Marjojen poimintaa Marjamäen viileässä syleilyssä

Lämpöä on riittänyt ja sadetta odottelen, kuten varmasti moni muukin. Sateen lisäksi odottelen myös puutarhan marjojen kypsymistä. Joitain maistiaisia on jo saatu mutta varsinaisesti keräämään asti en ole vielä päässyt kuin valkoisia kirsikoita (`Lumikki`). Ja harmillisesti mustaseljakin ehti kukkia ennen kuin ehdin edes suunnitella seljankukkamehun valmistamista.

Suurin osa puutarhamme marjoista kasvaa Marjamäellä ja sen varjoisa sijainti viivästyttää hieman marjojen kypsymistä. Virvoittavaa varjoa Marjamäellä onneksi kuitenkin riittää. On kuin sukeltaisi viidakkoon kun astuu alueen portista sisään. Ja niin hyvin kuin mielestäni keväällä karsin ja siistin alueen kasvillisuutta. Kaikki oli silloin niin pientä ja sievää. Vaan toisin on nyt kun tämän superkesän kasvuvoima on siirtynyt alueen kasveihin. Pitäisiköhan hankkia ihan oma viidakkoveitsi?!

Mustaseljat kukkivat valkoisena vaahtona.

Maanpeittokasvina metsämansikka

Jo silloin kun Marjamäki oli vasta haaveissani toivoin sinne maanpeittokasviksi mansikkaa. Ja kuin ihme olisi tapahtunut, alkoi metsämansikka leviämään kuorikepinnalla ilman, että minun tarvitsi tehdä yhtään mitään. Ja vaikka alue on jo melko varjoisa niin silti tulee myös hieman mansikasta satoakin!

[columns_row width=”half”]
[column][/column]
[column][/column]
[/columns_row]

Ja mansikat ovat isoja verrattuna kallion alueen minimarjoihin. Tärkeintä on kuitenkin, että mansikka peittää maata niin tiiviinä, että minun ei ole tarvinnut oikeastaan kitkeä alueella tuskin ollenkaan. Kitkennän tarvetta vähentää kyllä erityisesti myös kuorikepinta, jonka uudistin tänä keväänä.

[columns_row width=”third”]
[column]

Herttajalopähkinän aurinkovarjona toimiva lehvästö.

[/column]
[column]

[/column]
[column]

Olen antanut muutaman karhunputken kasvaa Marjamäellekin.

[/column]
[/columns_row]

Erilaisia muita marjoja

Marjamäen marjoja ovat mm. karviainen, mustaviinimarja ja minikiivi. Minikiiviksi sanotaan kiinanlaikkuköynnöksen kiivin makuisia pieniä marjoja/hedelmiä joita tuli nyt meille ensimmäistä kertaa. Ennen lomareissua pikkuiset kiivit olivat vasta pikkurillin pään kokoisia mutta nyt kun kävin niitä eilen kurkistelemassa niin löysin enimmäkseen enää lintujen jätöksiä. Olivat ilmeisesti sitten kuitenkin kypsyneet viikossa ja sitä myöten syöty jo parempiin suihin. No eipä se haittaa, lähinnä kuitenkin tarhuroin vain silmieni iloksi. Jos jotain joskus pääsen maistamaan niin se on vain plussaa.

[columns_row width=”third”]
[column][/column]
[column][/column]
[column][/column]
[/columns_row]

Karviaisia toivon jäävän tänä vuonna hieman myös itselleni. Leikkasin aika rajusti karviaispensasta keväällä ja nyt näyttäisi, että sen marjat saavat kypsyä terveinä. Muutamana vuonna niihin on tullut jotain kasvitautia varmasti osin sen vuoksi, että ne ovat kasvaneet ihan liian tiheässä pensaassa ja oksat lähes maata myöten rähmällään. Samoin melkoisia roikaleita ovat `Pohjanjätti` mustaherukkapensaat. Toki ne saattavat kasvaa pituutta myös varjoisan kasvupaikkansa vuoksi. Hyviä marjoja ne onneksi kuitenkin tekevät ja marjat ovat tosiaankin täysin kypsinä vallan valtavan kokoisia. Maku ei tosin ole mielestäni ihan niin hyvä kuin pienempiä marjoja kasvattavassa`Mikael`:issa.

