Avoimet puutarhat 2022

Monta vuotta olikin mennyt etten ollut käynyt avoimissa. Nyt innostuttiin ystävän kanssa katsastamaan kaksi oman kylän kohdetta ja lopuksi nautittiin vielä pieni annos kirpparihuumaa. Olipa antoisa päivä kaiken kaikkiaan. Molemmissa puutarhakohteissa oli aivan omanlaisensa tunnelma ja ne olivat oikeastaan täysin toistensa vastakohtia. Toinen pieni ja intiimi ja toinen suuri ja avara. Eroistaan huolimatta kumpainenkin kohde hurmasi vieraat omalla persoonallisella tavallaan.

[columns_row width=”half”]
[column][/column]
[column][/column]
[/columns_row]

Ensimmäinen kohteemme oli Villa Aurora, missä olin vieraillut aiemminkin. Muistin puutarhan valtavista japaninvaahteroistaan ja ne hallitsivat puutarhaa edelleen samalla ylväydellään. Olipa talon emäntä Erika löytänyt ensimmäisen siementaimenkin erään vaahteran alta. Se jos mikä kertoo siitä, että puut todellakin viihtyvät Villa Auroran puutarhassa.

Olipa hyvin mielenkiintoista kuunnella tarinaa tämä lisko-pojan elämästä ja hoidosta.

Tältä vierailulla mieleeni jäi erityisesti talon tyttären lemmikkiliskon lisäksi puutarhan uusin alue, kuiva lampi. Vaikka itse pidänkin kovasti omasta lammestani veden kanssa, oli tuo Villa Auroran kuiva lampi silti aivan mahtava ideana! Paikalla sijaitsi aikaisemmin upotettu trampoliini mutta lasten kasvettua sen oli aika väistyä ja tehdä tilaa uudelle japanilaishenkiselle istutusalueelle. Pitkospuut olivat kuin pieni laituri ja rannassa kasvoi mm. kurjenmiekkaa.

Villa Pasimo Lohjansaaressa

Toinen kohteemme oli minulle myös entuudestaan tuttu mutta nyt puutarha oli saanut uudet omistajat ja sen myötä myös uuden nimen. Olin erityisen kiinnostunut remontoidusta kasvihuoneesta johon olin ihastunut jo heidän Instagram-tilillään olevien kuvien välityksellä. Ja livenä huone oli vielä paljon kuviakin hienompi! Päätyjen kauniit ikkunat ja laudoitukset tekivät vallan ihmeitä muovihuoneen ilmeeseen. Ja miten kaunis vihreän sävy siihen olikaan löydetty!

[columns_row width=”third”]
[column][/column]
[column][/column]
[column][/column]
[/columns_row]

Sisäänkäynnin edusta oli ladottu kauniilla vanhoilla punatiilillä ja sisällä huoneessa oli jalan alla pehmeää kasvikatetta. Järviruokoa ja puuhaketta ainakin. Ja miten ruhtinaallisen leveä keskikäytävä huoneessa olikaan! Jo edellisten asukkaiden istuttamat viiniköynnökset notkuivat rypäleiden painosta ja huoneen toisella reunalla tomaatit kiiltelivät herkullisen näköisinä persoonallisissa istutussäkeissään. Säkit olivat paksuja paperisäkkejä, jotka olivat todellakin erittäin paljon kauniimmat kuin muoviset valmissäkit. Niin ihana idea tämäkin!

[columns_row width=”half”]
[column][/column]
[column][/column]
[/columns_row]

Suuri muurahaispesä ja komea hyötytarha

Kasvihuoneelle kulkevan polun varrelta löytyi valtavan kokoinen muurahaispesä suuren tammen ja kauniin sammalkiven edustalta. Onneksi kuulin talonväen arvostavan muurahaisiaan ja muutenkin vaalivan puutarhassaan monilajisuutta ja harjoittavan ekologista otetta puutarhanhoidossa. Voin vain kuvitella kuinka ahkerasti tuon keon muurahaiset kuljettelevatkaan sinivuokkojen siemeniä ympäri puutarhaa. Nämä pienet puutarhurin apulaiset ovat kuitenkin harmillisen usein niin kovin väärinymmärrettyjä. Osaisivatpa kaikki arvostaa niiden tekemää tärkeää työtä.


Onneksi emme kiirehtineet pois heti kasvihuoneen jälkeen vaan kävimme myös rannassa ja uudella hyötymaalla. Rannasta en tullut ottaneeksi kuvia mutta hyötytarhan komeat artisokat saivat kamerani laulamaan.

