Torju rikkakasvit luomusti

Torju rikkakasvit luonnonmukaisin menetelmin, niin puutarhasi pysyy elävänä. Myrkyttömässä puutarhassa viihtyvät niin hyönteiset kuin maaperän pieneliötkin, joista kaikista on puutarhalle hyötyä.

Rikkakasvi on oikeastaan vain kasvi väärässä paikassa. Mikä tahansa kasvi voi puutarhassa villiintyessään muodostua ongelmaksi – myös sinne tarkoituksella istutetut kasvit.
Tyypillisesti rikoilla kuitenkin tarkoitetaan voikukkia, juolavehnää, ohdakkeita ja muita sellaisia luonnonkasveja, jotka ovat löytyneet mieluisan paikan puutarhan kukkapenkistä, nurmikolta tai vihannesmaalta.

Rikkakasveiksi mielletyt kasvit ovat yksi osoitus luonnon monimuotoisuudesta ja kasvuvoimasta.

 

Vältä ongelmat jo ennalta

  • Perusta uudet istutukset aina puhtaaseen kasvualustaan, jossa ei ole rikkakasveja eikä niiden siemeniä. Ole tarkkana myös silloin, kun ostat uusia taimia tai harrastat taimien vaihtoa.
  • Suosi runsaita istutuksia ja kata paljaat kohdat maanpeitekasveilla tai hakkeella. Luonto pyrkii täyttämään aukkokohdat, joten paljas multa on avoin kutsu rikkakasveille.
  • Muista myös mekaaniset kasvun esteet kuten juurimatot ja nurmireunukset.
  • On tärkeää, että torjut rikat ennen niiden kukintaa ja siementämistä. Jos jätät työn loppukesään, ovat siemenrikat ehtineet lisääntyä ja ongelma on seuraavana vuonna yhä pahempi. Monilla kasveilla on itämiskykyisiä siemeniä jo kukintavaiheessa.

Kitke, väsytä, tukahduta

Perinteinen kitkeminen on yksi puutarhojen peruspuuhista. Kasvien nyhtäminen pois juurineen tuntuu joskus työläältä, mutta loppujen lopuksi konsti on hyvä: nopea, yksinkertainen ja luonnonmukainen. Suhtaudu kitkemiseen hyötyliikuntana, jossa työn jälki näkyy välittömästi!
Paras hetki kitkemiselle on silloin, kun maa on hieman kostea.  Ole tarkka niiden rikkojen kanssa, jotka leviävät juuriston avulla. Esimerkiksi juolavehnä leviää pienestäkin maahan jääneestä juurenpätkästä, joka lähtee kasvuun uudella innolla.

Yksittäiset rikat irtoavat helposti nyhtämällä, jos maa on kuohkeaa ja hieman kosteaa.
Talikko on hyvä apuri silloin, kun kitkettävä alue on laaja ja kasvien juuret ulottuvat syvälle.

Väsyttäminen jatkuvalla niittämisellä hillitsee joidenkin rikkojen kasvua. Vuohenputki väsyy ja luovuttaa taiston, jos sen niittää kolmesti kesän aikana. Samasta syystä juolavehnäkin yleensä pakenee nurmikolta.

Tukahduttaminen on tehokas, mutta hidas keino. Isommalta alalta voi torjua rikat levittämällä sen päälle valoa läpäisemättömän kerroksen 1-2 kasvukauden ajaksi. Musta muovi toimii tehokkaasti, mutta esimerkiksi mansikkakangas päästää valoa läpi juuri sen verran, että useimmat rikat selviävät.

Kuumuus avuksi

Sorastetuilla alueilla ja kivetyksillä voit kokeilla myös rikkakasvien liekittämistä. Noin kolmen sekunnin liekitys 5 cm etäisyydeltä on riittävä, kun liekin kohdentaa kasvupisteeseen. Silloin kasvin soluseinämät alkavat tuhoutua, ja se käytännössä kuivattaa itsensä hengiltä. Liekityksen teho ei kuitenkaan ole kovin pitkäaikainen, ja varsinkin juuriston avulla leviävät lajit puskevat pian uutta kasvua kärventyneen vierestä. 

Myös kuuma vesi on tappotuomio rikkakasveille. Vettä pitää kaataa kerralla runsaasti ja sen tulee olla lähes kiehuvaa, noin 98-asteista.

Käytä liekitystä torjuntamenetelmänä vain sellaisilla alueilla, jossa ei ole tulen leviämisvaaraa.
Kiehuvan veden kanniskelu on aina arveluttavaa ja sopii parhaiten satunnaiseen käyttöön. Kippaa vaikkapa perunoiden keitinvesi tai vedenkeittimeen jääneet pohjat kutsumattomille kasvivieraille!

Syö pois!

Muistathan, että monet puutarhan rikkakasvit ovat syötäviä. Käytä hyödyksi ainakin voikukkaa, vuohenputkea, maitohorsmaa ja pihatähtimöä eli vesiheinää.

 

Kuvat: Hanna Marttinen


Kestotilaaja, lue lisää digiarkiston artikkeleista:

Vastaa:

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.