Pihkavoidetta ja metsän ihmeitä

Puutarhurille pienet haavat ja nirhaumat ovat arkipäivää ja talvella ainakin oma atooppinen ihoni on kovilla. Meidän väliaikaisessa vuokra-asunnossa ei ole lainkaan tiskikonetta ja aina kun unohdan käyttää tiskaamisessa kumihanskoja saan kyllä tuntea sen nahoissani. Kädet tulevat nopeasti täyteen pieniä haavoja vaikka kuinka rasvaisi. Onneksi joitain vuosia sitten löysin pihkavoiteen.

Pihkaa on kautta aikojen käytetty haavojen ja palovammojen hoidossa ja sitä löytyy myös apteekin hyllyltä, mutta se on todella helppoa valmistaa itsekin! Pihkan hartsihapot ovat antibakteerisia, mutta hartsiyliherkkien ei missään nimessä pidä käyttää pihkaa.

Pienet lasi- ja huulirasvapurkit löytyivät paikallisesta ekokaupasta ja etenkin esikoinen oli innoissaan, kun sai takin taskuun oman pienen purkin pihkavoidetta.

­Lahjoja puutarhasta

Puutarhanhoito tuo mukanaan hurjasti iloa ja yksi hykerryttävimmistä jutuista on ehdottomasti se, kun saa jakaa vaikkapa taimia tai satoa muillekin. Usein pieni tuominen kylään lähtiessä löytyykin omasta puutarhasta ja se voi olla mitä vain kauniin kukkakimpun tai uusien perunoiden väliltä. Talvella omasta yrttihyllystä voi helposti pakata mukaan kauniin pussin kuivattuja yrttejä ja etenkin joulun lähestyessä alkaa mielessä pyöriä itsetehdyt lahjat.

Tykkään siitä, kun voin nähdä hiukan vaivaa lahjojen eteen tekemällä itse ja kaikkein paras tunne tulee siitä, jos olen kasvattanut raaka-aineet tai materiaalit itse siemenestä tai kerännyt luonnosta. Kaikki eivät näitä lahjoja toki arvosta, mutta mitäs siitä! Yksikin onnellinen lahjansaaja on tarpeeksi ja yleensä onnistumisprosentti on kuitenkin reilusti plussalla. Sitä paitsi itse ajattelen, että ne, jotka katsovat näitä lahjoja tyrmistyneinä ja hiljaa mielessään ihmetellen, niin saattavat hekin saada siitä silti jonkin kipinän, joka ehkä joskus vuosien päästä johtaakin johonkin!

Pihkavoide on ollut meidän perheessä kovassa käytössä ja nyt, kun meillä on vähän omaa metsää, niin innostuin selvittelemään pihkasalvan keittelyn saloja. Yllätyksekseni se olikin paljon yksinkertaisempi juttu, kuin aiemmin tekemäni kehäkukkavoide. Mutta pihkan löytäminen metsästä ei sitten ollutkaan niin yksinkertaista.

Kuusiaidasta liikkeelle

Aluksi lähdin kiertelemään meidän ylikasvanutta kuusiaitaa. Se on joskus sahattu melko ronskisti matalammaksi, kun rungot ovat olleet jo suhteellisen paksuja ja siitä se on haaroittunut ja alkanut kasvattamaan kahta runkoa ylöspäin. Kuuset ovat nyt jokseenkin täysikasvuisia ja ajattelin, että siellä olisi ollut paljon vaurioituneita ja pihkaisia kohtia. Vaan eipä niitä näkynyt, joten suuntasin metsään talon taa.

Meillä on pieni kaistale omaa metsää talon takana ja se onkin ihan kiva, sillä pihkan kerääminen ei kuulu jokamieheniokeuksiin, vaan siihen tarvitaan maanomistajan lupa. Metsä on osittain melkoista ryteikköä, mutta myös kauniita paikkoja löytyy.

Pihkan valutus ja kerääminen

Yritin löytää nimenomaan vaurioituneita puita, joista olisi valunut pihkaa sopivasti rapsutettavaksi, mutta metsästä löytämäni määrät olivat aivan minimaalisia. Niinpä pidin pienen googlaustauon ja löysin mm. tämän ja tämän videon. Niissä on näytetty miten omiin puihin voi tehdä kalanruotokuvion, jonka avulla pihkaa voi valuttaa sellaisista puista, jotka on tarkoitus kaataa muutaman vuoden kuluttua. Ilmeisesti pihkan valuminen heikkenee kun lämpötila laskee 15 asteeseen ja loppuu kokonaan, jos lämpötila laskee alle 10 asteen, joten olin ihan pikkuisen myöhässä näiden joululahjavalmistelujeni kanssa. Ensi kesänä taidan kuitenkin tarkistaa, josko löytäisin metsästämme jonkin puun, jota voisi tähän tarkoitukseen käyttää.

