Sadonkorjuun juhlaa!

Sittenkin sadonkorjuun juhlaa!

En olisi syyskuun alussa uskonut, että tänä vuonna tulen käyttämään sanaparia ”sadonkorjuun juhlaa”. Varsinkaan tomaateista puhuttaessa. Mutta niin vain viime päivinä olen saanut kerätä jos jonkinmoista palleroa, että kyllähän tämä alkaa ihan juhlalta tuntua. Siitäkin huolimatta, että kuukausi sitten vannoin (todistettavasti ainakin kahdelle ihmiselle) ostavani jatkossa vain muutaman valmistaimen. Niin turhauttavalta tuo keli ja tomaattien hidas kypsyminen tuntui.

Onneksi syyskuun loppuun osuisi ihanan lämmin jakso, jolloin tomaatit saivat roppakaupalla sekä väriä että makua.

Ja nyt kun ihastelen, maistelen ja kokkailen näitä erivärisiä, erikokoisia ja ihan eri makuisia tomaatteja, niin pyörrän luonnollisesti kaikki aikaisemmat puheeni. Ei tällaista valikoimaa yksinkertaisesti löydä kaupasta, ei taimina eikä kypsinä tomaatteina. Näin syksyllä värikäs tomaattikori menee keittiön pöydällä jopa kukkakimpun korvikkeena!

Sitten tarkempaa analyysiä tämän vuoden kokeiluista. Uusi suosikkini on ehdottomasti ’Olivade’ (alakuvassa taaempana), joka teki runsaan sadon ruokaisia tomaatteja. Hedelmä on kiinteä ja sopivan kookas. Toinen jatkoon pääsijä on etualan ’Green Zebra’, joka on rakenteeltaan ehkä vähän jauhoinen, mutta niin tavattoman veikeän värinen! Kypsänä vihreä tomaatti saa hennosti kellertäviä raitoja.

Taustalla punainen ’Olivade’, etualla juovikas vihreänkeltainen ’Green Zebra’.

Vanha suosikkini, puna-oranssijuovainen ’Tigerella’ antoi tänä vuonna melko vaatimattoman sadon. En tiedä oliko syynä kasvariin pesiytynyt ansarijauhiainen. Tämä oli ensimmäinen kerta kasvihuoneemme 7-vuotisessa historiassa, kun sain tuholaisia riesaksi asti.

Etualalla melko varhain kypsyvä ’Tigerella’-tomaatti.

Ja sitten niitä jatkosta pudonneita. ’Golden Currant’-marjatomaatti jäänee yhden kesän kokeiluksi. Tästä rönsyilevästä, mutta kuitenkin runkotomaatin korkeuden saavuttavasta lajikkeesta ei kuulu poistaa varkaita. Sekä tämän että naapuritaimien tukeminen osoittautui todella haastavaksi tehtäväksi villisti kasvavien versojen ulottaessa joka paikkaan. Ei ollenkaan tällaisen järjestyksenpitäjän kasvi. Tomaatit olivat kyllä suloisen pieniä ja maukkaita, mutta kasvi vaatisi paljon tilaa ympärilleen erityisesti leveyssuunnassa.

Marjatomaatti ’Golden Currant’.
Tomaatti ’Andine Cornue’.

’Andine Cornue’ -tomaatin hedelmälihan piti kypsyä aikaisin, mutta itselläni tämä on edelleen raakileena. Kasvutarina ei muutenkaan mennyt ihan niinkuin Strömsössä, sillä siemenpussin neljästä siemenestä iti kaksi, joista toinen taimi katkesi kasvariin muuton yhteydessä. Tämä ainokainen teki muutaman hedelmän, jotka siis ovat edelleen vihreinä. En edes viitsi lähteä laskemaan kilohintaa tälle tomaatille kaikkine kasteluineen ja hoivatoimenpiteineen. Taas ollaan yhtä kokeilua rikkaampana ja niitähän ei voi (ei kannata…) hinnassa määritellä!

