Viikuna – sadonkorjuupuuhissa jo nyt!

viikuna
Täällä on jo aloitettu viikunan sadonkorjuu.

Minulla on nyt neljättä kesää aitoviikuna, jonka talvetan aina varastossa, noin +10 asteen lämpötilassa. Kesät viikuna vietti aikaisemmin kasvihuoneessa, mutta nykyään se vie pienestä kasvarista suhteettoman paljon tilaa. Olen pitänyt tätä sekä ulkosalla että lasitetun terassin suojissa. Olosuhteiden pakosta jouduin nostamaan viikunan tänä vuonna talvisäilöstä sisätiloihin jo helmikuussa. Ja onneksi nostin, sillä olen vihdoin päässyt nauttimaan viikunasadosta!

viikuna-hedelmä-oksahanka
Viikunan hdedelmät alkavat muodostuvat lehtihankoihin.

Viikuna alkoi muodostaa pikkuruisia hedelmänalkuja lehtihankoihin jo maaliskuussa. Heti kelien sallittua viikuna muutti lasitetulle terassille. Tosin kasvi on siellä tällä hetkellä hieman haasteellinen. Viikuna on enemmän leveä kuin korkea. Itse olen varsin joustava ja taivupainen, mitä tulee kasvien tarpeisiin ja hyvinvointiin. Mutta pakkohan tuo on myöntää muun perheen väitteet: liikkuminen terassilla on kieltämättä hankalaa leveän viikunan tukkiessa koko kulkuväylän.

aitoviikuna

Viikuna joutui siis nurkkaan. Mutta vain omaksi parhaakseen. Nurkassa on myös mukavan lämmintä. Alkukesän helteillä niin lämmin, että ensimmäinen kypsä viikuna tipahti kirjaimellisesti käteen jo juhannuksen jälkeen. Juhannuksen! Aikaisempina vuosina nämä eivät ole ehtineet kypsäksi asti.

aitoviikuna-hedelma
Raakoja viikunan hedelmiä toukokuussa.

Vähän kasvi on tuolla reppanan näköinen, mutta niin vain kypsyttelee hedelmiä hurjaa vauhtia. Onneksi kaikki eivät kypsy ihan kerralla, niin herkuttelua on saatu tehdä pitkään ja hartaasti. Herkkähipiäiset hedelmät tippuvat suht helposti viikunaa liikuteltaessa tai sitä ohittaessa. Joten nyt en ole enää uskaltanut siirtää sitä ollenkaan. Viikunan hedelmät eivät  jälkikypsy (kokeiltu on, sekä auringossa että huoneenlämmössä), joten hedelmät on syytä poimia emokasvista vasta täysin kypsinä. Myös linnut näyttävät pitävän tummuvista hedelmistä, joten viikunapuu on parasta pitää niiden ulottumattomissa.

Koska terassin kattolaseista puuttuvat edelleen asianmukaiset verhosysteemit, olen yrittänyt suojella viikunaa pellavaisella sarongilla. Aitoviikuna viihtyy runsaassa valossa ja lämmössä, mutta ei suorassa auringonpaahteessa. Ohut kangas suojaa pahimmalta porotukselta ja pystyn joten kuten elämään sen ulkonäön kanssa…

viikuna-terassi
aitoviikuna-varjostus

Kypsä viikuna

Hedelmät alkoivat punertaa alaosasta kantaa kohti edeten. Melko nopeassa tahdissa koko hedelmä sai sille ominaisen, violettiin vivahtavan värityksen. Ja kypsän hedelmän maku sitten! Juuri niin makea ja sokerinen, kuin vuosien takainen makumuistoni toscanalaisesta puutarhasta.

Olen kerran saanut yhden viikunan kypsän väriseksi, mutta sitten vastaan tuli syksyn pakkaset ja hedelmä oli pakko poimia pois. Maku oli mitäänsanomaton, sillä viikunan hedelmät saavat makeutensa vasta täysin kypsinä. Nyt hedelmät ovat saaneet kypsyä pehmeiksi yltäkylläisessä auringossa ja maku on ihanan aromikas.

viikuna-hedelmä
viikuna-kypsä

Viikunan hedelmäliha on punertava ja pehmeä. Hedelmän voi syödä kokonaan, kuorineen. Parhaalta se maistuu huoneenlämpöisenä, auringon lämmittämänä.

viikuna-kypsa-hedelma
Auringossa kypsynyt viikunan hedelmä on ihanan makea.

Kunhan sato on korjattu, viikuna saa lähtöpassit ulkotiloihin. Siihen asti nautiskelen eksoottisista Edenin hedelmistä. Kaikenlaista sitä ehtii Suomen kesässä kypsyä!

4 Comments

  • Tämä on ollut hyvä kesä eksoottisimmille kasveille, aurinko on kerrankin riittävästi.

    • Kyllä, paiste ja lämpö alkoi jo hyvissä ajoin ja sitä on saatu suht tasaisesti. Olen onneni kukkuloilla näiden viikunoiden kanssa, sillä aikaisempina vuosina ne ovat saattaneet saada kyllä väriä, mutta ei koskaan riittävästi makeutta.

  • Voi mahtavaa! Maistuvat varmasti ihanilta.

    Osaatko sanoa, voiko aitoviikunaa leikata haaroittumisen toivossa? Mulla on viime vuonna 30-senttisenä ostettu, nyt reilu metrin korkuinen huitula, joka kasvaa koko ajan pituutta. Pidän sitä ihan sisällä pohjoisikkunalla (myös viime talven eli ei hedelmiä täällä), ja alkaa huolettaa kuinka korkeaksi hän mahtaa kasvaa. Lehdetkin ovat halkaisijaltaan 25-senttisiä.

    • Nyt en kyllä osaa tuosta haaroittumisesta sanoa, sillä itselläni juuri päinvastainen ongelma, kun haluaisin mielummin korkeutta kuin leveyttä. Olen leikannut yleensä keväällä, joskus olosuhteiden pakosta myös syksyllä (jotta on mahtunut kapoisaan talvisäilöpaikkaan). Mitenkään villisti tuo ei ole leikkauksista lähtenyt haaroittumaan.

Vastaa:

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.