Hammastarkistus

KOLUMNI 5-6/2024

Opiskeluaikojeni lajintuntemuskursseilla opetettiin, että korpipaatsamalla (Frangula alnus) on ehytlaitaiset lehdet, tuomella (Prunus padus) terävähampaiset. Piste. Vuosikymmeniin en uhrannut ajatustakaan sille, miksi näin on, eli tietäminen ei johtanut ymmärtämiseen. Sääli, koska tiedon jalostuminen ymmärrykseksi tekee maailmasta paljon kiinnostavamman. Miksi-kysymyksiin vastaaminen vaatii aina enemmän työtä kuin mitä-kysymyksiin, mutta palkintokin on arvokkaampi.

Paleobotaniikka on kasvitieteen ala, joka tutkii menneiden aikojen kasveja ja niiden elinympäristöjä. Kasvifossiilit kertovat muinaisesta ilmastosta ja muista ympäristötekijöistä. Tiedämme, että useimmilla tropiikin puilla on ehytlaitaiset lehdet. Mitä kauemmas päiväntasaajalta siirrytään, sitä useamman puulajin lehdet ovat hammaslaitaiset. Johtopäätös: jos fossiloituneiden lehtien reunat ovat hampaiset, ilmasto on todennäköisesti ollut viileä, vuodenaikojen vaihtelu selkeää ja puut kausivihantia eli lehtensä varistavia.

Mitä etua hampaisista lehdistä on viileillä ilmastoalueilla tropiikkiin verrattuna? Hampaat ovat reunan pieniä tai suurempia ulkonemia, joiden kärkeen kulkee lehtisuoni eli johtojänne. Tässä tapauksessa johtojänne on johtolanka. Niissähän kulkee vettä ja ravinteita – mitä nopeammin, sitä parempi. Hampaat haihduttavat vettä ja osallistuvat kaasujen vaihtoon, eli nopeuttavat lehden kasvua. Kasvukausi on lyhyt, joten nopea lähtö kasvuun keväällä heti lehtisilmujen puhjettua, ennen kuin latvuslehvistö alkaa varjostaa auringon valoa, on elintärkeää. Tropiikin puilla sen sijaan ei ole kummempaa kiirettä, lehtien ei tarvitse missään vaiheessa hosua hampaat irvessä.

Tässä tapauksessa johtojänne on johtolanka.

Hammaslaitaiset lehdet ovat keskimäärin ohuempia kuin ehytlaitaiset. Keskisuonesta hampaisiin ulottuvat sivusuonet tukevat ohutta lehtilapaa, ja hampaiden välisissä lovissa suonet ovat heikompia. Tämä on helppo nähdä myös liuskoittuneissa lehdissä, vaikka varsinaisia pieniä ja teräviä hampaita ei olisikaan. Vaahteran leveät lehtiliuskat voi tulkita hyvin isoiksi hampaiksi, ja niiden keskellä kulkee selvästi näkyvä suoni.

Puuvartisiin, kesävihantiin kasveihin kehittyy syksyisin silmuja. Silmu on hyvin pieneen tilaan pakattu verso, jossa on kasvupiste ja sitä suojaavia lehtiä. Lehdet ovat laskostuneet ja limittyneet todella tiukasti, ja laitoihin asti ulottuvien lehtisuonien on ajateltu auttavan tiukkaa, säännönmukaista poimuttumista ja lehtien limittymistä toisiinsa. Heisissä (Viburnum) on trooppisia lajeja, joilla on ehytlaitaiset lehdet. Suvun muissa lajeissa silmujen sisällä talvehtineet lehdet ovat hammaslaitaisia, myöhemmin kasvukaudella kehittyneet ehyitä.

Lehtihampaat eivät ole olemassa muuten vaan. Miksi sitten rauduskoivulla (Betula pendula) on terävät lehtihampaat ja hieskoivulla (B. pubescens) tylpät? Ei aavistustakaan. Joskus paras tai ainoa vastaus kysymykseen ”miksi” on ”miksi ei”.

– Johannes Enroth

Kolumnisti on eläkkeellä oleva kasvitieteilijä ja sammaltutkija Helsingistä. Hän kertoo kasvimaailman ilmiöiden taustoista.

Kiinnostuitko?

Tilaa Kotipuutarha-lehti nyt tutustumishintaan.
Saat seuraavat 4 lehteä vain 25 €!

Tilaa nyt

Tilaa Kotipuutarha-lehti

Tutustumistarjous 4 lehteä 25 €
Tilaa nyt