Säleikköpuiden kuulumisia — toivepostaus

Onneksi ruukkutulppaanit kukoistivat ja paikkasivat hieman myyrien putsaamia kohtia aidan alla.

Jonathan esitti minulle jokin aika sitten toiveen kuulla säleikköpuiden kuulumisia. Olin todella ilahtunut postaustoiveesta. Aito kiinnostuksen osoittaminen on parasta palautetta mitä bloggari voi saada.

Aita siis rakennettiin ja puut istutettiin noin vuosi sitten kesällä. Kerroinkin jo somen puolella, että myyrät olivat tehneet hieman tuhojaan puiden juuristolle ja herkutelleet aidan alle istuttamiani tulppaaneja.

Myyrän syömän omenapuun tilalle istutin lajikkeen nimeltä `Pekka`. Tässä se on vielä leikkaamattomana.
Toinen päärynöistä nimeltään `Pepi`, ei kärsinyt talvesta laisinkaan.

Mitä teenkään toisin ensi talvena?

Onneksi suurin osa omenapuista näyttäisi kuitenkin toipuvan ja tähän mennessä olen vaihtanut vasta yhden taimen kokonaan uuteen. Myös toinen päärynäpuista jouduttiin katkaisemaan rungon paleltumavioituksen alapuolelta. Olisinpa kietaissut päärynöiden ympärille verkkojen lisäksi myös harsot niin paleltuma olisi todennäköisesti ollut sillä vältetty. Nyt puun täytyy aloittaa kasvu aivan alusta. Onneksi paleltuman alapuolella oli kuitenkin vielä hyvän matkaa jalo-osaa jäljellä joten ihan mahdollista siitä on vielä saada kunnon puu. Päärynän kasvuvauhti on valtaisa joten muutamassa vuodessa taimi saanee toisen vaurioitta talvehtineen taimen kiinni. Ja ensi talveksi laitan kyllä ne harsot molemmille! Päärynät ovat herkkiä saamaan pakkasvioituksia ensimmäisinä elinvuosinaan. Myöhemmin kun kuori paksunee ongelmaa ei enää pitäisi olla.

Harson ja verkkojen lisäksi aion ensi talvena lapioida myös aidan rinteen puoleisen edustan. Viime talvena lapioin ja talsin vain aidan talon puoleisella osalla koska siihen tuuli kerrytti korkeamman lumikerroksen kuin rinteen puolelle. Talsiminen olisi kuitenkin voinut tehdä myyrien olot ainakin edes hieman tukalammiksi kun lumikerros ei olisi ollut lämmittämässä.

Keskeltä aitaa oli kaikki tulppaanit syöty.

Puiden hoitaminen ja kauden leikkaukset

Juuriston syöminen on selvästikin hidastanut joidenkin omenapuiden lehteen puhkeamista ja lehdet ovat jääneet normaalia pienemmiksi. Olen kastellut niitä ja ajattelin myös poistaa mahdolliset hedelmän alut. Jouduin myös käymään jokaisen puun läpi ja poistamaan käsin lukuisan määrän toukkia jotka olivat herkutelleet muutenkin surkean pienillä lehdillä. Samalla poistin myös kirvoja muutamista versoista. Minusta on kyllä onneksi tosi rentouttavaa näprätä noita puita, enkä koe sitä taakkana. Olen myös aloittanut sitomiset kunnolla kasvuun lähteneiden taimien kohdalla. Leikkauksia en kevät-talvella näille tehnyt ollenkaan vaan tähän mennessä olen leikannut vain tuon yhden uuden puun muotoonsa. Pian kuitenkin saa alkaa napsimaan myös ylimääräistä kasvua ja katkaisemaan latvat niiltä, jotka vasta saapuvat kolmannelle vaijerille.

Tulppaani `Negrita` ei ollut myyrille kelvannut.
Ihastuin tähän tulppaaniin kovasti.
Ihastuin kovasti tähän tulppaaniin.
Aidan molemmat päät olivat säästyneet myyrien töiltä.