Kesken rapsuttelun tuli yhtäkkiä tunne, että joku tuijottaa. Bongaatteko seuraavasta kuvasta pienen uteliaan nappisilmän?

446 myyrää vähemmän

En ollut koskaan kohdannut kärppää, enkä edes tunnistanut koko otusta kuin vasta jälkikäteen kotona (kiitos jälleen Googlen). Pääsin puolentoista metrin päähän suloisesta pikku kurkistelijasta, mutta lähemmäs en uskaltanut mennä, kun en tiennyt yhtään mistä otuksesta edes oli kyse. Onneksi kärppä esitteli myös mustan hännänpäänsä, joten tunnistaminen oli jälkikäteen helppoa. Kärppä oli uskomattoman suloinen, sulavaliikkeinen ja utelias.

Paras uutinen oli kuitenkin se, kun tajusin miten monta myyrää vähemmän kasvimaalla vipeltäisi tulevana kesänä. Kärppä nimittäin syö päivässä pari myyrää ja urokset vielä tuplasti enemmän. Kun jatkoin taas pihkankeruuhommiani jäi kärppä vielä uteliaana kuikuilemaan perääni.

Sukellus kuusiaidan uumeniin

Lopulta palasin koluamaan kuusiaitaa ja tungin itseni aidan sisään nähdäkseni paremmin mitä oksien alla oikein piileskelee. Ja sieltähän sitä pihkaa alkoi lopulta löytymään.

Kuusiaidan uumeniin pääsi sukeltamaan vain muutamasta harvemmasta kohdasta, mutta niistäkin sain jo 90 grammaa pihkaa kerättyä ja se olikin aivan riittävästi. 

Vaurioituneista puista rapsutettu pihka on täynnä kuorenpalasia, mutta ne siivilöidään pois sen jälkeen, kun pihka on sulatettu vesihauteessa rypsiöljyn sekaan. Sukkahousut toimivat mainiosti kertakäyttösiivilänä, mutta lasipurkit, sekoitustikut, keruuastiat ja puukot on hankala puhdistaa, joten ne kannattaa pyhittää jatkossa vain pihkahommiin. Käsistä pihka lähtee helposti ihan ruokaöljyllä ja vaatteista pihkan saa pois ruokaöljyllä ja sen jälkeen tiskiaineella hieromalla. Kannattanee silti valita tähän hommaan ne rönttävaatteet, joiden tahraantumisella ei ole niin väliä. Sulatusastioiksi kannattaa valita korkeat lasi- tai metallikulhot, jotta vesi ei pääse räiskymään kuuman öljyn joukkoon.

Tarvikkeet

  • kattila
  • kaksi korkeareunaista lasi- tai metalliastiaa sulatukseen
  • sekoitustikku tai haarukka
  • hienoa kangasta siivilöintiin (esim. sukkahousut tai avokassukka toimivat hyvin)
  • vaaka
  • rypsi- tai rapsiöljyä
  • kuusen pihkaa
  • mehiläisvahaa
  • steriloituja lasi- tai metallipurkkeja

Pihkavoiteen resepti

  • Steriloi voiteelle tarkoitetut purkit kiehuvassa vedessä.
  • Punnitse ja sulata pihka sekä saman verran rypsiöljyä vesihauteessa.
  • Siivilöi ja punnitse roskien osuus.
  • Lisää öljyä niin, että jäljelle jääneen pihkan osuus jää 10-20 prosenttiin.
  • Lisää helposti levitettävään salvaan kuudesosa ja paksumpaan voiteeseen viidesosa mehiläisvahaa ja sulata öljy-pihkaseokseen vesihauteessa. Suomen mehiläishoitajain liiton sivuilta löydät halutessasi tarkemman ohjeen määrien ja prosenttien laskemiseen.
  • Kaada voide puhtaisiin purkkeihin ja käytä vuoden kuluessa.
Mehiläisvaha on niin huumaavan herkullisen tuoksuista, että tähän vahapalaan oli jostain ilmestynyt pienenpienet hampaanjäljet… Myös mehiläisvahaa saa ostettua eko- ja luontaistuotekaupoista.

Pihkavoide on meillä erityisesti lasten suosiossa ja nämä lasten omat purkit napattiin käyttöön ennen kuin ehdin enempää kuvia napsia!

Ihania joululahjaideoita ja hinkua tehdä riittäisi vaikka kuinka, mutta aikaa on rajallisesti. Onneksi kaikkea ei tarvitse kuitenkaan tehdä ja kokeilla yhtenä vuonna, vaan ideoista voi valita yhden tai kaksi ja toisena vuonna valita taas jotain muuta. Tämä omatekoinen pihkavoide oli kyllä niin helppo, että jää kyllä meillä “perusvoiteiden” listalle ehdottomasti. Millaisia tapoja teillä on hyödyntää puutarhan ja metsän antimia tuliaisina ja lahjoina ja oletteko jo aloittaneet joululahjapuuhat?

Vastaa:

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*