Sateisen harmaa marraskuun päivä, puutarhasta löytyy iloa ja ihmeitä

Syyskrookukset jaksavat kukkia ja kukkia aina vaan.

Marraskuun harmautta ja ankeutta, vielä mitä! Siirryin syyskuun alusta tekemään vajaata työpäivää ja voi kuinka olenkaan nauttinut. Ehdin tehdä läksyt ekaluokkalaisen kanssa, laittaa terveellisempää ruokaa ja aamuvuoroista pääsen työpäivän jälkeen kotiin ennen pimeää. Ihan mahtavaa!

Tässäpä heti alkuun kuvapari päivän yllättävimmistä löydöistä. Olen jo joitakin päiviä ihaillut Instagram-tileille ilmestyneitä kuvia syksyllä kukkivista lumikelloista. Ja niinhän siinä sitten kävi, että omassakin puutarhassa G. elwesii `Barnes` puskee pientä vihreää piippaa pintaan <3 Nyt vain täytyy toivoa lauhojen ilmojen jatkuvan jotta tuo pieni ihme ehtisi kukkimaan. Toinen ihmetyksen aihe on ruusu `Rhapsody in Blue` joka vielä availee nuppujaan. Värinsä ei ole kuitenkaan yhtä intensiivinen kuin kesäisessä kukinnassa mutta kaunis se on silti ja sai minut kovin iloiseksi.

Tähän aikaan vuodesta ilahduttavat kaikki vähänkin vihreänä pysyneet kasvit. Vihreän kauneus korostuu ruskeiden eri sävyjä vasten. Tässä kevätlinnunsilmän lehtiä kannon kolossa. Rehevässä kompostilla parannetussa maassa lehdistä kasvaa isoja ja mehevän näköisiä. Saa nähdä tuleeko niistä tulevaisuudessa jopa pienoinen riesa mutta enpä ainakaan vielä henno kitkeäkään, sillä kuuluvat alueen luonnonkasvillisuuteen.

Ja niin kuuluvat myös nämä ketunleivät. Yhdessä esikoiden lehtien kanssa tämä kaksikko peittää tehokkaasti maata ja estää rikkaruohoja pääsemästä valloilleen. Siispä ketunleipäkin on erittäin tervetullut istutusalueille.

Ja hopea on kauden väri niin pikkujoulujen pukeutumisessa kuin puutarhassakin 🙂 Näitä hopeanvärisiä imiköitä minulla on nyt kahta eri lajiketta ja niitä pitäisi kyllä tulevaisuudessa jakaa useampiin kohtiin. Ilahduttavat kovin kirkkaalla ja ihmeen fressillä olemuksellaan, sillä onhan tässä ollut jo tänä syksynä aika kipakoita pakkasiakin.

Jouluruusut eivät sentään vielä kuki vaikka yhden pienen nupun alun löysinkin. Ilman kukkiakin ovat kuitenkin komeita kasveja suurine vihreine lehtineen. Muutama kasvi kärsi kuivasta kesästä melkoisesti ja luulin jo menettäväni ne mutta niin vain nyt puskevat onneksi vihreää eloa.

Ja vaikka riippajapaninlehtikuusi pudottaakin pian suloisen pehmeät neulasensa…

…jäävät havut onneksi vehreyttämään karua maisemaa. Kallion koloon itsestään kasvanut kuusen taimi on silmäteräni. Kastelin sitä viime kesän kuivuudessa muutaman kerran kun pelkäsin sen nuutuvan mutta ihmeen sitkeästi se on tuossa olemattomassa multatilassa kasvanut. Olen leikannut siihen pyöreää muotoa. Etualan matalakasvuinen kataja oli yhtäkkiä hujahtanut ihmeen suureksi. Näihin kasveihin ei tule kesällä kiinnitetyksi mitään huomiota mutta tähän aikaan vuodesta ne nousevat esiin ja niiden kasvu aina yllättää. Tuntuu kuin olisin juuri tuon istuttanut ihan pienenä taimena ja nyt se on ainakin metrin halkaisijaltaan. Alueelle mahtuisi vielä yksi karun kasvupaikan havu, ehkäpä joku pylväsmäinen?!

