Typensitojakasveilla kasvukuntoa maahan

Typpi (N), fosfori (P) ja kalium (K) ovat kasvien pääravinteita. Kasvit tarvitsevat typpeä lähes kaikkiin elintoimintoihinsa, mutta suurin merkitys sillä on kasvuun. 

Osalla puutarhan kasveista on taito sitoa ilmasta typpeä itseensä. Tarkalleen ottaen tätä tärkeää työtä tekevät juuristossa elävät typensitojabakteerit, jotka voit havaita pieninä juurinystyröinä. Istuta typensitojakasveja niille puutarhasi alueille, joissa maa on jatkuvan viljelyn myötä köyhtynyt. Seuraavana vuonna maa on taas täynnä voimaa! Toinen vaihtoehto on viljellä typensitojia viljelykasvien vieressä, jolloin typen lannoittava vaikutus siirtyy heti eteenpäin.
Hyviä typensitojia ovat mm. herneeet ja pavut, sinimailanen, apilat ja keltalupiini.

Härkäpavun juurinystyrät voi havaita vaaleina palluroina.

 

Neljä hyvää typensitojaa

Härkäpapu (Vicia faba) ei oikeastaan ole papu, vaan virnakasvi. Sitä kasvatetaan usein kumppanina perunalle.
Apilat (Trifolium) ovat yleisimpiä viherlannoituskasveja. Maahan muokattu apilakasvusto lannoittaa maata voimakkaasti. Myös juuristo on apiloilla voimakas, joten kasvusto parantaa maan rakennetta. Kuvassa veriapilaa.
Keltalupiini (Lupinus luteus) on hyvä kasvi maanparannukseen myös siksi, että se muokkaa maata hyvin syvälle ulottuvalle juuristollaan. Tavallista lupiinia matalampi kasvi kukkii loppukesällä.
Herneet (Pisum) ovat yleisimpiä kotipuutarhoissa käytettäviä typensitojia.

Kuvat: Maija Astikainen, Leena Hokka, Hanna Marttinen


Kestotilaaja, sinua voisivat kiinnostaa myös nämä digiarkistomme artikkelit:

Vastaa:

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.