Blogi Somepuutarhuri Johanna Rönnlöf

Hyötytarhan uutuudet 2025 & epätoivoinen siementen inventaario

Uusia lajikkeita kasvimaalle on taas löytynyt ja hups vain, muutama siemenpussi on tullut tilattua! :D

Näin kurpitsavihaajana odotan tulevan kesän sadon osalta ehkä eniten ’Sweet Meat Oregon Homestead’ kurpitsaa. Kurpitsat on musta vaan niin outoja, anteeksi nyt vain. Oon syönyt mukamas hyviä kurpitsakeittoja, risottoja ja paahdettuja kurpitsoita, ynnä kaikenlaisia patoja ja mössöjä, mutta koskaan ne ei oo oikein iskeneet. Kun sitten Trädgårdstrollet -podissa Patrick Sellman kehui tämän lajikkeen makua ylivertaiseksi, niin pakkohan se on nyt sitten kokeilla.

Saman podin myötä innostuin haalimaan myös ’Oves Lilla Svarta’ pensaspapua.

Maissin osalta totesin viime kesänä, että vanha suosikki ’Early King’ F1 oli edelleen luotettava ja tuotti hyvän sadon siitä huolimatta, että Petteri kaniini latvoi kaikki hienot esikasvatetut taimet. Mutta hybridit ei enää oikein inspiroi, joten koitan löytää tälle jotain vaihtoehtoa, joka ehtisi kypsyttää tähkät täällä 3-4 vyöhykkeellä ja olis hyvän makuinen. Sain ystävältä ’Hookers Sweet Indian’ lajikkeen siemeniä ja se onkin sitten tulevan kesän kokeilu.

Viime kesänä kokeilussa oli kylmänkestävä rusomunakoiso, joka ei kuitenkaan ollut mikään makuelämys. Tänä kesänä mennään ihan tavallisella vanhalla suosikilla, eli munakoisona tulee olemaan ’Daniela’, mikäli vaan onnistun sitä jostain vielä saamaan.

Myös ’Tronchuda’ kaalia on koitettava jostain löytää, sillä se oli vaan niin upea, rapea ja helppo!

Pottujen kohdalla riehaannuin täysin ja tilasin siemenperunoita seuraaavista lajikkeista: ’Early Rose’, Heiderot’, ’Carolus’, ’Sound’, ’Linzer Delicatess’, ’Sarpo Mira’ ja ’Queen Anne’. Viime vuonna rakastuin ’Aztek Gold’ -lajikkeeseen, mutta sitä en ole vielä onnistunut mistään löytämään :(

Oli pitkä ja tuskallinen. Voin kertoa, että nämä pussukat oli meidän tuvan lattialla _useamman päivän_ ja ne ovat siinä edelleen. Muu perhe ystävällisesti nostelee jalkojaan ja väistelee niitä, nyt kun olen kaiken lisäksi levittänyt siemenpussit luovasti koostettuihin pikku kasoihin.

No, nämä vuodet näköjään tarvittiin, että pystyn päästämään näistä jo vanhentuneista pussukoista irti. Sillä sen aion kyllä tehdä. Mutta no, tehän varmaan tiedätte, että siemenet säilyvät oikein säilytettyinä usein paljon pidempään kuin pussissa merkittyyn parasta ennen -päivään. Etenkin tomaatin ja paprikan siemenet. Ja siksi niiden pois heittäminen onkin vaan niin vaikea rasti.

Käväisin koulussakin tuossa yhtenä päivänä ja kas vain, sinnekin oli luokkakaveri ottanut mukaan oman inventaarionsa jämät. Ainut vaan, ett vaikka toisin voisi luulla, tämä yleisö oli tempaukselle aivan väärä. Kaikilla pursuaa kaapit kotona siemeniä, eikä oikein kukaan kai enää jaksanut ajatellakaan ottavansa mitään lisää.

Uskokaa tai älkää, vielä 10 vuotta sitten mun siemenpussit oli aina tip top järjestyksessä. Sitten sain lapsia ja lopetin olemasta täydellinen ihminen.

Mulla on ollut tapana järjestää pussukat ihan yksinkertaisesti pahvilaatikkoon siten, että tämmösillä väliseinillä erottelen tulevan kasvukauden esikasvatettavat, suorakylvettävät ja kukat. Tuolla osastojen sisällä saattaa sitten olla vielä esim. yrtit erikseen. Etualalla on ne, jotka kylvetään ensimmäisenä ja taka-alalla sitten esim. herneet ja juurekset, jotka isken pääosin suoraan maahan.

Nyt kyllä tuli sellanen vahva tunne, että nämä pikkulapsivuodet saa jo riittää ja haluan siemenvarastoni järjestykseen. Rajansa sentään kaikella!

No, toki tuo kyseisen kasvukauden kylvölaatikko mulla onkin ollut joka vuosi ihan kunnossa, mutta tarkoitan nyt tätä koko settiä. Myös siis näitä haavepussukoita, joita hillotaan jonkun kaapin perällä kuin jo 10 vuotta sitten liian pieneksi käyneitä farkkuja. Tuska on samaa luokkaa, kun roskiin pitäisi heittää avaamaton pussi ruohosipulin siemeniä vuodelta 1999. ”Ehkä jonain päivänä nämä vielä mahtuu johonkin kasvimaan nurkkaan…” Paitsi että ei. Ei mahdu. Joka vuosi tulee uusia kokeiltavia must have lajikkeita ja silloin nää mysteeripussukat aiheuttaa vaan aivan turhaa tuskaa.

Muistatteko kun joitain vuosia sitten ihmisille läheteltiin mysteerisiemeniä? Tässä tuli heti semmoinen ajatus, että pitäisi laittaa vahinko kiertämään…? Mutta todellisuudessa on, kuin kaiken ylimääräisen tavaran kanssa. Yhden vanhentuneet siemenet ei ole kenenkään toisen aarre. Ne on vaan roskaa, josta täytyy hankkiutua vastuullisesti eroon ja jota kukaan ei halua. Niin surullista se vaan on.

Onneksi oon Konmarini lukenut ja viimeistään tällä viikolla puolet tästä kasasta saa luvan hävitä!

Wish me luck!

Tähän kaameaan lupaukseen siementen lopullisesta läpikäymisestä onkin hyvä lopettaa ja pistetääs tähän loppuun tietysti taas yksi ihana kesäkuva <3

Tätä kohti reippain mielin ja tulevan kauden sato mielessä! :)