot pihan perällä. Vapautin kaiken kasvimassaan sitoutuneet hiilen savuna ilmaan. Näin oli aina maalla tehty ja jatkoin samalla tavallani omassakin kodissani. Toimin huonoimmalla mahdollisella tavalla. Sitten meille hankittiin oksasilppuri. Tosin oksasilppurissa käytän pienkonebensiiniä. Joskus sitä ajattelee, että teki niin tai näin niin aina on kuitenkin omassa tekemisessä jotakin väärää. Sähkökäyttöinen haketin ei sovellu laajalle tontillemme, joten se ei ole vaihtoehtona. Akkukäyttöisistä silppureista en ole ottanut selvääkään mutta epäilen niiden tehojen olevan vielä kovin onnettomia. Risuaita olisi tietysti se kaikista paras vaihtoehto! Vaan nyt kun risua ja oksaa tulee myös metsäalueelta niin tarvitsisimme vallan massiiviset risuaidat, mikäli haluaisimme saada kaikki syntyvät risut niihin mahtumaan. Tämän luennon innoittamana aion kuitenkin laittaa jonnekin tontin kulmalle edes pienen risuaidan pätkän ja lisätä siten hieman hiiliviisautta tälle tontille. Parempi sekin on kuin ei mitään. Hiilinielun lisäksihän se toimii vallan hienosti myös kaikenlaisen pieneliöstön kotina.

Tärkeintä on kuitenkin pitää tontilla syntynyt kasvimateriaali oman pihan kierrossa. Tuntuu kummalliselta, että lehdet ja risut viedään usein kaatopaikalle ja sitten kuitenkin ostetaan kaupasta lannoitteita. Ellei risuaita mahdu pienelle taajamatontille niin silputtuna risut ja lehdet ainakin mahtuvat mm. pensasaitojen alustoille. Omaa oksasilppua voi oikein hyvin käyttää myös kompostissa kuivikkeena. Silppurin hankinnan jälkeen en ole enää ostanut yhtään pussillista kaupan kuiviketta ja hyvin on keittiökomposti mullaksi muuttunut. Hakkeella olen myös päällystänyt polkuja ja kasvimaan käytäviä.

Kaikenlainen puutarhassa syntyvä kasvimateriaali kannattaakin aina ajatella luontoäidin lahjana meille kotipuutarhureille. Lehdet ja risut eivät ole roskia! Vaan eikö tämä ole kuitenkin sitten ristiriidassa aiemmin hehkuttamani viherpeitteisen puutarhan kanssa? Kumpi on parempaa hiiliviisautta? Käyttää vihreää aluskasvillisuutta, vai kattaa pensaiden aluset risu- tai vaikkapa käpykatteella? Ehkäpä tässäkin on hyvä se kuuluisa kultainen keskitie ja kannattaa suosia sopivasti molempia tapoja. Ja ellei itse saa mahdutettua kaikkea katetta omaan puutarhaan, saattaa naapuri olla kovin iloinen jos kysäiset olisiko hänellä tarvetta valmiille hakkeelle. Silloin hiili pysyy kuitenkin omalla asuinalueella ja hyödyttää sinuakin. Kun naapurin puolen pensasaidan alunenkin on katettuna, näkyy se koko aidan hyvinvointina teille molemmille.