Loppuun vielä päivitys kellarin tilanteesta. Sisäosien tukirakenteet on nyt purettu pois ja viimeisessä huoneessa majailevat viikonloppuna nostetut daalian juurakot. Vaikka ovet vielä puuttuvatkin niin olipa mukava fiilis kantaa juurakot kellarin perille. Jospa vielä saadaan väliaikaiset ovetkin paikoilleen ennen pakkasia niin ehkäpä säilyvät daaliat sitten ensi kevääseen. Annan nyt juurakoiden kuivahtaa jonkin aikaa ja peitän ne sitten lannoittamattomalla Biolanin turpeella. Jospa se imisi liian kosteuden itseensä ja parantaisi juurakoiden talvehtimista myös eristämällä mahdolliselta kellariin pääsevältä kylmältä. Jännä nähdä miten keltsun eka talvi tulee sujumaan.

Tässä vielä pullukan sivuprofiili 🙂 Sain yhdessä perheen avustuksella katettua ja kuoritettua päällisen ja myös valeessa odotelleet kasvit paikoilleen. En hennonut vielä leikata taimia, rotkottakoon tuossa kevääseen kun on niin mukavaa että alueella viimein kasvaa jotakin! Mullan alle on piilotettu myös useampi sata tulppaanin sipulia. Enää on kylvämättä kellokukkaniityn siemenseos. Kuukalenterin mukaan kukkakasvien hyvät kylvöpäivät olisivat huomenna ja ylihuomenna! Mietin vain, että mikäli nämä lauhat vain jatkuvat ja jatkuvat onko mahdollista siementen vielä itää ennen talvea?! Se ei varmaankaan olisi kovin suotavaa. Tosin osa siemenistä kuitenkin vaatii kylmäkäsittelyn itääkseen joten lieneekö enää kuitenkaan tuota vaaraa. Sitäkin vielä mietin kylväisinkö pelkän kukkaseoksen vai myös heinien siementä sinne tänne. Olisiko kellään antaa vinkkejä niityn perustamiseen?!

 

6 Comments

  • Olen havujen ystävä juuri mainitsemastasi syystä: ne ovat vihreitä talvellakin. Minulla oli mökillä pieni niitty, joka oli kaunis kukkien kukkiessa. MUTTA. Loppukesästä se oli aivan susiruma! Siksi luovuin siitä.

    • Itseäni vähän mietityttää niityn kanssa nuo punkit kun niitä tuppaa tontillamme muutenkin olemaan. Ei haittaa vaikkei se koko kesää niin kauniskaan olisi. Täytyy sitten vaan viikatteella kaataa heinä ja haravoida seipäälle hyvissä ajoin mikäli punkit löytävät alueelle. Alue on myös niin tasainen, että ruohonleikkurikin siellä voisi välillä käväistä vaikkei se varsinaisesti kyllä niityn hoitotoimiin kuulukaan.

  • Olipa mukava kuulla, että sinulla on nyt enemmän aikaa perheelle, ruuanlaitolle ja puutarhallekin, kun työ jää vähän vähemmälle. Ymmärrän niin sinua tässä ratkaisussasi. Arvostan ajan, jonka käytön voin ihan itse määrätä, tosi korkealle.

    Syyskrookukset ovat tosi suloisia!

    • Ratkaisu oli varmasti oikea mutta aika sitten näyttää miten jatkan töissä kun kolmonenkin tuosta kasvaa. En vaan kyllä oikeastaan edes mieti sitä vielä vaan elän muutenkin aikalailla päivän kerrallaan.

      • Aivan, tilanteet muuttuvat ja ratkaisut sitä mukaa. Niin se on parasta, päivä kerrallaan: kun on kotona kannattaa nauttia kotona olosta, kun on töissä, niin kannattaa innostua työstänsä.

Vastaa:

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.