Isomaksaruohot ovat näyttäviä syyspuutarhan perennoja. Ne kukkivat lajikkeesta riippuen loppukesällä tai syksyllä. ‘Herbstfreude’ on väritykseltään ihanan raikas ja ryhdikään pystykasvuinen. Se on kaunis kukinnan joka vaiheessa ja nuppuisenakin upean värinen.
Isomaksaruohojen väritys sopii täydellisesti loppukesän puutarhaan. Ne muodostavat komeita mättäitä, jotka eivät jää huomaamatta edes syyskesän runsaudessa. Lehdet ovat paksut ja nahkeat. Kukinnot punertuvat parhaiten aurinkoisella kasvupaikalla. Isomaksaruohot viihtyvät jopa paahteessa ja toisaalta eivät hätkähdä ensimmäistä hallayötä.
Helppohoitoiset ja koristeelliset isomaksaruohot sopivat monen kasvin kaveriksi. Niitä kannattaa kokeilla sekä perennaryhmissä, ruukuissa että kivikkopenkeissä. Ne ovat myös erittäin kestäviä leikkokukkana. Isomaksaruohoilla saa ryhtiä istutuksiin, sillä ne pysyvät pystyssä tuulessa ja tuiskussa, ja antavat samalla tukea myös muille kasveille.
Maksaruohot ovat myös mainioita perhoskasveja. Värikkäät ja suuret kukinnot houkuttelevat perhosia ravinnon luo.
Suomen luonnossa esiintyy isomaksaruohoa myös luonnonvaraisena, jossa se on kuivien kallioiden kasvi. Luonnonvaraista isomaksaruohoa käytetään villiyrttinä ja napakoiden lehtien sanotaan olevan raikkaan makuisia. Kasvi varastoi vettä lehtiinsä, joten se selviytyy kuivistakin kausista ja pysyy mehevänä pitkään.
Isomaksaruoho on vielä popsimatta, pitäisiköhän uskaltautua perennapenkkiin maistelemaan..? Kasvatettu isomaksaruoho on sekin kuulemma syötävää, tosin maku ei luonnollisesti ole villin veroinen. Jospa edes muutama lehti leivän päälle tai salaattiin? Oletteko te maistaneet isomaksaruohoa, villinä tai perennapenkistä?