Istuttaisiko täydennystä sipulikadosta kärsineisiin kohtiin?

Jos `Negrita` olikin ihana uusi tuttavuus niin sellainen oli myös oranssina hehkuva `Princess Irene`. Yhdessä tumman, lähes mustan `Paul Scherer`:in kanssa näky on lumoava. Juuri sellainen kuin haaveissani kuvittelin aidan olevan koko matkalta. Myyrien tihutyöt harmittavat mutta mitäs järjestin heille notkuvan herkkupöydän. Tekisi mieleni istuttaa syksyllä täydennystä tyhjiin kohtiin mutta houkutteleeko sipulit kuitenkin vain kahta enemmän myyriä alueelle?! Toisaalta myös Kauhurinteen uusi muheva multakerros saattaa olla syynä myyrien viihtymiseen. Eikä paksu katekerros ainakaan huononna niiden oloja, päin vastoin. Tosin ilman katekerrosta alueesta ei olisi tullut mitään muuta kuin tiheä vuohenputkiviidakko. Ja ainahan olisi ollut mahdollista, että ilman sipuleja olisi aidan puut kokeneet vielä paljon suuremmat tuhot.

Aidan toisessa päässä kukoistavat sekä puut, että tulppaanit `Princess Irene` ja `Paul Scherer`.

Eräs some-ystäväni antoikin minulle hyvän neuvon. Tulppaaneja pitää istuttaa niin paljon, että niistä riittää myös myyrille 🙂 Todennäköisesti kallistun lopulta istuttamaan täydennystä, sillä kaikesta huolimatta olen tykännyt valtavasti jäljelle jääneiden tulppaanien kukinnasta. Onneksi muuten aidan rinteen puolelle istuttamani kurjenpolven taimet näyttäisivät lähtevän kasvuun. Sitten kun ne muodostavat vihreän kerroksen aidan alle, näyttävät tulppaanit vielä entistäkin kauniimmille ja kuihtuvat lehdet hautautuvat kurjenpolvien vihreyteen.

pyöreä tekstillä-blogin-loppuun

12 Comments

  • Kaunista on tulppaanien kukinta. Toivottavasti puut toipuvat. Aika kurjia tuhoja joskus tulee.

    • Vaikka tuhot oikeastaan ihan kuuluvatkin tähän harrastukseen niin kyllä ne silti aikansa kismittävät. Eniten mieltä masentaa kuitenkin edelleen se lehtokotiloiden saapuminen. Juuri tulin kierrokselta ja yhden taas löysin. Se oli paennut kuivuutta niin syvälle kuoreensa, että luulin ensin jonkun rastaan nassuttaneen kuoren tyhjäksi. Ei vaan, siellä se oli kuitenkin. Ei taida olla vielä pitkään aikaan rastaista tai muistakaan puutarhan linnuista apureiksi, itse on kotilot kerättävä. Kunpa ne edes joskus oppisivat kotiloita syömään, sellaista olen kuullut jo jossain päin tapahtuneen.

  • Ei syö meillä linnut kotiloita, muuta paremmin maistuvaa ruokaa on paljon niin kotilot saavat olla. Myyrätuhot varmasti kismittävät, kun tekee ison työn ja sitten saapuu tuholainen niin eihän sitä onnesta hehku. Auttaisiko jos laittaa istutuskuoppaan jotain karkoitetta? Hiuksia joita ainakin peurat karttavat tai jotain muuta vastaavaa. Sain juuri siskolta ison säkin hevosen karvaa ja ajattelin kokeilla sitä katteena kesäkurpitsoilla, josko kotilot välttäisivät tuoksuvaa karvaa.

    • Joskus olen kuullut myös, että tulppaanin sipulit pyöriteltäisiin jossakin seoksessa… Mitähän siinä olikaan?! Ehkä jotain mausteita ja valkosipulia. Ylivuotiset valkosipulit voisikin murskata ja laittaa tulppaanien istutuskuoppiin. Toisaalta kyllä ne taitaa osata kiertää ja saavat joka tapauksessa mahansa täyteen tulppaaneista. Ehkäpä ainoa keino on tosiaan istuttaa niin paljon, että eivät jaksa/ehdi syödä kaikkia.

