Muutama kauan odotettu uusi kukkija ja monta vanhaa tuttua

koristeraparperi-mamasgarden
Westersistä alkujaan meille kotiutunut koristeraparperi aikoo pian kukkia ensimmäistä kertaa.

Kaunis kesäkuu on alkanut ja ihanan virvoittavat vesisateet ovat saaneet puutarhan ja luonnon kukoistamaan. Viime kesän kamalasta kuivuudesta ei onneksi ole ainakaan vielä tietoa, voi kunpa saataisiin jatkossakin tasaisesti sateita ja auringon paistetta. Voikukkien kultakausikin alkaa pian olemaan jälleen kerran ohi ja niiden kitkeminen ei ole enää niin ajankohtaista. En siis tänäkään vuonna osannut tehdä rauhaa voikukkien kanssa vaan nyysäsin selkä kyyryssä niiden kimpussa. Eikä auttanut, vaikka kuinka vakuutin itselleni niiden tärkeästä tehtävästä pölyttäjien ravintona. Jotenkin niiden keltaiset kukat ja viimeistään pölisevät siemenpallot saavat vain minut näkemään —  keltaista, krrr!

koristeraparperin-kukka-mamasgarden

Vaan se keltaisesta, siirrytään ihan muihin sävyihin! Tämä komea tumma kaunotar Westersistä aikoo pian kukkia ensimmäistä kertaa. Koristeraparperi on vuosi vuodelta vahvistunut, muistan miten surkea rääpäle se oli ensimmäisenä kesänään meille tullessaan. Pikkuinen jakopala kuitenkin jaksoi sinnitellä ja vaikka siitä kuoli aluksi kaikki lehdet niin syksyyn mennessä se kuitenkin pukkasi yhden pienen lehden ja osoitti näin olevansa hengissä. Kyllä joistakin kasveista sitten tulee tärkeitä ja yleensä ne ovat juuri sellaisia joihin liittyy jokin hyväsydäminen puutarhuri tai tarina <3

syreeni-annala-mamasgarden

Tämän kasvin taustalta taas löytyy tarina. Syreeni on nimittäin löytynyt lisäykseen hyötykasviyhdistyksen Annalan puutarhasta ja on saanut nimensäkin löytöpaikan mukaan Syringa vulgaris A-20 `Annala`.  Näin tämän vuosia sitten kukassa Annalassa ja ihastuin heti. Kukat ovat tummemman violetit kuin tavallisessa pihasyreenissä ja yksittäisen kukan koko on suuri  ja muotonsa kauniin pullea. Tuoksussa tämä kuitenkin häviää selvästi perinteiselle syreenille mutta tuossa ruusuaidanteen jatkona se on ehdottomasti paikkansa ansainnut.

karhunlaukka-mamasgarden
Karhunlaukka kukkii metsän reunassa.
libanoninlaukka-mamasgarden
Libanoninlaukan herkkän valkoista kukintaa Marjamäellä.

Tummien kaunotarten rinnalla tähänkin postaukseen valikoitui muutama valkoinen kukkija, kuin keventämään ja valoa tuomaan. Karhunlaukka, Allium ursinum on alkanut hiljalleen hieman leviämään vaikka alkuun tuntui, ettei se meillä tulisi laisinkaan viihtymään. Joitakin siementaimiakin on ilmestynyt, joten kotiutuminen on selvästi alkanut. Myös libanoninlaukkaa, Allium zebdanense löytyy jo useastakin penkistä ja vielä vaan tekisi mieleni istuttaa sitä lisää, niin kaunis ja herkkä se on. Ensimmäiset istuttamani sipulit voisi varmaankin jo tänä vuonna jakaa, täytyisi vain muistaa kukinnan jälkeen tehdä se 🙂

särkynytsydän-alba-mamasgarden

Valkoisten kukkijoiden tämän hetken ehdoton kuningatar on kuitenkin tämä särkynytsydän, Lamprocapnos spectabilis `Alba`. Kuningattaren nimi vain on näköjään jossain vaiheessa vaihtunut. Dicentra hän on minulle aina ollut ja varmasti sellaisena tulen jatkossakin muistamaan. Välillä harmittaa nämä nimien muuttumiset mutta toisaaltahan se on ymmärrettävää, että tiedon lisääntyessä kasvien sukulaisuussuhteet saattavat muuttua ja siinä sivussa nimikin. Pääasia kuitekin on, että kasvi ei häviä mihinkään vaan kasvaa ja voi hyvin. Ja sitä nämä tosiaan tekevät! Yksi taimi on siementänyt ympärilleen useita lapsosia ja vain kerran yksi todella suuri punakukkainen taimi on kuollut todennäköisesti talvimärkyyteen. Tuo talvimärkyys onkin näiden pahin vihollinen ja siksi ne kannattaa istuttaa kohopenkkiin. Sen olen myös huomannut, että varjommassa näiden lehdistö pysyy kauniina syksyyn asti ja uusia kukkiakin ilmestyy jälleen loppukesästä.

varjohiippa-niveum-mamasgarden

Vaan lopuksi vielä katsaus lehtien alle missä kukkii valkovarjohiipan, Epimedium yangianum`Niveum` pikkuruiset kukkaset. Ne selvästi vähän arkailevat takana kasvavaa jalkalehteä, Podophyllum versipelle `Spotty Dotty`. Kuinka kaksi niin erilaista kasvia onkin tullut istutettua vierekkäin 🙂 Toivottavasti ne kuitenkin jatkossa täydentävät toinen toisiaan ja oppivat tulemaan sopuisasti toimeen keskenään! Vaan nyt lähden tästä koneelta nauttimaan ulos puutarhaan, aamullisen ukkoskuuron tuomasta raikkaudesta. Ihanaa keäkuuta kaikille lukijoilleni <3

pyöreä tekstillä-blogin-loppuun

4 Comments

  • Niin kaunista! Annalan syreeni on huippuihana.
    Oma koristeraparperini kasvaa toivottoman varjoisassa paikassa ja melko kuivassakin. Niinpä olen odottanut ensimmäistä kukkaa vuosikaudet ja odotan edelleen. Olisi kiva tietää, oliko se viimeinkin tuollaista punakukkaista, jota halusinkin 😀
    Varjohiipat ovat niin ihania, ja mahea kontrasti Spotty Dottyn vierellä <3

    • Tosiaan aika aurinkoisessa paikassa tuo raparperi meillä kasvaa ja alapihalla, joka on selvästi kostein paikka tontilla. Uskaltaisitkos siirtää sen vaikka sun mutapuutarhan partaalle, siinä varmasti viihtyisi!

  • Kauniit kukkijat! Koristeraparperi on minulle ihan uusi tuttavuus. Hienot lehdet ja varmaan kukintokin. Sinun särkyneet sydämesi ovat jo komean kokoisia. Minulla on valkoinen ollut muutaman vuoden ja on nyt hädin tuskin polvenkorkuinen. Se herää suunnilleen penkin viimeisimpänä ja kukkii selvästi myöhemmin mitä muiden blogeissa olen nähnyt kukkivan. Ehkä tänä vuonna kukat näkyvät jo vähän kauemmas kuin viime vuonna, jolloin koko puska jäi alle 30-senttiseksi ja piilotteli kuunliljojen takana. Mukavaa alkavaa viikonloppua!

    • Raparperi on nyt avannut kukkansa. Muuten samanlainen kuin perusrapsulla mutta hennon vaaleanpunainen💚
      Aika monta vuotta minullakin meni ennen kuin nuo sydämet pulskistuivat ja valkoinen on vieläkin ehkä hieman hennompi.

Vastaa:

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.