Olinpa jo kuivuuden uuvuttamana antaa periksi ja viettää koko heinäkuun sohvalla kirjan kanssa. Sateet kuitenkin tulivat ja virkistivät puutarhan ja tarhurinkin. Ensin sai kyytiä ruokottoman pitkään kaatopaikalle pääsyä odottanut romukasa. Miten hyvälle tuntuikaan päästä eroon peräkärryllisestä jätettä ja saada pihaa edes vähän siistimmäksi. Talvinen lumenluontikin kellarin edustalta helpottuu kun vuosia siinä maanneen allaskumin jämän sai siivottua pois. Pienistä asioista sitä ihminen tuleekin niin iloiseksi. Joka kerta kun kävelen kellarin ohi, katson tyhjää kohtaa ja ilo kuplii sisälläni. Niinpä en voi kuin kannustaa itseäni ja teitä rakkaat lukijani, luopumaan turhasta roinasta joka ahdistaa aina kun silmä sen kohtaa.

Keväällä vuotavien puiden leikkaaminen

Joskus on hyvä katsella puutarhaansa myös toisen puutarhaihmisen kanssa. Siinä yhdessä kun kierretään niin saa samalla paljon hyviä vinkkejä ja rohkaisua. Niin vieraista, kuin omista vierailuistakin saa myös joka kerta paljon inspiraatiota ja energiaa. Olen aina ollut hirveän huono leikkaamaan tai latvomaan kasveja. Jotenkin halunnut kasvin antaa vain rauhassa kasvaa kun kerran suostuu minun puutarhassani ja hoidossani kasvamaan. Siedän jopa puiden oksien nostelua, niiden ali kävellessäni. Tietysti ne ruohoa leikatessa hieman haittaavat mutta tällä hetkellä tuntuu, etten henno ajaa nurmeakaan.

Vaan vierailusta inspiroituneena sainkin äsken leikattua pois joitakin pieniä ja muutaman isonkin vaahteran oksan. Ne pötköttivät kovin ikävästi Kauhurinteen päällä ja kylläpä tulikin mukavan näköistä kun ne olivat poissa. Nyt alkaa olla ainakin täällä Etelä-Suomessa hyvä ajankohta näiden keväällä vuotavien puiden leikkaamiseen. Täytyykin vielä katsoa olisiko luumu- tai kirsikkapuissa leikkausta vaativia oksia. Myös mm. koivun ja hevoskastanjan leikkausaika on nyt loppukesällä. Ai niin ja tietysti myös omenapuiden kesäleikkaukset voi nyt hoitaa!

Kukkanurmikko ei nyt kaipaa leikkaamista

Kuivuus ehti jo saada nurmikon hieman ruskettumaan ainakin meidän yläpihalla. Nyt kun vettä on tullut, niin hirveän nopeasti se on taas kaunistunut. Kauneudesta kuitenkin vastaavat nyt valkoapilan ja niittyhumalan kukinta. Olen aina tykännyt apilasta mutta tuo niittyhumala on vähän uudempi ihastukseni. Se on vuosien saatossa levinnyt meillä ihan joka puolelle nurmialueita ja en meinaa millään hennoa leikata sitä vaikka huomaan, että se pystyy onneksi kukkimaan myös melko matalana, leikkaamisesta huolimatta.

Vaan tässäpä siis heinäkuun homma, mistä voikin nyt vähän luistaa ja antaa kukkasten kaunistaa pihapiiriä ja tarjoilla mesiannoksia pölyttäjille. Tänään oli niin tuulista, että kimalaisia ei nyt kuvaan sattunut mutta lämpimänä päivänä nämä ovat selvästi hyvin suosittuja ruokapaikkoja.

Kaikenlainen kasvien tukeminen on nyt tärkeää

Kun kasvu sai vauhtia sateiden myötä huomasin heti, että kasvituet on nyt viimeistään kaivettava esiin. Joitakin olin jo tukenutkin mm. korkealla huojuvat ängelmät. Nyt tarvitsevat kuitenkin seuraavaksi tukea pallohortensiat ja daaliat. Pallohortensioiden kukat ovat jo aurinkoisemmalla paikalla värittyneet, joten ne ovat ihan pian täydessä koossaan. Tukeminen hieman etukäteen on aina paljon helpompaa kuin vasta sitten kun kasvi on jo nyökähtänyt maahan.

Minulla kasvaa tänä vuonna kasvimaalla pensastomaattia ja vaikka niitä ei tarvitse latvoa niin nyt huomasin, että ne tarvitsevat kuitenkin tukea. Laitoin nyt ainakin ensihätään tuollaiset yksinkertaiset tukikaaret mutta mahdollista sadon painoa nuo tuskin jaksavat kannatella. No tällä hetkellä ne kuitenkin riittävät ja ovat parempi kuin ei mitään tukea. Muutenkin tuo pensastomaatin kasvatus on minulla nyt ensimmäinen kokeilu, joten tämä kesä meneekin vielä tutustumiseen. Mikäli näistä innostun niin jatkossa ainakin pitää istuttaa taimet paljon harvempaan.

