Tulppaaneja Eskimonaisen nahkahousuissa

Kun joulukukat vetivät viimeisen hengenvetonsa, oli aika suunnata hempeille tulppaaniostoksille. Paras apu lähestyvän kevään ja lisääntyvän valon kaipuuseen on terhakakka tulppaanikimppu. Tuoreita tulppaaneja Aalto-maljakkoon asetellessani mieleeni muistui hauska tapaus Amerikan ajoilta. 

siivouspäivän kimppu

Lahja kiertoon

Kyläilimme paikallisen pariskunnan luona ja veimme Suomi-tuliaisina pienen Aalto-vaasin. Emäntä ihasteli sitä asiaankuuluvasti ja jätti maljakon esille. Paikalle saapui myöhemmin amerikkalainen hersyvä rouva, joka sanoi kovaäänisesti maljakon nähtyään: ”Ooh, saimme tuollaisen ison maljakon häälahjaksi. En oikein tiennyt mikä se oli ja mitä sille olisi pitänyt tehdä. Emmekä kyllä pitäneetkään siitä, joten annoimme lahjan kiertoon.” Minua nauratti, mutta kyläpaikan emäntää jotenkin nolotti. Annoin siinä sitten puolihuomaamatta esitelmän ”Finland’s most iconic architect and designer” ja lupasin, että maljakon saa halutessaan lahjoittaa eteenpäin. En tietenkään koskaan kehdannut kysyä miten kävi. Luultavasti emäntä ei ole uuden vierailun pelossa uskaltanut tehdä maljakolle yhtään mitään.

Tuo tapaus sai itseni katsomaan Aalto-vaasia ihan uudella tavalla. Onhan se totta, että maljakko on melkoinen möhkäle. Ja harva kukkakimppu asettuu siihen nätisti. Mutta siivouspäivä ja tuoreita tulppaaneja Aalto-maljakkossa. Kyllä siinä ollaan niin suomalaisuuden ytimessä kuin vain olla ja voi.

tulppaaneja

Eskimonaisen nahkahousut

Alkujaan Aalto-vaasi kulki työnimellä ”Eskimonaisen nahkahousut”. Tarinan mukaan inspiraatiota suunnitteluun saatiin saamelaisnaisten perinteisestä puvusta ja Alvar Aalto voitti suunnittelukilpailun Eskimonaisen nahkahousut -nimisellä työllään. Taidelasiesinesarjassa kilpaillut työ koostui sarjasta erikokoisia ja -mallisia maljakoita. Aalto halusi jättää maljakon käyttötarkoituksen käyttäjän tehtäväksi. Mielenkiintoinen seikka on, että Alvar Aalto ei ilmeisesti koskaan ansainnut maljakollaan rahaa, sillä tekijänoikeudet kuuluivat suunnittelukilpailun järjestäneelle Karhula-Iittalan lasitehtaalle.

Ensimmäiset, 1930-luvulla valmistetut maljakot ovat nykyään keräilyharvinaisuuksia. Silloin maljakot valmistettiin puumuottiin ja kaikki maljakot olivat erilaisia. Tosin kaikki aikalaiset eivät kokeellista ultramodernismia arvostaneet. Legendan mukaan maljakkoa esiteltiin 1930-luvulla lasitehtaassa vierailleille lehtimiehille. Paluumatkalla Helsinkiin journalistit nakkasivat omituisia maljakoita ulos junan ikkunasta.

tulppaanit aaltomaljakossa

Minä menen nyt ihastelemaan perisuomalaista yhdistelmääni ja toivon, ettei kukaan heitä tätä hankeen.

Tulppaanien täyttämää tammikuuta!

Vastaa:

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.