Unelmissa lumikellojen kukinta

Kevät on lähellä ja kuitenkin vielä niin kaukana. Vihreää peukaloani kolottaa yhä vain enemmän ja se haluaisi jo päästä ulos kaivamaan multaa. Tästä keväästä tekee erityisen jännitävän lukuisat uudet lumikellojen sipulit, joita istutin viime keväänä `in the green` ja vielä syksyllä sitten lisää ihan sipuleista. Jos kaikki menee talvehtimisen kanssa nappiin, pitäisi ehkäpä jo muutaman kuukauden päästä lammikon ympärille puhjeta kukkaan varsinainen lumikellomeri <3

Tässä sisäkuvassa suloinen Galanthus `Anglesey Abbey`.
Ja tässä samainen kuvattuna ulkoa päin.

Mutta kuinka ihmeessä pystyn odottamaan näiden ihanuuksien nousua maan alta?! Olen kuin lapsi joulun alla, en millään malttaisi pysyä nahoissani. Onneksi arjen rutiinit pitävät kiinni maassa ja romahdan pilvilinnoistani aika ajoin takaisin maan pinnalle. Pinnalle joka muuten on jo melkein paljaana jälleen 🙂 Viikolla satoi nopeasti yhdessä päivässä hurjan paljon lunta mutta seuraavana yönä rankka vesisade pyyhkäisi maiseman jälleen ruskeaksi. Aikamoista veivuuta tämäkin talvi on nyt ollut. Ehkäpä tällaiset talvet vain lisäävät tarhurin levottomuutta!?

Galanthus `Dionysus` on erityisen suurikukkainen.
Tämän pitäisi olla Galanthus `Kingston Double`.

Vaan onko sittenkin parasta tämä odotuksen aika? Kun kevät viimein koittaa, on myös luontoäiti kovin levoton ja hoputtaa kukkasiaan kiihkeään kasvuun. Aivan kuin kasveilla olisi hirmu kiirus ehtiä kukkia ja siementää. Ja niinhän niillä tavallaan onkin, Suomen kesä on niin lyhyt. Voi kun saisi nyt itsensä rauhoittumaan ja nauttimaan hetkestä. Kaikki ihana on vielä edessä päin <3

Kevään kaipuuseen antoi hieman helpotusta perjantaina ilmestynyt uusin Kotipuutarhalehti. Sen artikkeli Kevään pienet merkit, johdatteli minut vauhdikkaan viikon päätteeksi syvälle keväisiin unelmiini. Toisaalta heti takakanteen päästessäni mieleni täyttyi jälleen jännittyneestä odotuksesta. Seuraavassa numerossa on nimittäin luvassa juttua blogisiskoni, Vironperän Irenen upeasta puutarhasta. Irenen kanssa tilattiinkin jokin aika sitten lisää uusia lumikelloja puutarhoihimme.  Ja siinä taasen yksi odotuksen aihe lisää. Sipulit meille toimittaa Gornovium snowdrops vasta joskus kesällä, kunhan ne ovat kukintansa jälkeen vaipuneet lepotilaan. Turvallisempaa saada lähetys sipuleina kuin `in the green`, sillä silloin lähetys saattaisi saapua jo näinä päivinä. Lumikellot nimittäin kukkivat Englannissa jo täyttä häkää <3 Siinäpä jälleen yksi haaveiluni kohde. Matka keväiseen Englantiin, ehkä se joskus vielä toteutuu?!

Mistä sinä haaveilet juuri nyt?

Avainsanat
,

8 Comments

    • Niinpä, sehän se on jo varmaan kaikkien viherturaajien haaveissa <3 Vaikka ulkona näyttää vielä ihan talviselle on se kuitenkin niin lohduttavaa, että ollaan jo ihan tammikuun lopussa. Väistämättä alkaa kevät tulla viimeistään 2-3 kuukauden päästä.

  • Keväästä täällä haaveillaan ja kukkivista kukkasipuleista. Pari kuukautta vielä niin odotus on lopuillaan.

    • Toden totta, kyllä sitä tässä taasen jaksetaan odottaa. Ja tänä vuonna minusta tämä kaikista pimeinkin aika meni suhteellisen nopeasti, nyt jo illasta tunnin verran valoisampaa!

  • Minäkin fiilistelin täällä Kotipuutarhalehden kanssa ja huomasin mainoksen Irenen puutarhasta. Ihanaa odottelua, samoin kevään kukkasipuleista, piilottelin nimittäin aikamoisen määrän sipuleita syksyllä. Malttamatonta odottelua!

    • Kyllä joka syksyinen sipulirumba kannattaa aina vaan pyöräyttää. Mikä sen ihanempaa kuin saada jännityksellä odottaa mitä maasta nouseekaan. Osa istutuksista on jo unohtunutkin. Kirjaan kyllä jokaisen lappusen taakse mihin ja milloin olen mitäkin istuttanut, niitä lappusia vaan alkaa olla jo niin monta nippua, että mihin ne kohta kaikki talletan?!

  • Tätä postausta lukiessani näen jo itseni makaamassa maassa lumikelloja tiiraillen. Viime keväänä ei kovin moni niistä noussut, joten syksyllä laitoin lisää. Ja istutan tulevinakin syksyinä, kunnes lumikelloja on taatusti tarpeeksi. Eli luultavasti homma jatkuu hamaan ikuisuuteen saakka, sillä lumikelloja tuskin voi olla riittävästi.

    • Minä istutin ensimmäiset sipulit silloisen Loviisassa olleen Villiniityn sipuleista ja siitä on aikaa varmaan n. 5-7 vuotta. muutamasta sipulista on vasta nyt ihan viime keväinä muodostunut hyvän kokoinen tupas, jonka voisi nyt jakaa. Aika hidasta siis on ainakin tuon kerrotun `Flore Pleno`:n jakaantuminen ja leviäminen. Tavalliset puistolumikellon lisääntyvät onneksi vähän nopeammin myös siemenistä.

Vastaa:

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.