Viimeiset tomaatit kypsyvät vielä kasvihuoneessa joko ensimmäiseen hallavaroitukseen tai lopulliseen syyssiivoukseen asti.

Jäikö teille tältä kesältä ehdottomia tomaattisuosikkeja? Mitä kannattaisi kasvatella ensi vuonna? Vaikka siis mitäänhän en ollut kylvämässä!

7 Comments

  • Inspiroiva kirjoitus. Ehkä minunkin pitäisi kasvattaa ensi vuonna tomaatteja. Tänä vuonna oli vaan pari ostettua tamia niistä tuli kyllä ihan mukavasti tomaatteja syyskuussa.

    • Kiitos Susann! Tässä kohtaa on tosin syytä sanoa pieni varoituksen sana: kun tomaattien tielle lähtee, sieltä ei ole paluuta:) Sitä haluaa joka vuosi vähän enemmän, vähän erilaisia, uuden värisiä ja mallisia. Ärräpäitäkin olen tänä kesänä ehtinyt luritella, mutta nyt tomaatinkasvattajan naama on yhtä hymyä ja ruokalautanen värikäs! 🙂

  • Upeita värejä! Mitä keltaista (pikku)tomaattia suosittelisit? Tänä vuonna oli vain punaisia…

    • No tuo hauskan mallinen keltainen pikkutomaatti kuvissa on Ildi, tosi veikeän mallinen ja kauniin värinen sekä mukavan satoisa. Tämä ei kuitenkaan ole sieltä makeimmasta päästä, pehmeä ja miellyttävä kyllä, ei mitenkään hapokas, muttei kovin makeakaan.

      Marjatomaatti Golden Currant taas oli makea, mutta vähän haastava kasvatettava, kuten tuolla yllä kerroinkin. Jos haluaa pienen ja makean, suosittelisin ehdottomasti oranssia Sungold-kirsikkatomaattia. Se on ehkä makein, mitä olen tähän asti maistanut, todellinen herkku! Keltaisista ei ole kauheasti kokemusta, itsekin etsin vielä ”sitä oikeaa”. 🙂

  • Omalla kuistilla parhaan sadon tuotti Outdoor Girl, vaikkei sekään ehtinyt kunnolla kypsyttää kaikkia raakileitaan, joita oli paljon! Tykkään myös sen mausta. Anopin kasvarissa se kasvoi myös hyvin, mutta siellä parastuottoisimmaksi osoittautui tsekkiläinen (?) Sejk, joka oli matala, mutta runsassatoinen luumutomaatti. Tein muutamasta taimesta rasiakaupalla tomaattikastiketta pakkaseen. Oli ok tuorekäytössäkin. Maultaan onnistunein oli espanjalainen Muchamiel, joka jaksoi tuottaa pienen sadon kuistillakin, mutta paremman kasvarissa. Hedelmät olivat monimuotoisia pihvitomaatteja, ei kuitenkaan mitään jättejä. Huonoin kokelas oli St. Pierre, jonka tertut homehtuivat ainakin tällaisena kesänä. Ensi kesäksi on suunnitteilla ainakin Red Alertia, Terenzoa ja Totemia, tällaisia kuistikelpoisia lajikkeita. Ja Tigerellaa yritän uudelleen, nyt sato jäi heikoksi :).

  • Potattomatti, yellow pearshaped, eksootika, sweet million, black cherry, chocolate cherry, zlatava, jaune flamme, härän sydän. Tässä muutama paras viime kesältä. Pakkanen teki tuhojaan alkukesästä.

  • Ihmeellinen kesä, runkotomaatit pudottelivat raakileita, eivät kypsyneet,vasta sitten kun laitoin yöksi lämmitystä syksyllä. Tumler antoi pientä satoa kesällä,samoin Totem. St Pierre ei kypsynyt, ei myöskään Elan,Sweet Million myös huono satoinen. Heikoin sato vuosikymmeneen,kuitenkin suoraan syötäväksi riittävästi. Nyt kasvihuonetta puhdistettu ja mullanvaihtoa edessä, toivottavasti ensi kesä on parempi.

Vastaa:

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.