Festareista selvitty ja vappukin kohta juhlittu

Paikallisen VPK:n pystyttämässä telttakatoksessa kävi melkoinen hyörinä.

Lumikellofestivaalit on nyt sitten vietetty ja olo on jotenkin haikea ja samalla kyllä helpottunutkin. Stressasin festareista enemmän kuin olisin etukäteen uskonutkaan ja melkein näännytin itseni valmisteluiden kanssa. Toisaalta nyt kun paikat on joten kuten järjestyksessä, on mukavaa jatkaa puutarhastelua leppoisasti, aina silloin kun ylimääräistä aikaa jostakin löytyy. Sen verran säikähdin väsymistäni ja perheeni reaktioita, että suunnittelemani ulkohuusiprojektin menin perumaan. Miksi hamuta lisää projekteja kun edellisetkin on vielä kesken ja viimeistelemättä?! Kellarin parissa menee kevyesti tämän kauden mittaan ilmaantuva ylimääräinen vapaa-aika ja voisihan sitä välillä vähän nauttia myös siitä mitä on jo saanut. Tärkeimpänä ja ykkösenä oma ihana perhe, joka niin helposti unohtuu varsinkin näin keväisin kun viherhuuma ottaa minusta vallan.

Tässä vielä pari kuvaa festareilta, oikeastaan enempää kuvia en ehtinytkään ottaa. Koko päivä oli yhtä hyörimistä ja jutustelua ihanien ihmisten kanssa. Olisin halunnut syventyä keskustelemaan jokaisen paikalla olleen kanssa mutta ihmisiä oli niin paljon ettei aika yksinkertaisesti riittänyt. Vaikka kuvien ottaminen jäikin, niin minulla on onneksi tallessa muistini syövereissä monta ihanaa kohtaamista ja ystävällistä ihmistä. Ja miten paljon sainkaan näiltä ihmisiltä ihania sanoja ja lahjojakin. Taimiakin kertyi lopulta aikamoinen joukko vaikken oikein missään välissä ehtinytkään itse syventyä taimivalikoimaan. Joitakin herkkuja älysin kuitenkin onnekseni jossakin vaiheessa hankkia ja muutamia olin jo sopinut etukäteen. Vaikka ilma ei ollutkaan kovin suotuisa ja vettäkin roiski jossakin vaiheessa niin lopulta päivä oli mielestäni oikeinkin onnistunut. Vielä kun aurinko olisi paistanut niin puutarha olisi ollut kauniimpi mutta ilmoja kun ei voi valita. Eilisen kaltainen kesäinen auringon paiste tuli meille päivän myöhässä. Nautimme kuitenkin eilisestä lämmöstä lasten kanssa uimarannalla viimeisiä festareilta jääneitä munkkeja mussutellen. Vielä kun sitten eilen illalla hurautimme Mustion linnalle nauttimaan puutarhasta ja sieltä nousevista kuumailmapalloista, ei festariviikonvaihde olisi enää voinut parempaa päätöstä saada.

Linnan pallon kuumailmapallot puutarhan yllä

 

Mustion linnan edustalla lainehti idänsinililjameri.

Linnan puistossa oli niin kaunista. Auringon lämpö oli saanut pienet sipulikukat avautumaan ja kaikki näytti kevään kirkkaassa valossa aivan ihastuttavalta.

Ennen kuin kuumailmapallot pääsivät ilmaan, ehdimme kiertää vielä koko pitkän polun jonka varrella valkovuokot loistivat ja pikkuisia krookuksia löytyi heti kun metsästä saavuttiin ihmisen muokkaamalle alueelle.

Ja kun pallot illan päätteeksi sitten nousivat taivaalle oli tunnelmakin korkealla. Emme olleet koskaan nähneet vastaavaa ja nuo isot pallot olivat lapsille suuri elämys. Palloja nousi yhteensä kolme ja saimme seurata niiden matkaa lähes kotiin asti. Ihmeellisen kauakaa ne saattoi nähdä! Tilaisuus oli niin mukava, että luulenpa sen kuuluvan meidän perheen vapun viettoon vielä tulevinakin vuosina.

 

6 Comments

  • Lumikellofestarit taisivat olla kiva tapahtuma, en ole sellaisesta ennen kuullutkaan. Taimista taidamme kuulla myöhemmin lisää.

    • Kyllä, kivaa oli ja ihania ihmisiä puutarhan täydeltä <3 Uudet taimet taitavat tosiaan pompsahdella vuorollaan aina tänne blogin puolelle, viimeistään sitten kun ovat toivottavasti kasvaneet ja kukoistavat 🙂

  • Olet ilmeisesti ollut ihan festariemäntänä! Varmasti oli antoisa päivä! Malta nyt nukkua parit hyvät ja pitkät yöunet. Itse olen venytellyt valvomista vähän liian pitkään iltaisin…

    • Kyllä, oikea promoottori jonka kone meinaa nyt vähän yskähdellä 🙂 Onneksi tässä on jo muutaman päivän saanut levätä ja voimat alkaa pikku hiljaa palautumaan. Hissukseen vaan kohta hyötytarhan kimppuun kun vaan kelit lämpenisivät. Kaikki kylvökset on kyllä ihan jäänyt laittamatta kun pöydät oli täynnä sammareita 🙂 No täytyy kylvää suorakylvöinä tänä vuonna!

  • Kuulostaa mukavalta tapahtumalta. Omia voimia täytyy todella kuunnella. Kasvukausi on niin lyhyt, että kaikkea ei millään saa tehtyä, mitä haluaisi. Onneksi tulee muitakin kesiä.

    • Kyllä tuo omien voimavarojen kartoittaminen on todellakin niin tärkeää ja minulta se monesti unohtuu. Keväinen huuma saa kuvittelemaan, että ehtii ja jaksaa ihan mitä vaan. Onneksi on ihana perhe joka ilmoittaa omalla tavallaan milloin on aika keskittyä olennaiseen <3

Vastaa:

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.