Espanjansiruetana — haitallinen vieraslaji

Kokeilin tänään espanjansiruetanan oikeaoppista lopetusta.

Viime aikoina olen lähes jokaisen postauksen yhteydessä päivitellyt nilviäiskuulumisia. Nyt ajattelin omistaa ihan kokonaisen postauksen näille limaisille vieraille. Aihe on alkanut kiinnostaa itseäni enemmän siitä lähtien kun noin kuukausi sitten sain huomata, että kylätiemme varressa oli melko mittava espanjansiruetana invaasio.

Jo keväällä omaan puutarhaan saapuivat toisesta suunnasta tien varresta lehtokotilot joiden torjunnan aloitin heti. Keräsin kotiloita ahkerasti aamuin illoin ja levitin ferramolia siihen osaan puutarhaa mistä ne yrittivät sisään. Keväisen hyökkäyksen jälkeen, sateista huolimatta, kotiloita on onneksi näkynyt vain ihan muutamia. Eivätkä kotimaiset kotilot tunnukaan enää miltään kun on joutunut tutustumaan espanjansiruetanoihin.

Espanjansiruetanan tunnistaa mm. sen hengitysaukon sijainnista.

Haitallisen vieraslajin torjunta

Espanjansiruetanat luokitellaan haitalliseksi vieraslajiksi, sen varmasti jo kaikki tietävätkin. Kun lähialueellaan tai puutarhassaan havaitsee näitä luontoomme kuulumattomia etanoita, on torjunta hyvä aloittaa välittömästi. Itselleni etanoiden keräämisen aloittaminen tuntui itsestäänselvältä heti alusta asti. Ilmoitin havainnosta tuolla vieraslajit.fi sivustolla. Se on tärkeää jotta ongelman laajuus kansallisesti olisi mahdollisimman tarkasti tiedossa. Yritin saada myös Lohjan kaupungilta apua mutta ainoa kädenojennus neuvonnan lisäksi oli pakatun jätteen noutaminen sovitusta paikasta esim. talkoiden jälkeen. Onhan sekin tietysti jo jotakin niin ei tarvitse kuljettaa täysiä kanistereita kotiroskikseen.

Kuinka espanjansiruetanat lopetetaan oikeaoppisesti?

Aluksi olin aivan siinä uskossa, että etikkaan kerääminen olisi nopea ja yleisesti hyväksytty tapa. Hämmästys olikin suuri kun luin kaupungilta saamani ohjeistuksen. Etikka tai suolaliuos eivät ole tarpeeksi tehokkaita ja 5% alkoholiliuostakin voidaan käyttää ainoastaan etanoiden tainnutukseen. Denaturoitu sprii jonka alkoholipitoisuus on 80 % on myös hyväksytty tapa lopetukseen. En kuitenkaan halua laittaa rahaa tonttini ulkopuoliseen torjuntaan joten päätin opetella lopettamaan etanat nopeasti ja kivuttomasti Fiskarsilaisilla.

Pelkäsin ensimmäistä leikkausta koska luulin etanan olevan niin sitkeän, etten saisi nipsaistua nilviäisen sarvien välissä sijaitsevaa aivorunkoa poikki tarpeeksi nopeasti. Pelko oli kuitenkin turha ja leikkaaminen osoittautuikin erittäin helpoksi tavaksi! Nyt voin kerätä leikatut etanat vaikka muovipussiin jota on kevyempi kanniskella kuin nestettä sisältävää kanisteria. Kannustan kaikkia tämän kyseisen vieraslajin kanssa taistelevia ainakin kokeilemaan lopetusta leikkaamalla!

Etanat syövät auton alle jääneet lajitoverinsa. Ja myös tienvierustojen koirankakat ovat suurta herkkua.

Yleisesti käytetään myös etanoiden lopetusta kiehuvan veden avulla. Itse koin sen vihon viimeiseksi tavaksi, sillä en halua tuoda etanoita kotiini keitettäväksi. Jo pelkkä ajatuskin kiehuvasta etanasopasta inhottaa. Lisäksi ohjeissa kehotetaan keittämään etanat pudottamalla ne yksitellen kunnolla kiehuvaan veteen, siinähän menisi ihan hirveästi aikaakin, ei kiitos. Ja miltä mahtaisi keittiössä tuoksahtaa kun koirankakassa ruokailleet etanat olisivat kypsiä, apua! Ehkä sitten jos olisi vaikka kesäkeittiö ulkona ja etanat jo omassa puutarhassa niin tuo kiehautus voisikin olla ihan ok. Silti tuo leikkaaminen on kuitenkin mielestäni tuhat kertaa vaivattomampaa. Ja etanat tosiaan kuolivat heti leikkauksen jälkeen. Ne eivät hievahtaneetkaan kun nipsaisun teki oikeaoppisesti tuntosarvien välistä ruumiin suuntaisesti.

