Helteinen sää on vauhdittanut kukintaa puutarhassa siihen tahtiin, ettei meinaa perässä pysyä! Tämä on jokavuotinen dilemma: ensin odottaa puutarhan heräämistä ikuisuudelta tuntuvan ajan ja sen jälkeen se onkin yhtä juoksua.
Ukkolaukat, tai perheen kuopuksen sanoin ”pallomeri”, ilahduttaa puutarhassa joka vuosi. Ukkolaukat ovat äärimmäisen helppohoitoisia ja kukkivat pitkään. Myös kukinnan muut vaiheet nupusta kuivuneeseen siemenkotaan ovat kauniita. Paikoilleen oleennuttuaan ja vauhtiin päästyään ukkolaukat leviävät helposti sekä sivusipuleista että siemenistä. Maljakossakin tämä purppuranvioletti pallo kestää pienen ikuisuuden. Ihan ehdottomia suosikkejani!
Meillä on viime päivinä tuullut kovasti. Vienot akileijat huojuvat viehkosti tuulen tahtiin ja herkästä ulkonäöstään huolimatta ne kestävät rajutkin puhurit katkeamatta. Akileijat ovat ukkolaukkojen tavoin vähään tyytyväisiä ja levittäytyvät innokkaasti puutarhaan.
Ihmettelen joka vuosi kesähuoneen perennapenkistä putkahtavaa punavalkoista ’Crimson Star’ jaloakileijaa. En tiedä mistä se on tullut tai mitä olen luullut aikoinani ostavani, sillä en ole suuri punaisten perennojen ystävä. Mutta tämä on kyllä niin hauskan näköinen, että on toistaiseksi saanut jatkaa eloaan. Liekö hempeämielisyyttä vai täti-ikää, että nykyään kaikki kukat saavat kukkia.
Alppiruusu ’Pohjolan tytär’ saavutti loistonsa nopeasti viime viikon helteessä. Tämä on yksi lemppareistani, sillä sen syklaaminpunaiset nuput avautuvat ensin vaaleanvioleteiksi ja muuttuvat siitä lopulta lähes valkoisiksi.
Lumipalloheisi ’Pohjan neito’ kukkii tänä vuonna erityisen näyttävästi. Kukkapallot ovat valtavan kokoisia! Näitä on ollut suorastaan pakko napsia maljakkoon ja lahjakimppuihin, jotta tuuhean ja rehevän pensaat oksat eivät katkeile pallomaisten kukintojen painosta.
Juhannusruusun tuoksu hurmaa alkukesästä. Eteläisessä Suomessa juhannusruusun kukinta on usein ohi jo juhannukseen mennessä, meilläkin se on jo komeassa kukassa. Helppohoitoinen juhannusruusu menestyy koko Suomessa, ja kasvaa ja viihtyy hyvin myös vaatimattomissa olosuhteissa.
Alkukesän puutarhassa riittää ihasteltavaa, mutta paljon olisi myös tulossa ihan lähiaikoina. Pionit pullistelevat jo nuppujaan ja itoh-pioni ’Julia Rose’ lupailee tänä vuonna runsasta kukintaa. Ritarinkannukset ovat venähtäneet pitkiksi, pihajasmike aloittanee hetkenä minä hyvänsä. Vaan näiden kaikkien näkeminen jää omalta osaltani nyt väliin.
Tämä oli viimeinen kierros kotipuutarhassa tältä kesältä. Minttua ja mustikoita -blogi lomailee kesäkuun lopun ja palaa linjoille taas heinäkuussa. Silloin valtameren toiselta puolen, suurkaupungin kupeesta. Perheemme muuttaa vuodeksi Amerikkaan, eli jatkossa puutarhaterveiset tulevat Washington DC:n ympäristöstä. Tulevissa postauksissa ihmetellään rapakon takaista puutarhaelämää, tutustutaan mielenkiintoisiin puutarhakohteisiin ja perustetaan ruukkupuutarha.
Huokailen…niin upeita kuvia! Hyvää lomaa, hyvää, turvallista matkaa ja tietysti koko vuotta! Kiitos ihanista kuvista ja tarinoista <3 Tepa
Kiitos Tepa! <3 Heinäkuussa palaillaan sitten vähän erilaisin aihein, katsotaan meren takaista elämää maalaisen silmin:) Ihanaa kesäkuuta!
Kukas teidän puutarhaa hoitaa Suomessa sillävälin? Eikö jännitä millainen se on vuoden päästä takaisin tullessanne? 😉
Ei jännitä, ei:) Pellonpohjasta tämä on alunperin muokattu ja paluun jälkeen on vuosi aikaa saada piha kuntoon ennen esikoisen rippijuhlia. Eiköhän se rivakoilla otteilla onnistu tälläkin kertaa:D
Toivon teille antoisaa uusien kokemusten vuotta! Haikeus iski minuun, kun kuvittelin sinut kiertelemässä puutarhassasi. Kuulumisianne odotellen! Halauksin, Tuija