Minulla onkin ollut itselläni tänä kesänä tauko artisokkien kasvatuksessa kun monta vuotta kasvimaalla talvehtinut yksilökin kuoli. Ensi vuonna on kyllä ihan pakko kasvattaa uusia taimia. On nuo vaan niin upeita pallukoita! Artisokkien takana kasvoi myös komea rivi maisseja. Niitäkin pitäisi laittaa joku kesä kasvamaan. Olisipa vain isompi kasvimaa, niin paljon kaikkea ihanaa kasvatettavaa olisi, etteivät kaikki millään aina mahdu. Juuri tänään mietinkin kasvimaatani katsellessa, kuinka se onkaan joka vuosi aina erilainen ja uusi. Pitäisikin postata sen tämän kesän ilmeestä ihan oma juttunsa…

Villa Pasimon hyötytarhan komeat latva-artisokat.

Vielä ennen lähtöä kuvasin hurmaavan tumman huussin ja tunnelmallisen varjotarhan. Oma huussikuume nosti taas päätään ja haaveet metsän reunan varjotarhasta lähtivät lentoon.

Kyllä nämä puutarhavierailut sitten ovat niin kovin inspiroivia ja antoisia. Ihan erilailla sitä jaksaa taas alkaa puurtamaan omien projektien kimpussa, kun käy välillä hakemassa poweria ja innoitusta toisten viherturaajien puuhamaista.

Osallistuitko sinä tänä vuonna avoimiin omalla puutarhallasi vai kävitkö vieraisilla?

pyöreä tekstillä-blogin-loppuun

  1. Pitäisi useammin päästä vierailemaan muiden puutarhoissa. Se on valtavan antoisaa ja antaa ihan erilailla intoa ja ideoita omaan puutarhaan. Ihana idea tuo kuiva järvi.

    • No se on juurikin näin! Miten se on vaan aina niin vaikeaa lähteä omasta puutarhasta mihinkään?! Onneksi on tällaisia teemapäiviä ja täytyy sinunkin joku vuosi pitää oma puutarha suljettuna, jotta pääset itse välillä vieraaksi.

  2. Kiitos virtuaaliesittelystä! Viimeinen kuva on minusta erityisen hieno, vaikka kyllä tuo kuiva lampikin on varsin mielenkiintoinen idea ja kivasti toteutettu. Itse en päässyt tänä vuonna puutarhavierailuille, sillä avasimme ensimmäistä kertaa itse puutarhamme vieraille. Ei täällä Pohjois-Savossa kyllä edes ollut kuin pari puutarhaa, joissa en ole itse aiemmin käynyt ja nekin sen verran kauempana toisistaan, että viisi tuntia ei olisi oikein riittänyt kunnolla niiden tutkimiseen. Jonain vuonna pitäisi tehdä lomareissu juuri avointen aikaan johonkin kauemmas, missä saisi käydä tutkimassa useamman puutarhan samalla reissulla.

    • Tuohon viiteen tuntiin ei tosiaan kovin montaa kohdetta mahdu jos välimatkaa kertyy enemmän. Eikä kiireellä ole mitään järkeä kohteessa edetä, jää silloin kaikki pienet yksityiskohdatkin huomaamatta.
      Tykkäsitkö muuten itse päivästä avoimena? Minä en ole vielä koskaan halunnut avata kun niin häpeän meidän pihan rönttökohtia. Ehkä joskus saadaan vielä autokatos valmiiksi ja rojut jotenkin piilotettua niin sitten voisin harkita

      • Kyllä oli oikein mukava päivä minusta. Kävijätkin tuntuivat tykkäävän ja olihan niitä kehuja kieltämättä sydäntä lämmittävää kuunnella. Varsinkin silloin kun joku kommentoi juuri sellaista kohtaa, mistä on itsekin ajatellut juuri samalla lailla. Tuntui hyvältä, että oma visio selvästi välittyi aivan vieraille katselijoillekin. Sen huomasin, että rönttökohdat siistiytyivät kummasti, kun oli tuollainen tapahtuma tulossa. Ne alkoivat hyppiä entistä pahemmin omille silmille ja sitten niille oli vain tehtävä jotain :D Kyllä teilläkin olisi vaikka mitä nähtävää puutarhavieraille ja paljon kasvierikoisuuksia. Pistähän ajatus jo mietintämyssyyn hautumaan ;)

        • Meillä ovat päässeet rönttäkohdat niin pahaksi, kaikkia rakentamisen aikaisiakin ryöniä vielä pyörii ja eipä niitä voi poiskaan laittaa, esim. kattotiiliä joita rikkoontuu välillä kuitenkin. Siinä menisi koko kesä siivotessa ja uuvahtaisin jälleen kuten lumikellofestareiden jälkeen kävi. Ihan tarpeeksi raskaita ovat perhejuhlat joita varten haluan myös siivota. Nytkin meni puolet kesälomasta rippijuhlia valmistellessa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.

Lähetä kommentti

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.

Tilaa Kotipuutarha-lehti

Tutustumistarjous 4 lehteä 25 €
Tilaa nyt