Toivottavasti tästä postauksesta oli jollekin apua. Alussa tunsin itse olevani asian kanssa hyvin yksin ja epätoivoinen. Vertaistuki ja toisten ”etanataistelijoiden” kanssa keskusteleminen auttoivat paljon. En ollut yksin ongelman kanssa. Voi myös olla, että espanjansiruetana ongelmaa helposti piilotellaan, ehkä jopa hävetään että omassa puutarhassa on tämä ongelma. Asiasta kannattaa kuitenkin puhua ja hakea tukea mm. naapureilta, sillä lopulta olemme kaikki saman ongelman edessä.

Tsemppiä kaikille taisteluun vieraslajeja vastaan!

pyöreä tekstillä-blogin-loppuun

 

 

 

8 Comments

  • Hyvä tietää tällainen tehokas keino, jos joskus näihin törmää. Onneksi vielä ei ole tälläpäin näkynyt!
    Vaikka luulen, että ensimmäisen saksiminen ottaa koville…

    • Ei ole tosiaan miellyttävää tuo saksiminen mutta yritin ajatella sen olevan hieman samantapaista kuin kalan perkaaminen. Tuo ajatus teki toimenpiteestä hieman helpompaa ja tietysti se tieto, että eivät kärsi kun kuolema tulee nopeasti👍

  • Hyvä postaus tämäkin, Minna! Tästä saavat muut saman asian kanssa painivat hyvät vinkit ja rohkaisun. Minäkin luulen, että eka nipsaisu on aika paha, mutta tosi hyvin osaat selittää sen ja myös kannustaa. Toivottavasti saat ne tuntuvasti vähenemään!

    • Kiitos💚 En tiedä väheneekö kanta mutta jos saisin tällä edes estettyä niiden leviämisen eteenpäin. Ja olen niin iloinen kun olen saanut osan lähiseudun asukkaistakin mukaan keräämään. Eräs rouva kertoi viikonloppuna keränneensä jo kanisterillisen. Yritän ottaa homman liikunnan kannalta ja olen huomannut, että kuntoni onkin jo hieman kohentunut👍

  • Toivon hartaasti, että en joutuisi kohtaamaan näitä omassa puutarhassani, mutta hyvä kuulla ohjeet menettelytavoista joka tapauksessa. Kiitos jakamisesta ja hyvä, että toimit oikeaoppisesti tavatessasi nämä kylätiellä.

    • Sitä samaa toivon minäkin🙏 Yritän taistella ja rajata esiintymän pysymään paikoillaan.

  • Voihan ällötys. Näiden tuloa puutarhaan pelkään tosi paljon. Olen taas alkanut tarkistaa kaikki taimet ja syynään jokaisen etanan mikä tulee puutarhassa eteen. Viheliäinen kiusa. Voin kuvitella että ekan kerran leikkaaminen tekee pahaa mutta sitten alkaa sujua. Vähän kuin ekan kerran kun runttasi liljakukon paljaiden sormien välissä niin teki pahaa, myöhemmin ei tuntunut missään, kunhan vain sai hengiltä.

    • Näiden löytyminen tuntui kyllä itsestäni aivan kamalalle. Tuntui kuin koko ihanalta puutarhaharrastukselta olisi lähtenyt pohja alta. Nyt on vähän olo helpottanut kun ainakaan vielä en ole huomannut alueen laajentumista. Jospa vain saisin pidettyä kannan kurissa ja paikoillaan🙏
      Itse olen aina tarkistanut jokaisen taimen tarkasti. Kerran olen löytänyt elävän yksilön Espoolaisesta taimitarhasta ostetusta taimesta. Etanoiden munarykelmiä on löytynyt tosi paljon ostetuista taimista joten tarkistaminen on ihan ehdoton homma👍

Vastaa:

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.