Sieniviljelyä ja syksyn sävyjä

Osterivinokasta koivupöllin päästä.

Olipa jännä jokin aika sitten huomata, että kuivasta kesästä huolimatta viime syksynä perustamani sieniviljelys antoi pikkuisen sadon! Olin ihan täysin unohtanut nuo pöllit tuonne tontin reunalle, enkä muistanut kertaakaan kastella niitä kuivien jaksojen aikana, kuten ohjeissa kehoitettiin. Jotensakin mielestäni ihan ihme, että ympit eivät olleet täysin tuhoutuneet kuivuudessa ja rihmastot pystyivät puskemaan ilmoille muutamia osterivinokkaita. Sieniä saattaa tulla vielä tulevina vuosina lisääkin, joten pöllit saavat jäädä rauhassa pötköttelemään niille sijoilleen Marjamäen taakse.

Mikäli haluat lukea myös aikaisemmat postaukseni sieniviljelystä niin voit lukea viljelyn perusteista täältä ja viime syksyisestä varsinaisen viljelmän perustamisesta täältä.

Pitkästä aikaa maakellarin kuulumiset

 

Se sienistä tällä erää ja sitten vähän päivitystä toiseen hiljaiseloa viettäneeseen projektiin. En tiedä muistaako kukaan enää edes koko maakellariprojektiamme, sillä niin hiljaa on kellari uinunut koko kesän ja syksyn ajan. Tässä kuitenkin kellarin kuulumisia mikäli olet pohtinut missä vaiheessa se on menossa. Paljoa se ei ole edistynyt mutta saimme kuitenkin hiljattaen poistettua ylimääräiset eristeet kellarin takaosasta ja kärrättyä sepelit kellarin ympärille. Sepeli toimii tuossa ympärillä alempana kulkevan varsinaisen salaojan lisänä ja aiomme seuraavaksi levittää tuohon maanrakennuskankaan ennen varsinaista täyttömaata. Kangas estää maa-ainesten sekoittumisen ja sepelin vedenjohtamiskyky säilyy parempana. Olemme myös suunnitelleet kellarin molemmin puolin pengerryksia luonnonkivistä ja poistimme liian lähellä kellaria kasvaneen tammen. Mietin koko kesän tuon puun poistamista ja viimein se sitten tehtiin. Suunnittelin ensin pitäväni puuta pienenä leikkaamalla mutta lopulta tajusin ettei tammea, puiden kuningasta, olisi ollut mukavaa katsella kahlittuna. Nyt pengerrykset on helpompi toteuttaa ja istuttaa sitten joskus alueelle sopivaa kasvillisuutta. Seuraavaksi onkin sitten vuorossa konehommia, jotka olisi tarkoitus teetättää vielä tämän vuoden puolella.

Vielä on jäljellä kaunista kukintaa ja syksyn sävyjä

 

No enhän minä voi millään lopettaa postausta ilman kauneutta. Ei sillä, kyllähän nuo osterivinokkaat ovat mielestäni ihan kauniita mutta samaa ei voi sanoa keskeneräisestä maakellaristamme 🙂 Ihmeen paljon vielä löytyy kuitenkin myös kukkien kauneutta puutarhasta. Nämä valkoiset liljat ovat joka vuosi kukkineet todella myöhään ja viime syksynä eivät muistaakseni kukkineet laisinkaan valottoman ja kylmän kesän seurauksena. Tänä vuonna nuo kuitenkin tykittävät sitten senkin edestä.

Lisää vaaleaa utuisuutta ja hentoa pinkkiä. Viime syksyiset betonipallotkin alkavat taas tulla hiljalleen näkyviin kasvillisuuden alta ja antavat ryhtiä jämäkällä olemuksellaan.

Myös kivien kauneus alkaa jälleen korostua. Muodokas ruskea kivi on tuliainen työmatkalta 🙂 Edessä kasvaa pikkuinen pensasmagnolian taimi joka virkistyi kesän kuivuuden jälkeen kun lisäsin sen juurelle kahvinporoa katteeksi.

Lisää pinkkiä tunnelmaa on tällä hetkellä talon takaterassilla jolla pelargonit vielä kukkivat muistuttaen kesän olleen erityisen lämpimän ja valoisan. Myös kukkakaupasta muutama viikko sitten mukaan tarttunut mehikasvi on värjäytynyt auringossa kauniin hennon vaaleanpunaisen sävyiseksi.

Viime kesän lämmöstä ja valosta eivät kuitenkaan pelargonien tavoin tainneet daaliat oikein tykätä, sillä niiden kukinta jäi lopulta melko vaisuksi. Lieneekö myöhäisen maahan laittamisen syytä vai oliko sittenkin kuivuus liian ankaraa?! Tiedä häntä mutta lähi viikkoina saattavat olla jo käsillä ensimmäiset hallayöt jolloin daalioiden kauneus katoaa. Ensi viikoksi on ennustettu vain +2 asteen yölämpötiloja, hurr. Nyt täytyykin yrittää tankata viimeisten kukkien kauneutta niin kauan kuin sitä vielä riittää ja pelastaa talvetettavat kasvit sisälle viimeistään ennen hallaöiden saapumista.

Kaunista syksyä kaikille lukijoilleni <3

 

Vastaa:

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.