  • Kiva kuulla säleikköpuiden tilanteesta. Myyrätuhot ovat harmillisia, mutta onneksi selvisit kohtuullisen pienillä tappioilla menneestä talvesta. Tulppaanit kukkivat kauniisti. Luultavasti istuttaisin niitä syksyllä lisää. Jospa tuleva kausi olisi vähempimyyräinen. Eikö niiden esiintymisessä sanota olevan neljän vuoden sykli.
    Meillä eivät kotilot rastaiden syöminä vähene. Kerääminen ja Ferramol ovat päteviä keinoja. Ajan myötä kotilo-ongelman kanssa oppii jopa elämään.

    • Tarkkailin tänä aamuna taas puita ja mietiskelin, että taitaa päästä tosiaan tuon yhden puun vaihtamisella. Nyt vaan kastelen hyvin niitä joissa pienemmät lehdet niin jospa ne kesän aikana kasvattaisi uutta juuristoa korvaamaan menetetyn.

  • Välillä sitä joutuu luovuttamaan osan kasveistaan myyrille. Tulppaanin sipulit nyt ovat vielä halpoja mutta sitten jos myyrät käyvät puuvartiset jyrsimässä, niin kyllähän se jo lompakossakin tuntuu. Onneksi myyriä ei ole joka vuosi yhtä paljon, kuten Betweenkin tuossa jo sanoi. Tuo ’Negrita’-tulppaani on muuten kaunis minustakin, samoin ruukuissa olevat punavalkoiset hörselöt.
    On muuten pitänyt jo aikaa sitten kysyä sinulta noista säleikköpuiden vaijerituista. Mitä luulet, pystyisikö köynnöshortensiaa kasvattamaan samanlaista aitaa myöten? Heiluvatko vaijerit liikaa tai ovatko liian ohuita kannattamaan (toivon mukaan) isoksi kasvavaa köynnöstä? Minulla olisi mahdollisuus saada köynnöshortensian taimi, mutta sille ei ole meillä sopivaa kiipeilyalustaa kun en halua sitä talonkaan seinälle kasvamaan. Mietin, jos tekisi siitä kapean aidan ja tuollainen vaijerityyppinen ratkaisu sopisi ulkonäöllisesti aika hyvin kaavailemaani kohtaan.

    • Hm, ei nuo vaijerit heilu ja uskoisin kestävänkin mutta onko sittenkin liian vähän tarttumapintaa?! Ainakin oksia joutuisi varmaankin sitomaan samalla tavalla kuin noita omppuja. Ehkä aikaa myöten sitten tarttuisivat jo kyllä itseensäkin. Kyllä se voisi toimiakin. Vanhassa postauksessa minulla on myös lähikuvia noista vaijerien kiinnityksistä, mikäli innostut samanlaisen rakentamaan. Monenlaista hilavitkutinta piti hommata ennen kuin vaijerit olivat paikoillaan. Suurin osa kiinnikkeistä oli muuten venetarvikkeita myyvältä osastolta.
      Itse istutin kolme köynnöshortensiaa Kauhurinteen alimmalle tasolle ja toivon niiden kasvavan maata myöten ylöspäin sekä muuria pitkin.

  • Niin harmi, että vesimyyrät olivat tulleet paikalle. Toivottavasti eivät jäädäkseen. Hyvä kun jaksat puita hoitaa. Nyt on ollut niin hirveästi kirvojakin. Samat tulppaanisuosikit mullakin – negrita ja prinsess Irene.

    • Tulput olivat kyllä ihania, eka kerta kun vähän enemmän istutin. Ja lisääkin jo sitten tilasin, täytyyhän niiden myyrienkin talvesta huolehtia😊

Vastaa:

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.