Myös lehdistön leikkaaminen tulee varmasti jossain vaiheessa ajankohtaiseksi. Viimeistään sitten kun sato kypsyy.

Ylikasvaneiden orvokkien leikkaaminen kannattaa tehdä nyt niin ne ehtivät vielä kukkia uudestaan.

Vaan hommien välissä on todella tärkeää muistaa myös levätä ja nauttia heinäkuun raukeudesta. Minulla olisi vielä kaksi viikkoa töitä ennen kesälomaani, joten sitä odotellessa on myös se lepääminen ja lukeminenkin täysin sallittua ja jopa suotavaa. Loppukesän kesälomaa saa odottaa pitkään mutta toisaalta ajatus siitä, että se on vielä edessä päin on niin kovin lohdullinen.

Tässä vielä linkki neljän vuoden takaiseen heinäkuiseen postaukseeni.

  1. Tänä vuonna tukemista riittää, kun kaikki on kasvanut hurjan korkeaksi. Huomasin eilen käyttäneeni jo kaikki metalliset tukikaaret.
    Leikkaan omppujen vesiversot joka kesä näihin aikoihin. Eräässä lehdessä kehotettiin aloittamaan leikkaus vasta 15.7. jälkeen. Ehkä muutamalla päivällä ei ole niin suurta merkitystä. Varsinkin, kun tänä kesänä kasvit tuntuvat elävän monin tavoin etuajassa. Herukatkin ovat pian kypsiä.
    Loman alkamista odotellessa voit ainakin hetkeksi istahtaa pehmoisen karvaisen kaverisi viereen häntä rapsuttelemaan.

    • Juu ajattelin myös, että tänä vuonna kasvu on niin etuajassa että hyvinkin voi nyt jo aloitella loppukesän leikkuita.
      Ja totta tuo Saimin seurassa oleminen, siitä ei voi koskaan saada yliannosta😻 Eilen tehtiin yhdessä metsälenkkikin. Hän on ainoa meidän perheestä joka viihtyy kanssani ulkosalla❤️

  2. Ensin sitä toivoo parikymmentä vuotta, että puutarhan kasvit kasvaisivat ja rehevöityisivät kunnolla:) Mutta jossain vaiheessa on pakko alkaa vähän karsimaan. Minulla viime kesä oli karsimiskesä, tuntui että leikkasin vaikka kuinka monia puita ja pensaita. Ja miten mukavalta tuntuikaan, kun kaikki ei ollutkaan enää yhtä vihreää massaa, vaan tuli ilmavuutta puutarhaan.

    • Täällä alkaa myös olemaan kohta se 20 vuotta puuhailtu ja kasvateltu puutarhaa. Kun tekee tilaa niin ihanasti sitten taas valoa ja ilmaa saavat kasvit lähtevät kukoistamaan. Talvella täytyy kaataa taas yksi kuusi, mikä jäi viime talvena vielä pystyyn. Kuuset varsinkin vie tilaa, valoa ja vettä, koivujen ohella, ihan kamalasti.

  3. Täällä ollaan myös oltu puiden leikkaamisia lukuun ottamatta samoissa puuhissa (kuolleen puun kaatamista ei taideta lasketa kesäleikkuuksi?). Huomenna on lähdössä kuorma jäteasemalle ja erinäisiä tukemis- ja siistimistöitä on tehty.
    Kukkanurmikkosi näyttää kauniilta. Pidän itse niittyhumalasta oikeastaan enemmän kuin valkoapilasta. Apila suikertaa vähän turhan vauhdikkaasti kukkapenkkiin ja tekee juuretkin hirmuisen syvälle. Humala on helpompi kitkeä, jos se eksyy väärään paikkaan. Hyviä pörriäiskasveja ovat kumpikin.
    Kokeilin itsekin laittaa tänä vuonna ensimmäistä kertaa tomaatin ihan maahan kasvamaan ja sen tukemiseen pitää totta vie kehitellä ensi vuodeksi joku toimivampi systeemi! Runko on vahva mutta kaikki ne raakileiden painosta roikkuvat oksat meinaavat kaataa koko kasvin.
    Saimi osaa ottaa rennosti :)

    • No tuo on kyllä totta mitä kirjoitit apilasta. Onhan se sellainen valtaaja kyllä mutta hyvissä ajoin kun nyppää niin on ihan kitkettävissä kyllä. Siitä tulikin mieleeni, että pitäisi pian myös kaivella kanttausrauta esille. Sillä saa nopeasti vähän ryhtiä väsähtäneeseenkin istutusalueeseen💚
      Joo samaa pensastomaattien rötköttämistä tosiaan täällä vaikka ei edes raakileita vielä näy. Osa taimista on mulla daaliapenkin reunalla ja saavatkin siinä roikkua kivimuurilta alas. Haaveilen että voisin poimia tomaatteja ja ihailla daalioita samaan aikaan sitten loppukesällä. Daalioissakin vasta ensimmäisiä nuppuja havaittavissa.
      Kyllä romukuorman pois vienti on sitten niin ihanaa☺️

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.

Lähetä kommentti

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.

Tilaa Kotipuutarha-lehti

Tutustumistarjous 4 lehteä 29 €
Tilaa nyt