Herkkupöytä katettu — kasviharrastajan puutarha

Olipas mammalla eilen mukava päivä Turun suunnalla. Vaikka vettä vihmoi ja tuuli kylmästi, olin silti koko päivän hymyssä suin. Päivä alkoi yllättäen ostoskeskuksesta, jollaisissa en oikeastaan ole koskaan viihtynyt. Nyt oli kuitenkin ihan pakko saada uusittua alimpaa vaatekerrosta, sillä kovin huonoon kuntoon olivat entiset päässeet. No ainakin tulee käytettyä viimeiseen asti, onhan se ekologista.

Vatsa täynnä herkullisen lounaan jälkeen, suuntasin sinne missä sitten olenkin kuin kala vedessä. Turun Viherlassila ei jätä koskaan kylmäksi, vaikka niin kovin kylmästi siellä ulkoalueilla tuulikin. Myös Flörista tarttui muutama kasvi mukaan ja hymyni sen kuin leveni.

Taimistokierrosten jälkeen lepäilin hetken herkutellen ja vanhaa luuriani samalla ladaten. Edessä oli vielä päivän varsinainen kohokohta, puutarhavierailu Instagram-ystäväni luona.

Herkkukasveja puutarhan täydeltä

Ainakin jo vuosi sitten oli meidän tarkoitus saada puutarhavierailu aikaiseksi mutta jotenkin se sitten silloin vain jäi. Onneksi niin asioilla kuin puutarhavierailuillakin, on tapana järjestyä ennemmin tai myöhemmin. Navigaattorin avulla löysin vaivatta perille ja kolme tuntiahan siinä sitten hurahti ihan huomaamatta. Vaikka olimmekin vain kirjoitelleet keskenämme, tuntui kuitenkin heti siltä kuin olisimme olleet vanhoja tuttuja. Kasvimakummekin olivat hyvin samankaltaiset, vaikkei minulla niin huikeita kokoelmia mm. kuunliljoista tai kolmilehdistä olekaan. Intohimoinen kasvien keräily yhdisti meitä ja jaoimme vinkkejä mm. hyvistä Eurooppalaisista tilauspaikoista. Ja ylistimme yhdessä mielestämme Suomen parasta taimistoa, Vesa Muurisen Vakka-taimea.

Sovimme myös jatkossa etsivämme yhdessä trillium-miehen, jolta saisimme hankittua kokoelmistamme uupuvia kolmilehtiä. Hetken muistelinkin sellaisen olevan jo olemassa kunnes muistin, että hänhän olikin kärsäkalla-mies. Annoin kuitenkin ystävälleni hänen yhteystietonsa ja kehotin tiedustelemaan, josko kärsäkalla-mieheltä sattuisi löytymään kolmilehtiäkin.

Skopolia kasvoi rehevänä ihastuttavalla kompostointialueella.

Puutarhavierailu voi sytyttää tunkiorakkauden

Kylläpä ystävääni huvitti kun hän huomasi minun erityisesti ihastuneet hänen tunkioonsa. Se sijaitsi metsän sylissä, piilossa katseilta mutta oli silti niin kutsuva ja salaperäinen. Tunkiolta alkava alue oli kokonaisuudessaan minusta kovin viehättävä ja istutusalueet notkuivat herkkukasveista, toinen toisensa perään. Kuulin monista itselleni tuntemattomista kasveista jotka merkitsin muistiin, jotta voisin tutustua niihin joskus myöhemmin lisää.

Metsäpuutarhan puoli alkoi suuresta pyöreästä penkistä, joka oli reunustettu turveharkoilla. Luulenpa, että erityisen tunnelmansa alueelle antoivat vanhat punamultaiset ulkorakennukset, joiden takana suurin osa alueesta oli katseilta piilossa. Istutusalueiden takana kasvoi kauniisti hoidettua sekametsää ja se oli täydellinen tausta tuolle salaiselle puutarhan osalle.

Pyöreä penkki suurten kuusten syleilyssä.

Kuusten alla oli käpykate ja yksinkertaisen kaunis vesiaihe.

Puutarhakierroksen jälkeen jutustelimme vielä pitkään sisällä lämpimässä ja sain tutustua ystäväni vaikuttavaan kasviarkistoon. Sen rinnalla omat vuosiluvuilla varustetut ruskeat paperipussini alkoivat vaikuttaa hieman huterilta. Olisinpa yhtä järjestelmällinen mutta siitä on kyllä turha haaveilla. Itseni tuntien minun on vain tyydyttävä tunkemaan nimisäleitä paperipusseihin ja etsittävä tarvittaessa kasvieni nimiä täältä blogista ja sometilieni uumenista.

Ja kiitos vielä tätäkin kautta erityisen mukavasta illasta, oli ilo tutustua sinuun ja puutarhaasi myös ihan livenä!

Julkaistu 3.5.2023

Avainsanat metsäpuutarha puutarhavierailu

Ei ole kommentteja.

Lähetä kommentti Peruuta vastaus

Mama's garden

Puutarhanhoitoa Mamman puutarhassa ja intoilua kaikesta vihreästä. Häärään täällä Ib vyöhykkeellä, tonttimme koko on reilut 5000 m2, josta vajaa puolet on luonnontilaista kalliota.