Alla kastanjapuun ja kirja-arvonnan voittaja

Vietimme viime viikolla syyslomaa Kanarian lämmössä. Olen käynyt Gran Canarialla ennenkin, mutta tällä kertaa vuokrasimme auton ja ajelimme ristiin rastiin vuoristomaisemia ja jykevää rantaviivaa. Koko perheelle ikimuistoisin päivä oli retki vuoristoon, jossa näki parhaiten saaren vaihtelevaa luontoa.

Perusilme saarella on karuhko. Tämä vuosi on ollut erityisen kuiva ja se todellakin näkyi luonnossa. Sen vastakohtana vulkaaninen maaperä tarjoaa mahtavan kasvualustan korkeammalla vuoristossa. Kun ajoimme kohti saaren korkeinta kohtaa läpi harmaan pilvimassan, eteemme aukeni yhtäkkiä aurinkoinen ja todella vehreä mäntymetsä. Oli kuin olisimme tupsahtaneet toiseen maailmaan.

Itse innostuin erityisesti kastanjapuista, tuosta eurooppalaisesta loppusyksyn ja talvikauden herkusta, jota nautitaan varsinkin joulun aikaan.

Ken on eurooppalaisilla joulumarkkinoilla piipahtanut, ei ole voinut olla törmäämättä paahdetun kastanjan pehmeään tuoksuun. Kastanjapuut viihtyvät Gran Canarian vulkaanisessa maaperässä erittäin hyvin.

Runsaspiikkisen hedelmän sisällä on yleensä 1-3 pähkinämäistä siementä eli kastanjaa. Hyvälaatuisen kastanjan kuulemma tunnistaa siitä, että sileän ja kiiltävän ruskean kuoren ja pähkinän välissä ei ole ilmaa. Nappasin mukaani pari piikkipalloa, joiden olemusta tutkailimme myöhemmin hotellin terassilla. Ja toden totta, yksi kastanjoista ”napsui” kuorta painettaessa ja tuntui kevyeltä, toiset puolestaan olivat kiinteitä ja pulleita.

Tällä kertaa emme päässeet nauttimaan paahdettuja kastanjoita, mutta niiden makua kannattaa kyllä testata ainakin kerran elämässään. Kastajat sisältävät paljon tärkkelystä, joka hajoaa kypsennettäessä sokeriksi. Kastanjoiden maku on siis jokseenkin makea ja jauhomainen. Ei hedelmäisen makea, vaan sellainen perunan tai maa-artisokan makea. Toiset tykkäävät, toiset eivät. Omat kastanjakokemukseni liittyvät joulunalusaikaan enkä ole ihan vielä päässyt perille kumpaan kastiin kallistun. Mutta jotakin kovin tunnelmallista kastanjoiden syömisessä on, joten testaan niita kyllä jatkossakin. Tässä kohtaa on paikallaan muistuttaa, että Suomessa kasvavan hevoskastanjan siemenet ovat myrkyllisiä ja eivätkä siis syömäkelpoisia. Niitä ei kannata tunkea takkaan paahtumaan.

Useinmiten kastanjoita nautitaan paahdettuna, mutta Euroopan keittiöissä ne taipuvat myös pikkuleiviksi, tahnaksi, kalkkunan täytteeksi. Kastanjoita saa nykyään myös Suomen hedelmätiskeiltä ja niiden sesonki alkaa olla käsillä juurikin nyt. Googlaamalla löytyy monta ohjetta ja vinkkiä paahtamiseen. Itseltäni kastanjoiden valmistus on vielä testaamatta, tosin nyt niitä alkoi tehdä kovasti mieli glögin kaveriksi. Mukavaa näpertelyä marraskuiseen viikonloppuun. Kastanjatiski, täältä tullaan!

Loppuun vielä terveiset onnettarelta: Taina Koivusen Puutarhurin käsikirja. Puutarhan neljä kaunista vuodenaikaa -kirjan voitti nimimerkki Pirkkis Lämpimät onnittelut!

Laitatko minulle yhteystietosi osoitteeseen maria_kesanen(at)msn.com, niin saadaan palkintokirja pian matkaan.

Kiitos kaikille arvontaan osallistuneille ja hyvää marraskuun alkua!

2 Comments

  • Pari vuotta sitten kävin myös Gran Canarialla, ensimmäistä kertaa (aiemmin olen kyllä muilla saarilla lomaillut). Ihastuin saaren monimuotoiseen luontoon ja ilmastoon, ajattelin että täällä voisi viettää enemmänkin aikaa. Ties vaikka joskus kokonaan muuttaisi sinne…

    Kastanjoita en minäkin päässyt tuolloin maistelemaan, täytynee tehdä uusi reissu kastanja-aikaan 🙂

  • Ompas kauniit maisemat ja kastanjoita siellä täällä 🙂

    Onnea voittajalle!

Vastaa:

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.