Varjolilja – turbaanikukkainen kaunotar

varjolilja
Varjolilja on helppohoitoinen vanhanajan sipulikasvi.

Varjolilja on vanhanajan perinnekasvi, joka on varsin helppohoitoinen ja sinnikäs puutarhan kaunistaja. Se nousee maasta vuodesta toiseen, tosin välillä aivan eri paikasta kuin missä alkuperäinen kasvi on majaillut. Varjoliljat (Lilium Martagon) menestyvät koko maassa. Nämä tuoksuvat kuulemma vain yöaikaan (tämä pitää testata!) ja ovatkin hyviä mesikasveja yöperhosille.

varjolilja-kukkanuput

Varjoliljoissa on tänä vuonna poikkeuksellisen paljon nuppuja, eikä tuholaisia ole ollut riesaksi asti. Liljojen pahin seuralainen, punainen liljakukko, on ilmeisesti kavahtanut kuivaa ja helteistä kesän aloitusta. Kevään kirjopikarililjoissa niitä vielä näkyi, mutta nyt varjolilijat ovat saaneet olla enimmäkseen rauhassa. Kaunis ja helppohoitoinen varjolilja viihtyy parhaiten puolivarjoisalla paikalla, runsasravinteisessa maassa.

varjolilja-liliummartagon

Varjolilja on vanhanajan perinnekasvi

Varjoliljat ovat yksi vanhimmista Suomessa kasvatetuista liljoista. Ne olivat tuttu näky kartanopuutarhoissa ja puistoissa. Oma varjoliljakantani on vanhaa perua sekin, lasten isomummolta saatua. Hän on puolestaan saanut oman kappaleensa aikoinaan hautausmaan puutarhurilta, jossa varjoliljat kaunistivat yleisiä istutusalueita.

Sitkeät varjoliljat ovat vähään tyytyväisiä, pitkäikäisiä ja selviytyvät talvista hyvin.

varjolilja-kukka-turbaani

Varjoliljan kukinta

Keväisin varjolilja kasvattaa lehtiruusukkeen, joka venyy kesän mittaan korkeaksi varreksi. Kukat muodostuvat jäykän varren latvaan. Varjolilja kukkii yleensä kesä-heinäkuussa. Nuput ovat nuokkuvat, mutta kukkiessaan terälehdet kääntyvät taaksepäin. Silloin kukka näyttää ihan turbaanilta! Terälehtien sisäpuolella on tummia pilkkuja.

Eniten näkee tällaisia vaalean marjapuuron värisiä varjoliljoja, mutta näitä löytyy myös valkoisena ja tummemman punaisena. Keltaisestakin varjoliljasta olen kuullut, mutta en ole sellaiseen vielä koskaan törmännyt. Puutarhassamme oli aikaisemmin myös valkoisia varjoliljoja, mutta nyt niitä on jäljellä enää yksi. Vaaleanpunaiset sen sijaan ovat lisääntyneet vuosien varrella mukavasti.

Korkeavartiset ja tanakat varjoliljat pysyvät pystyssä ilman tukemista. Talvella nämä ovat hauskoja talventörröttäjiä, joten syksyllä varret kannattaa jättää leikkaamatta.

varjolilja-helppohoitoinen-lilja

Vaikka varjoliljat ovat helppohoitoisia maatiaiskasveja, on liljoissa aina jotakin kovin ylvästä. Kukat ovat oman arvonsa tuntevia, ja kasvi on kaikin puolin ryhdikäs ja suoraselkäinen. Hyvinkin kartanomainen asukas. Onneksi ne viihtyvät myös tavallisilla kotipihoilla ja solahtavat sopivasti muiden perennoiden joukkoon. Löytyykö teillä varjoliljoja puutarhasta? Ja minkä värisinä? Olisi hauska nähdä tuo keltainen muoto!

7 Comments

  • Varjoliljat ovat tosi kauniita, punainen ihanan hopeaan taittava ja valkoinen niin puhdas sävyltään. Keltaiseen en myöskään ole koskaan törmännyt, mielenkiintoista! Liljakukkoja onneksi on tänä vuonna ollut vähän, kolme olen nähnyt ja saattanut paremmille liljamaille.

    • Paremmat liljamaat kuulostavat juuri oikealta paikalta! 🙂 Minulla on ollut näitä puutarhassa jo pitkään, mutta vasta nyt olen toden teolla ihastunut näihin. Kukinta on kyllä tänä vuonna erityisen runsas, ehkäpä siinä syy.

  • Varjoliljat ovat upeita! Tämä kasvi on kiinnostanut minuakin jo muutaman vuoden, ja olikos se pari vuotta sitten vuoden maatiaiskasvikin. Tämän vuoden runsas kukinta ja hyvinvoivat kasvustot voivat liittyä viime kesän sateisiin. Sipulit keräsivät silloin voimia. Ihmettelen kyllä valkokukkaisen muodon ”häviämistä”. Minullakin niitä oli, mutta kun siirsin sipuleita paremmin näkyvälle paikalle, eivät valkoiset tykänneet, lilat taas kovinkin. Hmm…

    • Tosiaan, olikin vuoden maatiaiskasvi pari vuotta sitten! Ja itselläni tuo valkoinen kanta hävisi juuri noin, toiseen paikkaan siirrettäessä. Onneksi yksi sentään näyttää nousseen taas ilahduttamaan, kylläkin aivan eri paikassa kuin mihin muistaisin niitä siirtäneeni. Mielenkiintoisia kasveja ovat ja näyttävät välillä pitävän oman päänsä. Eikä sen väliä, kunhan eivät kokonaan katoa!:)

  • Varjoliljat on hieno kasvi. Niitä pitää ehdottomasti ola puutarhassa. Minulla on samankaltainen vaaleanpunainen ja sitten tummemman punainen ja peräti useampi valkoinen varjolilja. Valkoinen kasvaa hitammin mutta onhan se kaunis. Nyt olen saanut jo ekat siementaimet kukkimaan. Joka vuosi levittelen siemenet sinne tänne puutarhaan ja annan siementen itse valita missä olisi paras paikka kasvaa.

  • Varjoliljojen jalostetumpia muotoja, marhanliljoja löytyy oransseja, keltaisia ja purppuroita. Viime syksynä ostin muutaman marhanliljan sipulin. Tänä kesänä on ensi kukinta tiedossa. Nuput ovat jo terhakat. 🙂

  • Itse pidän varjoliljaa valitettavana tuholaisena, joka pyrkii leviämään hallitsemattomasti. Yritän suojella n. 70-vuotiaita pioneja niitä vastaan. Niitä on alunperin ollut aivan eri puolella tonttia.

Vastaa:

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.