Ruukkupuutarha terassilla pelastaa, kun elämässä on vain kiire ja ruuhkavuodet

Ilta-aurinko, kukkivat hyasinttipavut ja hyvä kahvi parantaa kaiken

Tiedättehän sen ammattijärjestäjien suosiman, kiireen tai ruuhkavuosien kurimuksessa kärvisteleville ihmisille jaettavan siivousvinkin, joka annetaan silloin, kun ihmisellä on vain yksinkertaisesti liikaa kaikkea ja liian vähän aikaa. Se menee jotenkin näin:

”Siivoa yksi taso. Luo siihen kaunis asetelma ja pidä se siistinä. Näin kodissasi ja elämässäsi on yksi paikka, joka on hallinnassa. Katso sitä paikkaa, kun kaaos ahdistaa ja hengitä syvään.”

Olin kuullut tästä puutarhanhoitoon liittyvän version, jossa etenkin isoon puutarhaprojektiin ryhtyville suositeltiin ruukkupuutarhaa. Pientä helposti hallittavaa miniatyyrimaailmaa, joka on nopea luoda. Joka sijoitetaan jokapäiväisen kulkureitin varrelle. Johonkin mihin saa iskettyä tuolin ja ehkä auringonvarjon.

Suoraan sanottuna pidin vinkkiä jokseenkin typeränä. Että minähän en tuommoista turhuutta ala väkertämään ja aikaani tuhlaamaan. Ettäkö kulkisin nyppimässä ja kastelemassa vähäpätöisiä ruukkuistutuksia, kun voisin niittää lupiinia tai kääntää maata? Ei kiitos. Mutta arvaattekin jo varmaan mikä on ollut mun tämän kesän henkireikä?

No se ruukkupuutarha tietenkin.

limepuun kukka
Sitruuna- ja limepuu ovat availleet huumaavan tuoksuisia kukkiaan pitkin kesää

Elämä on remonttia

Talolla on saatu paljon aikaan. Nämä ”välihuoneen” itään avautuvat ikkunat pyhitän joskus isoäitini perintöpelakuille.

Tämä kesä on kulunut puutarhurikoululla työharjoittelussa ja talolla rakennusmestaria avustaessa. Aamulla herään ennen muita. Parhaimpina aamuina ehdin syödä aamupalan ja selata Instagramia ennen kuin on aika herättää lapset. Siinä vaiheessa, kun olen saanut lapset päiväkotiin on yleensä jo muutamat riidat riidelty, sovittu ja halattu, mutta tuskanhien määrä on vakio. Samoin myöhästyminen. Kun olen päässyt talolle, on Sami ollut siellä hommissa jo hyvän aikaa. Äkkiä remppavaatteet niskaan ja mukaan puurtamaan. Remppapäivinä en ole edes ehtinyt katsomaan kasvimaan suuntaan, vaikka kesän alussa haaveilin, että ehdin häärätä siellä vähintään puoli tuntia joka päivä. Muualla puutarhassa en ole ehtinyt sitäkään vähää. Talo on nyt kuitenkin meidän perheen prioriteetti numero 1. Ehkä aikaa puutarhalle löytyy sitten, kun asutaan talolla. Mutta ilman minkäänlaista puutarhaa en osaa elää. Niinpä väliaikaisen asunnon minipiha ja ruukkupuutarha ovat muodostuneet todella tärkeiksi.

Pienellekin pihalle mahtuu paljon elämää <3

Möllöttämisen jalo taito

Iltaisin lasten hakemisen ja ruoanlaiton jälkeen olen ollut niin poikki, että en kykene juuri muuhun kuin istumaan hiljaa paikallani. (Huom! Tiedoksi, että lapsiperheessä tämmöinen paikoillaan istuminen on kuin huutaisi lapsille, että ”hei, tulkaa pomppimaan mun päälle ja aloittakaa samalla joku mehevä riita!”)

Olen kuitenkin alkanut ”varastamaan” itselleni pienen oman hetken takapihan terassilla. Kun perhe on syötetty ja juotettu ja tiskit tiskattu, istun terassin rappusille jätskin ja kahvikupin kanssa ilta-auringon lämpöön. Sitruunapuun ja limen kukkien tuoksussa, kypsyvien tomaattien kanssa yksin möllöttäminen on huomattavasti nautinnollisempaa, kuin sisällä sohvalla.

Aina en saa juoda kahviani aivan yksin, mutta onneksi kypsistä tomaateista, kuukausimansikoista ja fenkolin lehdistä intoilevat lapset ovat huomattavasti mukavampaa seuraa, kuin sisällä kinastelevat ja äidin päällä pomppivat lapset!

Olen vasta viimeisen vuoden aikana ymmärtänyt olevani erityisherkkä ja vähitellen opettelen sallimaan itselleni palautumista. Opettelen mikä saa mut jaksamaan päivän mittaan, mistä saan mielenrauhaa, voimaa, iloa ja lepoa. Olen ymmärtänyt, että ei ole vain ok, vaan myös erittäin fiksua sallia itselleen mielihyvää tuottavia kivoja juttuja pitkin päivää. Se on parempi, kuin raataa iltaan asti ja venyttää pinnaa äärimmilleen.

’Leopold’ on mun luottolajike avomaalle ja voitti tänä kesänä myös ruukkupuutarhassa ensimmäisen kypsän tomaatin palkinnon

Ruukkupuutarha on tähän aivan täydellinen paikka. Se rauhoittaa, sillä se on hallinnassa. Kasvien keskellä piilossa on turvallista istua ja ennen kaikkea se hellii aisteja. Kimalaiset pörisevät chilien kukissa, aurinko kuultaa läpi lehtien vihreän, tuuli huojuttaa hiljaa hämähäkinseittiä, tomaatit kypsyvät ja kamomillat tuoksuvat.

Viikon paras möllötyspäivä on tietysti pizzaperjantai, kuinkas muuten!

Tänä kesänä tajusin, että voin nauttia elämästä, vaikka en saanutkaan 64 avomaantomaattia kasvimaalle. Vaikka en saanut kasvihuonetta ja kastelujärjestelmää. Sainkin ehkä juuri sopivasti tähän elämään juuri nyt. Enempään en varmaan olisi edes pystynyt ja se on ihan ok.

Avomaantomaatti 'Primadonna'
Avomaantomaatti ’Primadonna’ on uusi tuttavuus ja odotan kovasti, että pääsen kokeilemaan tätä joskus avomaalle. Tomaattien muhkeus tällä lajikkeella on aivan omaa luokkaansa!

Jos muuten haluat päästä tutustumaan mun ruukkupuutarhaan paremmin, niin klikkaa tästä Somepuutarhurin Instagramiin. Sieltä IG-TV:n puolelta löytyy erään aurinkoisen kesäillan livetallenne. Ja tietenkin ihanaa puutarhaviikonloppua kaikille blogin seuraajille!

Vastaa:

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*