Viime päivinä on saatu nauttia kuuran tuomasta valosta ja keveydestä. Kuuran kaunistama talvipuutarha tuntuu erityisen kauniilta pimeän syksyn jälkeen. Valoisat aamupäivät ja pirtsakka pikkupakkanen saavat kaiken näyttämään jotenkin ryhdikkäämmältä. Puutarhan ääriviivat ja rakenteet pääsevät ihan eri tavalla esiin.
En ollenkaan janoa lunta. Minulle riittäisi mainiosti tällaiset pikkupakkaset, jotka kuorruttavat kaiken kauniilla sokerihuurteella. Kuuran kaunistamat kasvit saavat ajatukset lentämään englantilaisille nummille. En tiedä miksi, sillä en ole koskaan talvisaikaan käyskennellyt saarivaltion puutarhoissa. Mutta heti tuli jotenkin ylväs olo, kuin olisi tutkaillut kartanon maita tweed-takki päällä.
Useamman vuoden ikäinen salvia pääsi kesällä syvämultaiseen yrttilaatikkoon. Ja voi miten se intoutuikaan kasvamaan! En vieläkään osaa hyödyntää salviaa kovin monipuolisesti keittiössä, mutta rakastan sen kauneutta keittiöpuutarhassa. Vähän nukkapintaiset lehdet säilyvät hyvinä pitkälle syksyyn ja salvian murrettu vihreä sävy on jotakin todella kaunista.
Vaikka kuura näyttää peittävän maisemaa, niin samalla se nostaa esille monia hienoja sävyjä. Jääkiteet ja niihin osuva valo luovat upeaa talvista värimaailmaa.
Kauniita talvipäiviä ja ihanaa lähestyvää joulukuuta!
Jouluinen talvipuutarha ja lumisempi maisema löytyy aikaisemmin ilmestyneestä artikkelista ”Sittenkin valkea joulu?”
Talvinen kuura on kyllä pihan kaunistaja – kaunista loppuviikkoa!