Puutarhan luonnonkukkia

koiranputki-mamasgarden

Tänään vietämme keskikesän juhlaa ja koko ympäröivä luonto juhlii kanssamme 🙂 Elämme luonnonkukkien kauneinta aikaa<3 Tuossa ensimmäisessä kuvassa onkin sopivasti kuvassa myös juhannusruusu, vaikkakin päätähtenä keimailee pellon reunan hörsylä, ihan tavallinen koiranputki. Kaunis kaikessa yksinkertaisuudessaan.

metsäkurjenpolvi-mamasgarden

Koiranputken keveät kukinnot toimivat unenomaisena taustana monille värikkäämmille kukille. Tässä seurassaan tonttimme vakioasukas metsäkurjenpolvi. Kuva ei kyllä oikein tee oikeutta hänen kauneudelleen.

mäkitervakko-mamasgarden

Tämän hetken ehdoton ykköskukkija on tämä mäkitervakko. Se kukkii tänä vuonna erityisen runsaana,  varmasti kostean kevään ansiosta. Joinakin vuosina kallion päällys on tähän aikaan kesästä jo rutikuiva ja kasvit kituuttavat henkitoreissaan. Vaan luonto on ihmeellinen, sillä vaikka jonakin vuonna kallion kasvit näyttävät kuolevan kokonaan, rehottaa ne jälleen seuraavan kosteamman kevään jälkeen täydessä loistossaan <3 Istutin kallionalus penkkiin myös pikkutervakkoa, ajatellen sen kestävän ja leviävän yhtä hyvin kuin isomman sukulaisensa. Ainakaan yhden kasvukauden jälkeen ei tulos ole ollut toivotunlainen, sillä osa taimista näyttää kuolleen.

Kuvassa näkyvä valkomaksaruohokin kuuluu kalliomme luonnonkasveihin. Sen kukinta-aika ei kuitenkaan ole ihan vielä.

Tämän kuvaparin kasvit viihtyvät myös äärimmäisessä kuivuudessa, lähes paljaalla kalliolla. Kalliokielon kukinta on jo mennyt mutta raikkaan vihreät ja kauniit lehdet näkyvät kallionpäältä pihaan asti. Myös kissankäpälä viihtyy kalliolla ja olen levittänyt sitä tuohon kallionalus penkkiinkin. Molempia sukupuolia kasvaa vieretysten, sillä kissankäpälä on 2-kotinen. Vaaleanpunaisissa käpälissä sijaitsevat emikukat ja valkoisissa hedekukat <3

valkolehdokki-mamasgarden

Tässä lienee tonttimme harvinaisin kukkija <3 Hieman kosteammassa kallion painanteessa on runsas valkolehdokki esiintymä ja huippu vuosina olemme löytäneet tätä myös yhden yksilön viereisestä mäntymetsiköstä! Joka vuosi kukinta ei ole yhtä runsas ja lehdokit huilailevat kuten näyttäisi tänä vuonna käyvän. Onneksi niiden orkideamaisia lehtiä näyttää kuitenkin olevan runsaasti tuolla alueella, joten ehkäpä ensi vuonna on vuorossa oikea kukkatykitys 🙂 Tässä muuten linkki vanhaan lehdokkipostaukseeni.

Lopuksi vielä muutama tarkempaa tunnistusta kaipaava tonttimme asukas. Tuota ylempää olen pitänyt jonakin virnana ja vertailtuani Suomessa kasvavia erilaisia virnoja, näyttäisi tämä olevan lähimpänä aitovirnaa.

Viimeisen kuvan kaunokaiseen törmäsin tänä vuonna ihan ensimmäistä kertaa! Kasvi vaikuttaisi puna-ailakilta mutta on hempeän vaaleanpunainen?! Mysteeri jonka luontoportti taisi kuitenkin jälleen ratkaista! Voisiko tämä olla puna- ja valkoailakin risteymä? Vaan mistä ihmeestä tämän siemen on tuhon tammen alle lennähtänyt?! Kumpaakaan mahdollisista vanhemmistaan en ole lähialueilla koskaan tavannut.  Voisiko olla kuitenkin niin, että olen saanut tuon taimen joskus joltakin ja unohtanut sen täysin 😉 No mutta joka tapauksessa ihana kasvi ja ruohonleikkuri tulee kiertämään hänet visusti tänä kesänä!

Vaan nytpä kaikki kipin kapin keräämään seitsemän kukkasta tyynyn alle ja juhlimaan keskikesän juhlaa, rauhallisesti <3

4 Comments

  • Onnenpekkoja ootte, kun omalla tontilla kasvaa valkolehdokkeja! Niin se varmaan on, että teille on ilmestynyt Silene dioica x latifolia. Onhan se siemen ehkä voinut olla siellä maassa kauankin ja nyt siten tullut sopiva hetki itää. Retkikasvioni mukaan näitä risteymiä löytyy asumusten läheisyydestä.

    • Sanos muuta, olen niin ikionnellinen koko kalliostamme ja sen luonnonkasveista. Alueelta voi kauneuden lisäksi myös poimia ahomansikoita, joita lapset hakevat parhaina kesinä mukikaupalla <3

  • hieno homma Minna! olipa mukavaa lukea taas pitkästä aikaa postauksiasi.

    • Hei, ihanaa Ilona kun kävit lueskelemassa! Tulenpas illalla vastavierailulle 🙂

Vastaa:

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.