Puutarhan vuosi

On monella tapaa virkistävää olla uuden vuoden kynnyksellä. Kokonainen vuosi täynnä suuria suunnitelmia, haaveilua, mielessä pyöriviä puutarhaprojekteja.  Rajattomasti aikaa ja mahdollisuuksia. Tai siltä se tässä vaiheessa puutarhavuotta vielä tuntuu.

Vuodesta 2017 jäi päällimmäiseksi mieleen kesä, jota ei oikein koskaan tullutkaan. Itselläni suurin osa kesästä meni odotteluun: alkukesästä odotettiin kelien lämpenemistä, keskikesä meni olemattomia uimakelejä ihmetellessä, elokuussa päiviteltiin myöhässä olevaa satoa. Syyskuussa toivottiin vielä intiaanikesää, joka sekin jäi saapumatta. Mutta kun katson viime kesän kuvia, löytyy sieltä paljon ihania, aurinkoisia muistoja. Otetaanpa siis pieni summaus puutarhavuodesta 2017.

Tammikuun ensimmäisellä viikolla pakkanen paukkui nurkissa. Aurinko näyttäytyi, mutta vielä kovin nopeasti ja kovin kellertävän sävyisenä. Helmikuussa keli oli jo huomattavasti kirkkaampi.

Maaliskuun loppupuolella viehkot kirjopikarililjat nautiskelivat olostaan kasvihuoneessa. Aurinkoisina päivinä lämpötila nousi ansarin suojissa mukavan lämpöiseksi, mutta öisin mentiin vielä reippaasti pakkasen puolelle. Kantelin siis pienokaisia ees-taas.

Huhtikuussa maisema oli väritön, mutta lumet olivat sulaneet ja haravointihommat odottivat. Kevät oli vihdoin täällä! Hetkellinen takapakki koettiin vapunaattona, kun maisema värjäytyi taas tasaisen valkeaksi.

Toukokuussa päästiin vihdoin nauttimaan heleästä keväänvihreästä. Ihan kaikkien aikojen paras puutarhaväri!

Tulppaanien kukinta jatkui pitkälle kesäkuuhun, kiitos viileän alkukesän. Keittiöpuutarha lepäsi tiiviisti hallaharsojen alla.

Heinäkuussa vehreys valtasi puutarhan. Kasvihuoneessa ihmeteltiin myöhäistä kasvukautta ja itsepäisesti vihreinä pysyviä tomaatteja.

Elokuussa keittiöpuutarha oli värikkäimmillään. Illoissa alkoi olla loppukesän valon ja varjojen leikkiä.

Heti syyskuun alussa tuntui jo aivan syksyltä. Aamut olivat kosteita ja viileitä. Pensasmustikat kypsyttivät valtavankokoisia marjoja, omenat olivat mehukkaita ja maukkaita.

Lokakuun alku oli sateinen mutta värikäs. Kukkaloistoa riitti todella pitkälle syksyyn.

Marraskuussa puutarha hautautui lumeen. Kelit vaihtelivat lumimyräkästä vesisateeseen.

Onneksi lunta riitti myös joulukuulle. Saimme nauttia valkeasta joulusta ja vuodenvaihteesta.

Nyt katseet ovat jo tiukasti kohti uutta kasvukautta. Tilauksessa on piteneviä päiviä, auringonvaloa ja aikaista kevättä. Mielellään vaikka heti ensi viikolla.

Upeaa uutta puutarhavuotta, olkoon se kaikin puolin sopiva ja satorikas!

12 Comments

  • Antoisaa tulevaa puutarhavuotta, kasvukauden alkamiseen ei ole pitkä aika.

    • Täällä on jo ajatukset aivan kohti kevättä. Vaikka eletään vasta tammikuun toista viikkoa 😀

  • Ihana katsaus menneeseen vuoteen kauniine kuvineen.
    Toivotaan satorikasta ja silmiä hivelevää tulevaa puutarhavuotta 2018!

    • Kiitos ja näin toivotaan! Kummasti sitä löytyi kauniita kuvia pitkin kasvukautta, vaikka muistoissa koko kesä oli sateinen ja kylmä.

  • Ihana lausahdus loppuun tuo ”Mielellään vaikka heti ensi viikolla.” 😀 Kiteyttää täydellisesti tämänhetkisen olotilani, malttamattoman kevään odotuksen. Puutarhasi vuosi on ollut kaunis ”huonosta” kesästä huolimatta. 🙂

    • Kun en itse erityisemmin välitä talviurheilusta ja paksuista hangista, voisin hypätä joulusta suoraan huhtikuulle. Mutta nopeasti tämä alkuvuosi aina kyllä menee, kun saa jo haaveilla tulevasta:)

  • Aivan ihania kuvia ja niin kaunis puutarha! Seuraan mielenkiinnolla blogejasi! terveisin Päivi – Kottikärryn kääntöpiiri

  • Sinulla on tosi ihana puutarha!
    Kauniita kuvia menneestä kaudesta

    • Kiitos Pirjo! Jotenkin ihan yllätyin, kun kävin läpi kesäkuvia. Sadepäiviä en kauheasti kuvannut, mutta kesäisiä muistoja oli silti kertynyt paljon:)

Vastaa:

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.