Allergisen joulukukat saivat sisäisen Claus Dalbyn riehaantumaan

Kun joitain vuosia sitten sain kurkkukipua amaryllisten vuoksi, sain vinkin heittää kukat ulos pakkaseen! Nimittäin niin kauan kuin mittari näyttää miinusta, amaryllis säilyy upeana. Kuura ja huurre vain kaunistavat suurta kukkaa ja jos vain pakkasta riittää, niin kukasta riittää tällä tavoin iloa paljon pidempään, kuin sisällä. Jos haluat säästää sipulin, leikkaa vain kukka pois ja jätä lehdet sipulille sisätiloihin jatkamaan kasvua. Kukkavarsi on ontto, joten varren sisään voi laittaa kepin tueksi, jos haluat tökätä kukan vaikkapa ruukkuun, kuten itse tein. Yhden kukan seivästin kranssin koristeeksi.

Samaan ruukkuun amarylliksen kanssa tökin kranssi-inspistä odottaneet mahonian oksat, vaikka kokonaisuudesta tulikin ehkä vähän hassu. Nyt vain toivotaan, että pakkanen ei lupauksista huolimatta vaihdu plussaksi, sillä silloinhan kukat lörpähtävät heti. Varasuunnitelma on toki helppo toteuttaa, sillä kranssiin on helppo vaihtaa vaikka pari käpyä tai joku muu koriste.

Puolikranssi metallirenkaaseen

Kransseja tykkään yleensä sitoa pajuista taivutettuihin pohjiin, mutta tällä kertaa halusin kokeilla valmista metallipohjaa, joka jää puolikranssissa näkyviin. Floristinteippiä en tietenkään tajunnut ostaa, mutta joku random kaapista löytynyt urheiluteippi pelasti tilanteen. Liukkaaseen metalliin on nimittäin ihan turha yrittää sitoa mitään.

Kranssia tehdessä kannattaa materiaalista ensin sitoa pieniä nippuja, sillä silloin kranssin kokoaminen on nopeampaa. Kärsimättömänä ihmisenä jaksan harvoin väkertää nippuja, mutta mahonian lehdet olivat niin kaukana toisistaan, että tätä pikkukranssia varten niitä piti sitoa vähän tiuhempaan.

Niput kannattaa leikata siten, että leikkauspinta jää piiloon kranssin takapuolelle. Näin saat myös säästettyä materiaalia, kun voit pätkiä ja yhdistää nippuun turhan pitkiä oksia nätisti ilman, että leikkauspinta jää näkyviin.

Mahonia on superkestävä leikkona ja kransseissa ja mun ehdoton lemppari muutenkin. Suomessa sitä on käytetty melko paljon ennen EU:ta ja sen vanavedessä tapahtunutta kotimaisen leikkokukkatuotannon romahdusta. Vähitellen eukalyptus valloitti kukkakimput ja kranssit, mutta itse toivoisin, että mahonia tekisi uuden tulemisen ainakin kotipuutarhoihin. Täällä Pohjanmaallakin oli kuulemma joku, joka viljeli kahdella hehtaarilla pelkkää mahoniaa. Kysyin kerran huvikseni eräältä kukkakaupalta kiinnostaisiko heitä ostaa mahoniaa, mutta vastaus oli ei kiitos. Kaikki kuulemma haluavat nykyään pelkkää eukalyptusta… Meidän puutarhassa mahoniaa kasvaa onneksi vähän siellä täällä ja se kestää hyvin leikkaamista. Olen napsinut oksia silloin tällöin, eivätkä mahoniat ole olleet siitä moksiskaan.

Mahonian kaveriksi pääsi muutama katajan oksa ja sitten oli aika lävistää amaryllis.

Tummanpunainen amaryllis on tässä mahonian kaverina ehkä vähän vanhanaikaisen näköinen, mutta muita sävyjä ei ollut marketissa tarjolla, joten tällä mennään.

Kun pääsin vauhtiin, piti kokeilla myös toista pitkään odottanutta juttua, nimittäin sammalpalloa. Pohjan tein rautaverkkohäkkyrästä, sillä halusin systeemin, jonka läpi saan helposti tökittyä asioita.

Järkeilin, että jos kerran amaryllis säilyy jäätyneenä, niin miksipä ei myös tulppaani! Harmillisesti tulppaanit olivat jo vähän ränsistyneitä, mutta nekin saa vaihdettua, jos kelit tästä vielä lämpenevät. Kokeilin aiemmin myös pinkkejä hyasinttejä, mutta ne haalistuivat pakkasessa aivan tunnistamattomiksi. En suosittele, vaikka saattaa olla, että valkoinen tai tummemmat sävyt toimisivat paremmin.

Sisäinen Claus Dalby heräsi…

Tässä vaiheessa sisäinen Claus Dalbyni oli riehaantunut sen verran pahasti, että lähdin kokeilemaan myös kuusipuun rakentamista ruukkuun sitomalla oksia keppiin.

Mielikuvituspuuhun tuli lopulta kuusen lisäksi tuijaa ja vuorimäntyäkin ja sekamelskasta tuli mielestäni aika hauska. Tosin sisääntulo oli tässä vaiheessa menettänyt kaikki punaiset lankansa ja totesin, että tämäkin asia kaipaa ehkä vähän harjoittelua, sekä jonkinlaista kurinalaisuutta tyylin suhteen. Sen siitä saa, kun ihminen saa vihdoin 22 vuoden odotuksen jälkeen oman sisääntulon. Olkoonkin väliaikainen vuokra-asunnon ovi, niin jotain patoutumia tässä on kyllä havaittavissa.

Omaa silmääni miellyttää melko pelkistetty ja luonnonmukainen tyyli, mutta uskon, että sitten kun päästään viettämään ensimmäistä joulua omalla talolla, niin sen toteuttaminen onnistuu helpommin. Vai lähteeköhän se mopo silloin lopullisesti käsistä? Kun ei tarvitse edes hävetä tekemisiään naapureiden silmissä?

Metsä rappusilla

Kävyt, kuuset ja sammalet riittävät mulle oikeastaan aivan hyvin. Ja ehkä muutama punainen rusetti ja… Jaa-a, jännä tosiaan nähdä missä ollaan talvella 2022. Silloin pitäisi olla meidän perheen ensimmäinen joulu siellä ihan omassa kodissa. Uskon kyllä itse jotenkin siihen, että kun talo on oman tyylin mukainen, niin siihen on paljon helpompi yhdistää talvisia ja jouluisia elementtejä ilman, että tulee ylilyöntejä tai että asiat riitelevät keskenään. Ja kompromisseja on pakko tehdä lasten kanssa. Meillä on nimittäin niin innokkaita askartelijoita ja puutarhureita täällä, että tuokin kuusi varmaan notkuu värikkäitä koristeita vielä ennen aattoa.

Kranssipajalla ainakin pikkuiset askartelijat hyökkäsivät heti paikalle, kun näkivät, että äidillä on jotain erityistä meneillään. Ja ihan kivan kranssin saivatkin aikaan, laitan siitä kuvan vielä vaikkapa instan puolelle.

Rentoa ja mukavaa joulunodotusta ja kertokaahan miten itse valitsette joulukoristeet ulos? Onko ihan helppoa ja fiiliksellä mennään vai joudutteko pähkäilemään kuten allekirjoittanut?

Jos haluat lisää jouluinspistä, niin käy kurkkaamassa instasta millaisen jättikranssin tein vuosi sitten. Se on säilynyt niin hyvin, että on vieläkin meillä seinällä!

Vastaa:

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*