Pähkinäpensaiden sadonkorjuusta huolehtivat oravat.

Vaan loppuun vielä yksi kuva joka edustaa puhtaasti silmänruoka-osastoa. Istutin keväällä Marjamäelle itsestään kasvaneet kaksi kotkansiiven taimea isoon öljytynnyriin. En haluaisi, että ne alkaisivat leviämään valtoimenaan Marjamäellä, sillä siellä kasvaa jo yhdessä kohdin ihana luonnosta levinnyt saniainen jonka toivon puolestaan lisääntyvän. Ja haluan myös että mansikka säilyy maanpeittäjänä yhdessä mesimarjan kanssa. Suuri kotkansiipi tukahduttaisi varmasti molemmat marjakasvit hengiltä.

Viileästä varjosta nauttivat tynnirin vieressä myös sisältä talosta siirtämäni kaksi saniaista. Hopeinen kultaimarre ja joku nimetön kukkakaupasta talvella ostamani vihreälehtinen saniainen. Kultaimarteella on istutusastiana myös öljytynnyri, tosin paljon pienempi kuin viereinen ruskeaksi maalattu kotkansiipien kotitynnyri. Sen verran suuri tuo imarteen astia kuitenkin on, että mielessä pyörii jo tuleva sisälle siirtyminen ja siihen tarvittava uusi suuri ruukku. Yhden jo ostinkin mutta on hyvin mahdollista, ettei se enää syksyllä siihen mahdukaan. Vaan en murehdi sitä vielä, sillä sisäkasvien kesäloma jatkuu vielä monta kuukautta vaikka minun lomani maanantaina jo loppuukin.

Kauniita kesäpäiviä kaikille lomalaisille tai jo työhön palanneille!

Julkaistu 13.7.2021

Between sanoo:

13.7.2021 15:29

Marjamäki näyttää jo kuvissakin mukavan viileältä paikalta. Metsä- ja ahomansikasta mieleeni on jäänyt vuosien takaa puutarhaohjelma, jossa kehotettiin käyttämään mansikkaa maanpeitekasvina sen luonnollisuuden ja erinomaisen peittävyyden vuoksi. Se on kaunis kasvi ja bonuksena tuottaa makoisia marjoja.
Kevään runsaat sadot vaikuttavat ilmeisesti siihen, että puutarhamarjoista on tulossa iso sato. Toivottavasti saat karviaisia omista puskista.

Vastaa
- Minna sanoo:
  
  13.7.2021 21:07
  
  Mansikka on kyllä kelpo maanpeittäjä kun rönsyilee jo yhdessä kesässä isolle alalle.
  Vielä en ihan uskalla innostua suuresta sadosta sillä mikäli vaikkapa supikoira löytää puskan saattaa se putsata sen yhdessä yössä.
  
  Vastaa
Katja/Päivänpesän elämää sanoo:

13.7.2021 22:34

Olen tyystin unohtanut mansikan maanpeitekasvina, se peittää tehokkaasti kasvualustan. Pähkinäsatoa olisi kiva saada, yhtään ei ole minun pähkinässä näkynyt.

Vastaa
- Minna sanoo:
  
  14.7.2021 11:24
  
  Juu, ei ole herttajalopähkinässä täälläkään vielä ollut muuta kuin suuria lehtiä. Luonnon pensaissa tosin joskus runsaastikin mutta oravat ehtineet aina ensin, eikäpä niiden poimiminen edes kuulu jokamiehenoikeuksiin.
  Mansikka on ollut tosiaan kelpo maanpeittäjä
  
  Vastaa
Navettapiika sanoo:

14.7.2021 13:13

Hianua, ku on näillä keliillä puutarhas joku vilapoosempi kohta ja viälä tuattaa satuaki.

Vastaa
- Minna sanoo:
  
  15.7.2021 22:36
  
  Satoa alkaa hiljalleen tulemaan vaikka kyllä se vielä melko vaatimatonta on. Vaan pääasia että pääsee jonnekin varjoon ja saa edes maistella erilaisia marjoja
  
  Vastaa